Asfalttia

Eilen koettiin ilon hetkiä, kun vihdoinkin saimme asfattipaikat kinteistöjen sisäänkäynteihin. Kolme vuotta olemme täällä asuneet ja koko sen ajan olen lähestynyt sähköpostein kaupungin tienpidon edustajia. Olemme olleet välillä kanjonin takana, toisinaan kosken takana "loukussa".



Kerran on mennyt etujousi autostani poikki. Yleensä on vain keula tai perä raapaissut maata, kun on ollut tulossa tai menossa. Kulkeminen jyrkässä mäessä pihaan ja pois on ollut suoraan sanottuna v-mäisen hankalaa. Asfaltoinnin jälkeen kulkeminen on ollut suorastaan hämmentävän mukavaa. Ei tarvitse miettiä, että milloin kolahtaa. Jippii ja hip hip hurraa sanon mä!

P.S. Naapuritkin kiittivät muutamaan otteeseen oikein. He olivat jo luopuneet toivosta. Kyllä kai sinnikkyys todella palkitaan lopulta. Kiitokset nyt vaan minultakin vielä, kaupungille ja asfalttimiehille!