Pöllölaakso

Kumosin saavin tyhjäksi. Isäntä kairasi pyynnöstä kaksi reikää.

Ilmeilyä

Tämmöinenkin löytyi (entisen) ekaluokkalaisen kotiintuomisina koulusta, kun sitä mahtavaa materiaalipinoa tutkin. Kyllähän nuo on näköisiä. Saas nähdä millainen versio tulee seuraavan ekaluokkalaisen mukana. En tiedä tehtiinkö nämä juuri ennen vaaleja, kun ainakin paikallislehtien vaalimainokset piti "parannella" vähän samaan tyyliin. Niissäkin oli melkoisia helmiä.

Kivenpyörittäjä kylässä jälleen

Yllä siis ennen-kuva. Tuon parempaa en löytänyt, tämäkin jo muutaman vuoden takaa. Käännä katseesi vasempaan reunaan, missä nököttää keinu. Kuvassa keinu näyttää melko suoralta vielä. Se kuitenkin alkoi mennä pahasti kenoon (ilmeisesti tyyppivika meidän pihassa, viitaten jo purettuun katokseen, joka myös kenotti). Itseasiassa se oli jo niin vinossa, ettei keinu enää keinunut, oli toinen jalka pahasti edessä. Keinu sai siis lähtöpassit ja sen takana rehottava syreenipensaikon ja nurmen raja piti saada siistittyä. Koska olin jo roudannut kasan n. pään kokoisia kiviä siihen ihan kulmille, päätin reunustaa pusikon kivillä. Siihen eteen pitäisi saada vielä pitkä penkki, jotta pidetään mummu ja murri tyytyväisinä. Keinu kun tuntui olevan molempien lempipaikka istuskella.

Eikä homma suinkaan ole valmis vielä kiveyksenkään suhteen. Sitä pitää vielä jatkaa tuonne vasemmalle. Mutta kyllä se siitä. Tien puolella on vielä paljon kiviä, mitkä pitää saada sijoitettua ennen viemäreiden kaivuuta.

Viherkatto

Jiiai, meillä on ihka ensimmäinen viherkatto. Roskiskopista suunnittelin jo alun perin tekeväni "viherkopin". Muinoin mainitsinkin asiasta vanhan roskiskatoksen purkamisen yhteydessä. No nyt vihdoin toteutus on alkanut katon osalta.

Tein ensin verkon sisään sammalpedin. Siis alle ja päällepäin sammalmatot. Väliin laitoin jonkin verran hiekkaista multaa. Verkon päälipuolelle tein jokusen aukon mehikasveille. Isäntä teki katolle kehyksen 2"x2" puutavarasta ja pohjalle laitettiin viiraa. Tai nostettiinhan viira reunoillekin. Tyyny nostettiin keskelle kattoa ja reunoille sekoitettiin vähän köyhempää multaa.

Reunoille laitoin lisää mehitähtiä ja muita mehikasveja, sammalleimua ja saattoipa sinne siirtyä jotakin muutakin, minkä nimestä tai laadusta ei ole tarkempaa tietoa. Mutta ovat viihtyneet ennenkin samanlaisessa ympäristössä kuin mehitähdetkin. Ai niin, sitruunatimjamia laiton pari pikkuista alkua myös. se tekee aika kivan mättään, jos vaan tykkää tuossa kasvaa. Ja tuoksuu hyvälle. Eilen satoi aika kivasti, rauhaksiltaan, eikä ihan yhtä mittaa. Toivottavasti katon viherrykset saivat hyvän alun.

Seuraavaksi on tarkoitus laajentaa vihreyttä kopin seinille...

Kolme isoa koivua

No niistä koivuista riittää risuja. Pitänyt jo pitkään kötöstellä jotakin, vihdoin sain vietyä ajatuksesta teoiksi. Mikä lie otus siitä syntyikään. Pienihän se on, vielä jäi risuja yli. Pitääköhän koittaa väsätä vielä luuta vai voisiko jo loput vain hävittää? Pääsiäinenkin meni jo, ettei tässä luutaa tarvitse välttämättä lähiaikoina. Otuksella luutiminen voi toisaalta olla haasteellista.

