Pääsiäisen värit?

Sain kuin sainkin tänään väsättyä ompelukoneelle hupun. Ajatus siitä on muhinut päässäni jo useamman vuoden. Ompelukoneen olen hankkinut joskus 90-luvulla, mutta tähän päivään asti on pärjäilty ilman. Kun etsin vuorikangasta koiran sadetakkiin, löytyi myös tämä kangas. Ajattelin, että se sopisi mukavasti kukkakuvioineen tapettiin ja muutenkin värin puolesta tuohon tilaan. Kaapissa on keltaista sekä vihreää ja tuoli on levän(?)vihreä.

Huppuun ompelin kaksi taskua eteen. Voi pitää sakset, mittanauhan, polkimen ym. niissä. Lisäksi tein tuollaisen pikkuisen neulatyynyn. Siinä on lenkki ja hupussa nappi, joten tarvittaessa sen saa siitä mukaan. Huppuunkin tein oikeaan yläreunaan lenkin. Työpöydän oikeanpuoleisessa seinässä on laatikosto, jossa on koukut, hupun saa siihen roikkumaan ja taskut sekä neulatyyny ovat koko ajan käytettävissä. Ihan vahingossa tajusin tämmöset elämänhelpottajat huppuun asentaa. Joskus leikkaa oikeassa paikassa, ihan pistää suun messingille oma etevyys.

Seuraavaksi onkin vuorossa työpöydän siivous/ tyhjennys/ uudelleen järjestäminen. Mä en ymmärrä, mistä toi kaikki roju kulkeutuu siihen. Hupun tekeminenkin olisi ollut miljoona kertaa helpompaa, jos olisin järjestänyt pöydän ensin eikä jälkeen. Mutta ei mulla siis ihan koko ajan välähtele. (No kyllä mä harkitsin pöydän siivoamista siinä tekemisen keskellä, mutta en vaan malttanut, kun oli kova hinku saada valmista.)

Saattaa toki koko homma räjähtää käsiin, kun yksi asia johtaa aina toiseen. Musta tuntuu nimittäin, että pitäis ensin siivota se keltainen kaappi, että saa tosta pöydältä tavaraa sinne.

Pöytä oli hylätty eli löytö minulle. Kannoin sen kotiin osissa kaameessa tuulessa. Se painaa ihan julmetusti ja tuuli yritti työntää meitä kumoon. Pääsin kuitenkin kotiin sen kanssa vaikka olin luovuttaa kesken matkan. Ja hyvä niin. Vanhassa kodissa se oli kuin mittatilauksena tehty paikalleen. Samoin tässä paikassa, täsmälleen oikean syvyinen.

Tuolin löysin kierrätyskeskuksesta. Tykkäsin mallista ja väristä. (Vanha ystäväni sanoi jo lapsuudessa, että mitä kamalampi vihreä, sen parempi Jennille.) Huono puoli on, että se on auttamattomasti liian matala. Pitäisi hommata toinen tuoli tilalle tai räätälöidä joku tyyny tms.

Sillä aikaa kun minä ompelin, pojat leikkivät Baguganeillaan (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) peltohiirileikkejä. Poika Aa leikkasi maitopurkista hiirenkolon. Reunat on siis hieman resuiset, koska ne hiiret on nakertaneet sen kolon. Huomatkaa kuinka niillä hiirillä on korvat höröllään!