Eka julkinen

Poika Aan ensimmäinen, julkisesti näytillä oleva työ on kissa. Se on tuo sinisilmäinen. Valitettavasti sen takamuksessa oleva karkkikeppi ei näy. Mutta sellainen siellä on, puna-valkoraidallinen. Ja arpia naamassa. Ei voi tietää miksi, mutta eipähän ollut kovin vaikea veikata, mikä noista kissoista on poika Aan. On melko tunnistettava tyyli.


Paikallisen kauppakeskuksen ikkuna oli ollut pitkään tyhjänä, kun koko rakennuksen oli määrä mennä remonttiin. Remontti ei vaan ole alkanut (saa nähdä alkaako koskaan), joten kuvataidekoulu on saanut pitää vaihtuvaa näyttelyä näyteikkunassa. On siellä kissojen lisäksi ollut paljon muitakin hienoja töitä näytillä, mutta niitä en ole tullut kuvanneeksi.

Harvinaista herkkua

Eilen käytiin kahdella isohkolla työmaalla tutustumassa työn puolesta. Ensimmäisessä kohteessa ei saanut lainkaan kuvata, joten jätetään se nähtäväksi myöhemmin television välityksellä. Sen voin kuitenkin sanoa, että hienoa jälkeä on saatu aikaan.

Toinen kohde oli Yliopiston kirjaston remontti. Onneksi siellä sai kuvata, sillä harvoin pääsee niin lähelle, niin isoja  kattomaalauksia. Kuvat puhukoon puolestaan. (Nämä sentään sain otettua vaikka puhelimen kamera kovasti koittikin temppuilla.)

Kannattaa maalauksia käydä ihmettelemässä sitten kun remontti on ohi, vaikkei ihan noin läheltä pääsekään näkemään. Näkeepähän koko rakennuksen kaikessa komeudessaan ja kokonaisuutena paremmin. Mutta pitää kuitenkin malttaa vielä ainakin vuosi...

"Sunnuntaikävelyllä"

Käytiin isännän kanssa kävelyllä eilen ihan kahdestaan. Tuntui ihan sunnuntailta, vaikkakin oli torstai. Harmaus ei millään tunnu väistyvän, mutta kyllähän tuo muutaman tunnin ulkoilmailu tekee hyvää itse kullekin. Itsellä on ihan rapakunto, joten jostain on kai taas aloitettava. Isännällä edelleen puhti pois sairastamisen jäljiltä, joten siinä mielessä tasapeli.




Kuvitelkaapas tuonne vuohet ja kilipukit loikkimaan rinnettä pitkin. Tai lumipantteri makoilemaan luolan suuaukolle. Melko jylhät mestat reitin varrella.

Silmät auki

Sitä kulkee omissa nurkissa melkolailla silmät ummessa. Noin niinku yleensä ja pääasiassa. Ei vaan näe monia juttuja, kun kaikki on tuttua. No onpahan Murrillakin aika tutut nurkat, mutta eilen katselin pikkasen tarkemmin ympärilleni. Monta kivaa uudempaa ja paljon vanhoja aina Murrin eri osotteisiin kuulunutta juttua.

Mahtavat verhot tällä hetkellä keittiön pikkuikkunan takana.

Tiskipisteessäkin voi olla taidetta.

Pojat Aa ja Pee askartelivat ja asettelivat keltaiset pallot keittiön oveen, ehkä alkuvuodesta. Nyt ne ovat jo hieman nuhjaantuneet, mutta piristävät edelleen.

Mahtikaappi

Peilin reunassa on kai aina ollut kortteja. Pyykkipoikiin Murri taiteili kuvioita ja koristeita joskus muinoin. Oltiin myymässä niitä markkinoilla ja sen jälkeen syötiin ravintolassa hyvin. Jokunen jäi jäljelle ja hyvinhän ne on kestäneet pari vuosikymmentä.