Jos jaksaisi jalostaa ajatusta ja lähteä isosti liikkeelle, niin voisi tuonne pihaan tehdä vaikka lohikäärmeen luikertelemaan...

Raketteja, robotteja, supersankareita

Poika Aa on piirrellyt viime aikoina kovasti sarjakuvatyyliin. Tai sarjakuvien piirtämisestä hän itse puhuu. Ne saattavat olla kyllä yksittäisiä, mutta kai niistäkin sarja tulee, kun laittaa kyllin monta vierekkäin. Ja joissakin on puhekuplia. Tyypit ovat melko pitkälti olleet neliöpäitä. Saattaapi olla jokin vallitseva trendi tällä hetkellä, napattu jostakin ohjelmasta tai lehdestä. Hauskoja, pikkutarkkoja yksityiskohtia ja tarkkaan harkittuja juttuja on paljon ja niihin menee aikaa, mutta hyvä niin. Ei paljon parempaa harrastusta tai mielenkiinnonkohdetta voisi nuorella miehellä olla.

Siksak

Tää äiti taisi oikasta vähän. Viime kerralla sentään olen jaksanut laittaa paikkapalan ja ommella ympäri. Nyt ei vaan millään pystynyt. Surrasin vaan eestaas. Sammareissa sentään laitoin farkkukaistaleen sisäpuolelle ja surrasin sitten. No, kaikki tyynni, housut on taas koossa ja käytössä.

Jostain syystä ei tahdo missään housuissa polvenkohdat pysyä ehjinä. Toisaalta nuorimmaisen housut kun menevät puhki, niin ovat jo olleet kahdella vanhemmallakin käytössä. Ainakin meillä käytetään housut loppuun asti. Enkä nyt suinkaan kaikkia ole paikannut, paljon riittää nuorimmalle myös shortseja.

Kuulemma on myös sellaisia tarrapaikkoja tai silityspaikkoja. No kyllähän mä tiedän, että sellaisia todella on, mutta en ole saanut hankittua. Kuka semmosia muistaa ostaa, kun ei ne ikinä kaupassa hyppää ostoskoriin. Sitten välillä tulee mieleen, että nuokin housut menee justiinsa pieneksi, jos niitä ei heti paikkaa ja saa käyttöön.

Tsuutsuu

Tällaista taas tänään. Tää on ehkä maailmankaikkeuden kymmenen parhaan lelun joukossa. Legot nyt ainakin vie voiton, mutta kyllä junarata on kärkikahinoissa. Kaikki pojat on junaradasta tykänneet tosi paljon, kahdella vanhemmalla suurin innostus on kyllä siirtynyt niihin edellämainittuihin legohin enemmän. Nuorimmainen sen sijaan jaksaa ajella. Radan rakentaminen on kyllä niin ja näin, purkaminen toisaalta onnistuu sitäkin etevämmin.

No, äiti auttaa ja rakentaa aina uuden radan. Kertaakaan ei ole tullut samanlaista. Ehkä, jos pyöreän tekisi aina, niin silloin voisi samanlaista tulla. Mutta olisihan se aika tylsää.

Purukumilla mä paikkasin sen...

Lapsukaiset eivät ole oikein tahtoneet muistaa, että huonekaluilla ei pompita. Muistutan siitä useita kertoja päivittäin, mutta silti se ei tunnu menevän perille. Tämä pomppimisvimma liittyy lähinnä jousilla varustettuihin sohvaan ja nojatuoleihin. Sohva on saanut eniten siipeensä. Meriheinät ja lumput ovat pikkuhiljaa putoilleet pohjan kautta ulos. (Sikäli hankalaa, että olen säilyttänyt keskeneräistä palapeliä sohvan alla.) Kertaalleen olen jo pohjan säkkikankaan neulonut kiinni ja kiinnitellyt jousiakin. Pari viikkoa sitten oli pakko lähteä vähän järeämmin keinoin liikkeelle -> uusi kangas pohjaan. Ja koska vain kaksi keskimmäistä väliä oli kärsinyt enemmän, en jaksanut vetäistä kangasta koko pohjaan.

