Hitusen pihalla

Eilen tuli vietettyä pihapäivä. Yli kuusi tuntia putkeen, tehden kaikenlaista pientä, mutta isoa. Onhan tämä aika jännittävää aikaa, kun ei tiedä mitä tulee pilkistämään ja mistä. Syötiinkin ulkona ekaa kertaa tänä vuonna.

Jotakin tuli istutettua viime syksynä. 

Sitruunatimjami melko kuivakan näköinen, onneksi 

muutama vihreä lehtikin on.

Poika Aalle näytin, mitä kuivien lehtien alta löytyi.
 Hän arveli sen olevan sitä isolehtistä, mitä mummulan
seinän vieressä kasvaa. Sama epäilys täällä.

Tämä ei ole ainoa rikki mennyt ulkoruukku.
Muratti sen sijaan näyttää selviytyneen.

Lemmikki

Laventeli näyttää tosi kuolleelta. Ei meinaa taustasta erottaa.
Onneksi se on ennenkin näyttänyt tuolta. Toivoa on vielä.

Tästä aidalle asti kasvoi villivattua.
Raivasin sen pois. Tai ainakin yritin.
Kyllä juurakkoa jäi vielä paljon, mutta ei
ainakaan näytä enää hirveältä rytökasalta.

Aidan ja kompostin välimaastoon tulee kasvihuone. Se on
nyt nipussa tuolla pressun alla. Toi antenni eli
pyykinkuivaustelineeksikin kutsuttu härveli saa lähtöpassit.
Kompostikin puretaan ja rakennetaan toisaalle paremmin
ja paremmaksi.

Kompostin takaakin löytyi lehtien alta jotakin uutta kasvua.
Valitettavasti myös kasapäin vaahteran alkuja. 

Illalla ajattelin, että kyllä uni tulee sukkelaan ja saa nukkua sikeästi. Ei mennyt ihan niin. Poika See kärsii taas uusista hampaista ja mahakin taisi olla kipeä. Valvottiin. Tänään ei olla menty sitten ihan kirkkaimmilla valoilla.