Pitsin lisäsin kaapin oveen Murrin tähän asuntoon muutettua. Kaapissa on kai joskus ollut peili, mutta me ei olla sitä nähty. Ovessa on vaan aina ollut reikä. Täällä piti saada maalituubit ynnä muu tarpeisto piiloon ja päätin vaan kokeilla saako tuon pitsin siinä pysymään. Hyvinhän se on pysynyt ja ilme sopii tänne.

Kilpi siivouskaapin ovessa

Kirjallisuutta sekä maalaustarvikkeita

Liskokello

"Perhoskasvi"

Liskoja kirjahyllyssä

Peltirasia

Lasipurkki, sulat ja paletti

Olkkarin valaisin

Pulpetti

Maalausteline & co

Maalausvälineistöä

Keittiön ja vessan ovien välissä

Kuvat nyt on, mitä on. Mulla on joku paha karma kamerapiireissä tällä hetkellä. Kun se oma järkkäri temppuilee, niin kerrankin ajattelin, että otanpas pokkarin mukaan matkaan. Löysin oikean laturin ja sain akunkin ladattua jo kotona. Täälläpä sitten meinasin ruveta oikeen räiskimään, niin pokkari kehtaa herjata, että muistikortti on lukittu. Joo, HV vaan mullekin! Todellakaan tiedä, mitä tollaselle lukitulle kortille pitäs tehdä. Minä sitten nämäkin kuvat otin taas kännykkäkameralla. Se ei ole ehkä ihan paras hämärissä tai vastavalo-olosuhteissa. Kuvasin enivei.

Nyt vaan kotiinpäin taas silmät auki.

30.9.2012 Täällä tapahtuu kummia. Kuvat ja tekstit olivat ihan sikin sokin. Koitin korjata parhaani mukaan, mutta eipä tuo lopputulos ole kummoinen. Ehkä se johtuu siitä, että tein alkuperäisen Murrin koneella. Ja nyt se näyttäytyy omalla koneella aivan toisin. Mä kun oon kuvitellut, että ne pysyy sellaisina kun ne on tallennettu. Kaipa tuo ruudun koko tekee "oman säväyksen".

Kengissä piisaa

Jostain kumman syystä meillä on aina kuisti ja eteinen täynnä kenkiä. Osasyynä saattaa olla isännän jalan suurehko koko, mutta kyllä kenkien määrälläkin on osuutta. Jonnekinhan niitä pitäisi saada tungettua. Katselin netin myyntipalstoja, kauppojen mainoksia ja mitään ratkaisua ei löytynyt. Paluu suunnitelmaan A.



Kellarissa oli aiemmin (hellahuoneen) keittiönurkkaus. Kaapit kannoimme vähän muuton jälkeen autotalliin. Nyt saimme yläkaapille käyttöä, vaikka aluksi hieman epäilinkin elvyttämistaitojani. Pesu, hionta ja maalia pintaan. Kyllä se sitten kuitenkin käytössä välttää.

Ja näissä kuvissa ei todellakaan ole meidän kaikki kengät. Ei varmaan edes puolet. Huh.
(Vanhan kodin kenkähuonetta tulee silloin tällöin ikävä. Ei se mikään luksus ollut, vanha hillokellari, mutta siellä näki hyvin mitä valikoimiin kuului.)

Luokattoman huonoja kuvia. Ja kaiken lisäksi ne oli ihan miten päin sattuu. Bloggasin nimittäin kännykällä. Vaikka sen ruutu onkin ihan hyvän kokoinen, ei siitä nää varmasti, onko kuvat tärähtäneitä. En ole myöskään löytänyt mitään keinoa kääntää kuvia, saatika sijoitella tekstin lomaan. No, näillä mennään silloin kun on puhelin vain käytettävissä.



3.9.2012 Koitin vähän retusoida. Tulos ei edelleenkään kummonen. En välitä. Pitää lähteä katsomaan onko sade vienyt taas ajoväylän pihasta tielle mennessään.