Ei tuo korjaus vielä mitään isompaa ratkaissut. Edelleen määrätyssä kohdassa on ihan hyvä istua ja siinä vieressä ei niinkään. Nyt ei kuitenkaan sohvanalus ole jatkuvasti täynnä putua. Ehkä vielä joskus joku jaksaa tehdä mittavamman korjauksen, olisihan tuossa verhoilussakin hieman tekemistä.

Pikku puuhastelua

Tällaista oli aluksi. Kenkäteline sai siirtyä kellarin eteisestä varsinaiseen käyttöeteiseen. Naulakko piti nostaa ylemmäksi, jotta kenkätelineelle olisi tilaa.
Isäntää ohjeistin katsomaan tarkkaan, mihin väliin mikäkin kenkäpari kuuluu. Jos vaikka hetken aikaa kaikki kengät pysyisivät hyllyssä, eikä täyttäisi lattiaa, koska sitä on niin kovin rajoitetusti. Oikealla seinällä olevat naulakot saavat palvella lähinnä kassi- ja pusakkanaulakkona, jotta peili pysyy "vapaana".

Peilin kehykset värjäsin akryyliväreillä (ne on ihan parhaita tällaiseen pikku maalauksiin, kun ei ole maalityypillä väliä) ja siirsin sitä hieman oikealle. Tarkoituksena on hankkia isompi peili, mutta menee tuo nyt paremman puutteessa. Minä kun menen ekalle portaalle seisomaan, niin näen itseni kokonaan. Siis jos ei ole kenkiä jalassa tai mitään töttöröä päässä. Isännällä sen sijaan ei ole mahdollisuuksia kuin puolivartalopeilaukseen. Tai ehkä paremminkin keskivartalopeilaukseen, pää ja jalat jäävät kyllä peilin rajojen ulkopuolelle.










Tuntuu, että aina vain selittelen kuviani, mutta eipä tuosta pimeästä nurkkauksesta saa millään kunnollista kuvaa tällaisella ilmalla näillä vehkeillä. Luonnonvaloa ei tule kuistiltakaan, vaikka oven avaisi. Pimeää ja masentavaa, onneksi flunssa alkaa olla enemmän takanapäin. Jaksoin sentään tuon verran touhuta.

Vielä kun joskus jaksaisi laittaa listat paikoilleen ja ja johdot takaisin kattoon kiinni. Ja tietenkin tuon aukon yläreunan (näkyy aluksi-kuvassa). Pahvit repsottavat edelleen. Vaatisi pari lautaa ainoastaan, mutta kun se on poissa näkyvistä (korkealla), niin poissa myös mielestä. Mutta nämä kaikki sitten vasta kun lattia on saatu kuntoon. Tässä kohdassahan on ihan hyvä tilanne, kun kuramatto peittää, mutta valitettavan monesta kohdasta vanha muovimatto näyttäytyy...

Hahmoja

Poika Aa on taas kötöstellyt. Ylemmässä kuvassa on variksenpelätin ja alla jokin Pokemon-hahmo. Tämän tapaisia tyyppejä syntyy ihan päivän parin välein. Eikä se suinkaan näytä mitään laantumisen merkkejä.


Alkaa pojassa näkymään samoja hamsterin piirteitä kuin äidissään. Meni lempipyjaman housun niin pahasti rikki, ettei hiutunutta kangasta kannattanut enää lähteä ompelemaan kasaan. Ei niitä silti voinut pois heittää. Pesun kautta askartelumateriaaliksi vaan. Eilen illalla meni toisetkin pyjamanhousut ihan riekaleiksi. Kai niillä on sama kohtalo, ei olla neuvoteltu vielä. Vaikka hyvähän se toki on, ei mene kerskakulutukseksi, kun käytetään taatusti loppuun ja uusiokäytetään sittenkin vielä.


