Tammikuun toinen viikonloppu, kun sen reilu sata sipulia maahan laitoin, en tiennyt saavani näin kauniita tulppaaneita ja muitakin kukkia. Muutenkin on niin mukavaa odotella kasvien kasvavan ja kukkivan, kun olen vain istuttanut sellaisia joita olen ostanut ja saanut. Ilman mitään suunnitelmaa. Olen vain katsonut sellaisen kohdan, jossa ei tiettävästi ole ennestään mitään. Kasvit on sitten itse päättäneet, että ovatko tyytyväisiä sijoitukseensa vai ovatko heittäneet henkensä. On siis yllätys mitä mistäkin kasvaa, en ole piirtänyt karttaa tai hyvä jos muistan mitä olen multiin laittanut.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Jännitys pysyy yllä ja joka päivä täytyy puutarhassa kiertää katsomassa, onko jotakin uutta ilmestynyt. Tällä hetkellä kaikki tuntuu kasvavan ihan silmissä. Tai no onhan niitäkin, jotka kuihtuu nopeasti pois, ennen kuin ovat kunnolla kasvaneetkaan. Kastelua en ole kovasti vielä harrastanut, oikeastaan tänään ensimmäistä kertaa kunnolla. Lannoitusta olen harkinnut, vielä en ole saanut sitä toteutukseen asti.
Isäntäkin on oikein ääneen ihmetellyt, miten tuosta rinteestä onkin tullut niin kivan näköinen. Salaisuushan on se, etten ole kitkenyt juurikaan, rikkaruohot rehottavat oikein kunnolla. Tuohan se vehreyttä heti, kun on vaan vihreää. Tiedostan kyllä, että rikkikset vievät ravinteita ja vettä, mutta toisaalta kasvusto myös pidättää kosteutta. Rinteen yläosa tarvitsee vielä kipeästi lisää kasveja, mutta eiköhän tuo tuosta. Kesä on vasta aluillaan. Ja jos ei muuta, niin voihan sitä toivoa, että rikkaruohot leviävät sinnekin vihertämään ja pitämään kosteutta.
Oi voi, kai se on mentävä nukkumaan, jotta pääsee ajoissa nauttimaan sunnuntain lämmöstä. Jos vaikka saisi muutaman maton pestyä huomenna. Olisi ihana saada mäntysuovan haju tupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti