Viikko taas vierähti

Viime viikko meni hieman hankalissa olosuhteissa, kun sain tiistaina kauhean jumituksen niska-hartiaseudulle. Oikea käsi puutui yhtä mittaa ja päätä kääntäessä vihlasi lavan luota. Sai jumpata ja hieroa, mikään ei vaan tuntunut tehoavan. Arvelin sitten, että eikös yleensä tommoset vaivat pruukaa lähtee sillä millä ne on tulleetkin. Eli jäätä hakkaamaan piti lähteä ja helpottihan se. Ei vaiva kokonaan kadonnut, mutta käsi ei ole enää puutunut. En kuitenkaan saanut juuri mitään tehtyä, ennen kuin viikonloppuna.

Vahasin kylppärin katon toisen kerran. (Ei peitä vielä, mutta parempi jo.) Mylläsin myös pihaa. Ruusut rehottaa tiiviinä risukkona, enkä niistä tykkää. Aloin sitten sitä juurikkoa raivaamaan, mutta se ei olekaan ihan läpihuutojuttu. Meinasin, että revin juuria sen verran pois mitä helposti lähtee. Sitten viira päälle ja kerros multaa. Toivon ainakin, että viira estäisi niiden kasvun. Tavallinen kuitukangas ei varmasti riitä. Jos jollakulla on hyvät reseptit ruusuista eroon pääsemisessä, vihjeet otetaan kiitollisena vastaan.



Koiran tosiaan parturoin. Ompelin myös sille sokeriselle sadetakin, josko se näillä keleillä tekisi ulkoilun hitusen miellyttävämäksi. Päälipuoli pöytäliinasta ylijäänyttä kerniä ja vuoripuoli villaa. Vuoriksi piti laittamani fleece, mutta ajattelemani pala on mystisesti kadonnut. Onneksi kätköistä löytyi joku vanha kamelin värinen villakangas. On ihan sävy sävyyn päälipuolen  ruudutuksen kanssa.

Huomatkaa, kuinka koira todella nauttii ja intoilee uudesta asustaan. No joo, kyllähän se kangas näyttää pöytäliinalta, mutta ei kai koira voi sitä sentään tietää? Mallikin on hieman sinnepäin, hevosen loimikin istuu varmaan paremmin kuin tuo "takki". Ulkona sentään nähtiin hieman reippaampi koira. Märkää lunta tuli lenkin aikaan melko runsaasti, joten  suurimmaksi osaksi pysyi kuivana. Pisteet siitä edes. Heijastimet voisi vielä lisätä, niin kyllä kai se välttää loppuelämäksi. (Ja kun tarkemmin ajattelee, niin sopisihan asukokonaisuuteen kunnon sydvestikin.)