Paras lahja ikinä on ollut Ikean kangastussit ja rulla tilkkuja, jos en vielä ole muistanut mainostaa. Ne on kyllä hintansa jo haukkuneet. Ollaan jo tuoton puolella. Ei jaksa poika Aa roikkua telkkarin äärellä iltaisin, mieluummin neuloo hahmoja. Ennemminkin meinaa hermo mennä, jos mitään ei illan aikana saa tehtyä. Tänään taas tiukka paikka, kun koriksen jälkeen pitää tehdä läksyt. Ei oikein ehdi työstämään...

Varis?

Onpahan joskus tuollainenkin lintu tullut värkättyä. Poika Aa sai mustan pipon joskus, mutta ei suostunut sitä pitämään. Keksin sitten tehdä jonkun variksenpojan siihen ja sen jälkeen ei tarvinut neuvotella ko. pipon käytöstä. Nyt se on ollut poika Peellä vähintäänkin yhtä kovassa käytössä. Varmaan talven aikana pipo tulee mystisesti katoamaan. Saumat repsottaa jo ja elastisuuskin alkaa olla tiessään. Ei ehkä poika Seelle kannata säästää. Jos vaikka koittaisi tehdä uuden saman tyylisen tilalle.

Stitch

Poika Aa halusi iltiksen Halloweenjuttuihin pukeutua Lilo ja Stitchin Stitchiksi. Piti torstai-iltana askarrella naamari. Itku meinasi tulla, kun kerroin, ettei  millään ehdi ompelemaan sellaista. Mutta onneksi kartonkinaamari oli riittävä. Yhteispelillä saatiin tuollainen aikaiseksi. Suurin huoli oli siis ohi.

Perjantaiaamuna tosin selvisi (vähän vahingossa, onneksi), että koulu viettää 20v. juhlallisuuksia päivällä ja oli toivottu vähän juhlavampaa pukeutumista. Olisihan se toki ollut kovin tyypillistä meidän perheessä, että poika olisi ollut verkkareissa ja naamarissa eli "parhaimmissaan". Kuka sitä nyt wilmaa joka päivä (tai edes viikottain) muistaa lukea? Olisihan se nyt ollut liioittelua, että poika itse olisi muistanut kertoa.

Suunnitelmasta toteutukseen

Onneksi ovat happamia. Viikko sitten kerätyt pihlajanmarjat muistuivat mieleeni. Poika Aa oli muovipussin laittanut naulakkoonsa roikkumaan ja satsin vaatetta päälle. Onneksi löytyi ennen joulua. Osa oli alkanut selvästi jo reagoimaan muovipussissa oloonsa.

Sain siis sidottua kranssin etuoveen. Hyvin suunniteltu on kai puoliksi tehty. Viime vuonna jo suunnittelin. Toteutus ei ottanut kuin korkeintaan 10 min. Jos marjojen keruuta ei siihen lasketa. Sehän oli oikeasti lasten kanssa vietettyä aikaa.

Vanha koivunrisukranssi alkoi olla jo melkein loppuunpidetty. Nyt se sai jäädä pohjaksi. Juuttinarulla vetelin pihlajanmarjat kiinni. Kestää sitten minkä kestää. Mutta ainakin tuo väriä tähän harmauteen. (Ovi on silti ruma.)

Onhan tuosta jo enemmän kuin viikko. Vasta huomasin tekstin olevan luettelossa luonnoksena. No, on tuo kranssi vielä olemassa, joten kai aihe on vielä ajankohtainen...

Lattia lähti, mitä tilalle?

