Lohjanjärven ympäripyöräily

Hulluus ei tule yksin. Tai siis kun naapuri ehdotti mukaan lähtöä, niin sain vielä yhden kaverin houkuteltua mukaan. Siellä me sitten sotkettiin 70 km enemmän tai vähemmän porukassa. Noin 550 polkijaa siellä kaiken kaikkiaan oli osallistujia. Ja ihan kaiken tasoisia. Joku oikein Jopollakin oli viitsinyt lähteä taistelemaan. Vastaavasti oli oikeita pyöräjengejäkin Biancheillaan. Ja sitten siellä oli myös kolmen noin 12v. pojan kopla lähtenyt matkaan. Sitkeitä jätkiä, ennen meitä ne maaliin tulivat.

Järjestelyt toimi hyvin. Ekalla stopilla Karjalohjalla oli tarjolla pullaa ja mehua. Kahvi loppui ennen kun ehdin sitä ottamaan, mutta nesteytyksen puolesta varmaan parempi niin. Toisella stopilla Mustiolla oli makkaraa ja mehua. Sillä kohdalla suolapaukku (siis se makkara) oli ihan nappijuttu. Ja maalissa oli vielä tarjolla oikeen Hart Sportia! Olihan siellä joka pisteellä myös banaania, mutta ei se oikein mulle uppoo. 

Huolto pelasi noin muutenkin. Naapurilla katkesi ketjut noin 10 km ennen maalia. Sai kyydin. Ja pyörä kanssa. Onneksi kuitenkin vasta loppupäästä. Mutta kyllä se näytti vähän harmittavan. Olisi kyllä itseänikin nyppinyt. Mutta minkäs teet. Eikä ainakaan tullut loukkaantumisia.

Ja siis kaiken tän alla koko keväänä ehkä max. 50 km yhteensä. Ja muutamana edellisenä kesänä kilsat varmaan samaa luokkaa. Vaikka oon aina ollut vähän sitä mieltä, että mä oon jääny jaossa tyystin ilman kilpailuviettiä, niin ehkä sitä kuitenkin on. Ja tarkemmin kun ajattelee, niin on sitä joskus muissakin jutuissa ollut, omaa itseä vastaan. Saatan esim. kilpailla siitä kuinka pienillä kulutuksilla pystyn ajamaan autoa. Vai onkohan se kuitenkin vaan sitä hulluutta?

P.S. Brooksin satula on ihan tajuton. Perseessä ei pienintäkään hiertymää.