Jo oikeastaan siitä lähtien kun kolme vuotta sitten tähän taloon muutettiin, on hitusen ottanut eteisen huonokuntoinen pyökkilaminaatti päähän. Ei pelkästään huonon kunnon vuoksi, vaan ennemminkin inhoan sekä pyökkiä, että laminaattia. Mutta ei se huono kunto tietenkään plussaakaan ollut.


Olen koittanut kurkkia listojen alle, että mahtaako samansorttinen materiaali olla kauttaaltaan samaa. Vaikutti siltä, että alla on vaalea, perinteisen ruma vaalea muovimatto. Kyllähän sieltä sellainen löytyikin.


Alkeläänieriste oli lyöty huopanauloilla kiinni sinne tänne ja yhden sauman ympärille oli niitä lyöty oikein enemmänkin. Naulat jätin, ettei lattian mahdollisesti kastuessa liritä suoraan allaolevaan lastulevyyn. Pari kertaa kävi kyllä mielessä, että oliko pakko taas urakoida. Ei se eteistä ainakaan kauniimmaksi tehnyt tämä vanha patinoitunut pinta. Eihän mulla ole mitään vielä tilallekaan. Toisaalta, saattaa olla, että mieskin kiinnostuu taas saattamaan jotakin muuta tilalle hieman vikkelämmin. (Tai sitten ei.)

Matto on liimattu lastulevyyn hyvin. Liimasta en tiedä, saattaa sisältää asbestia. En vain taida jaksaa lähettää analysoitavaksi. Kaveri jo lupasi lainata alipaineistajaa ja hepaimuria, joten taidan vain suojautua ja suojata hyvin ja poistaa maton jossain vaiheessa itse. Vielä pitäisi selvittää, että mitä lastulevyn alta löytyy. Voisihan sitä käydä oikein tuuri ja löytyä puulattia. Tai jos ei löydy, niin hyvällä tuurilla levytys on kyllin paksu ja sen voisi korvata uudella puulattialla.

Ja jos joku tosi valoisa puoli pitäisi keksiä lattian nykytilasta, niin laminaatin poisto madalsi lattian korkoa. Nyt vessan oven voi avata, eikä matto mene sen takia ryttyyn. Ovi mahtuu käymään maton yli. Jiihaa, lattian sai peitettyä lähes kauttaaltaan! Sitäpaitsi matot pysyy paikoillaan ilman jarrumattoja, toisin kuin laminaatilla. Poika See saattaa hermostua tästä ominaisuudesta, mutta hermostukoon. Opetelkoon muitakin taitoja kuin mattojen kurttaaminen.

Onneksi on vielä pari muutakin räsymattoa, voi sitten vaihtaa, kun alkaa tuo kirjo haittaamaan silmää.

Japanialainen puutarha (part II)

Vihdoin oli sen verran poutaa (vapaapäivänä), että sai laitettua kasveja maahan. Myös ötököiden talvehtimispaikka / seinäkoriste on nyt tehty. Vuosia vanhat pajuniput sain niputtaa uudelleen, mutta nekin jotenkin sulautuvat tuonne. Tai ainakin toivon niin. Kuvissa ne tosin ovat vielä nojallaan koppia vasten.

Kovin laaja kirjo kasveissa ei ole, sillä taaimmaiseksi laitoin ystävältä saatua isoa kuunliljaa (nimen näin juuri jossakin, mutta en sitä kuitenkaan muista) ja keskikokoista, valkoisella reunalla varustettua kuunliljaa. Etualalle tuli omista varastoista pientä kapealehtistä kuunliljaa. Ihan pölkyn viereen laitoin vähän sinistä kurjenmiekkaa, jota omasta maasta olin myös saanut jaettua. Ja sitä saatan vielä lisät, kunhan jostakin jakopaloja pääsen ottamaan.

Mietinnässä on tuo nurmi(sammal)alueen ja kuunliljojen välimaasto. Siihen voisi sopia hyvin hieman mutkitteleva sora-alue. Vähän niinkuin kuiva vesiaihe. Saas nähdä, tulee kai sellaista mikä on mielenlaatu juuri silloin, kun sitä pääsen värkkäämään.

Luuta liikkeellä

Siivosin. Blogilistalla oli jo lopettaneita tai muuten vain hiljaiseloa viettäviä, joten sellaiset poistin, vaikka niistäkin olisi voinut löytää jotakin vanhoja kivoja juttuja. En kuitenkaan itse ehdi milloinkaan kaivamaan vanhoja juttuja, joten kuten ehtii pysymään nykyisten perässä. Jos ehtii. Samoin poistin listalta sellaiset, jotka eivät ole enää antaneet pitkään aikaan varsinaisesti mitään uutta, ainakaan minulle.  Tuskin siivoaminen vielä tähän jää, enköhän jatka vielä toisella kerralla. (Näköjään tyhjensin samalla myös seuraamieni suosikkiblogieni listan, joten saan senkin laittaa ihan uusiksi.)


Lisäsin kyllä pari uuttakin. Kiitti vaan Sirkku, nyt mä koukutun sun juttuihin varmaan vielä enemmän, fb lisäksi. Ja joitakin juuri lisäämiäni poistin saman tien. Ei oo helppoo.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Taidan lähteä siivoamaan autotallia, kun olen kerran hyvässä siivousvauhdissa.

Jatkopätkän jatkopätkä eli terassitalkoot

Terassin tämän kesän laajennus alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vähän sellaista siistimistä ja maisemointia, mutta rakenteet alkavat olla siinä missä pitääkin. Melkoista nakertamista se lopulta oli. Oma vika, mitäs en tehnyt suoraa linjaa ja selkeitä kulmia. Mutta kun tuli tehtyä vähän maaston ja etenkin tuon syreenipensaan ehdoilla. 

Terassin kanteen tein jonkin sortin kalanruotokuviointia kulmaan päin. Kaiteet tuli kahteen korkeuteen. Taakse korkeampi, kun pudotuskin on siellä korkein. Molemmille sivuille tuli matalampi kaide. Ristikko kaiteessa on kulmasta kulmaan lähes yhtä pitkä (parin sentin heitto), mutta korkeammassa kaiteessa se on "kyljistä puristettu". 

Eiköhän tuonne syreenimajaan tule oranssi ja vihreä terassituoli löhöilypaikaksi. Pensas tuo sopivan varjon melko pitkälle päivään. Piha on etenkin tänä kesänä ollut ihan tolkuttoman kuuma, melkein joka paikkaan tuntuu aurinko ulottuvan. Varjo antaa siis todella kaivatun lisän terassille.

Ostin aurinkokeräimellä toimivat riisipallovalaisimet iltatunnelmointiin. Valot ovat ehkä hieman turhan lähekkäin toisiaan. Ne olisi hieman helpompi ripustaa, jos lamppuväli olisi isompi, kuten ikealaisissa, joita minulla on ennestään. (Niitä ei vain enää tälle syksylle löytynyt ainakaan Raision ikeasta.) Lisäksi näissä on tuplasti lamppuja yhdessä setissä. Ostin myös amppeli-/lyhtykannakkeita, jotta saadaan terassille valoa myös perinteisin keinoin. Ja turvallisuushan noissa kannakkeissa on se idea, ei tarvitse pelätä, että lyhty tippuu kaieelta tai paremminkin, että joku pikkuvintiö sen tahallaan tiputtaa.

Japanialaisen puutarhan alkeet

Isäntä sattui taannoin kanavasurffaillessa jäämään katsomaan Maailman upeimmat puutarhat (vai mikä se nyt oli?), jossa aiheena oli japanilainen puutarha. Sattui sitten mainitsemaan, että hän haluaa sellaisen. Heitin ilmoille, että tontin etureunassahan olisi sopiva paikka, kun siellä kasvaa sammal nurmen tilalla muutenkin. Jäi vissiin ajatus muhimaan, kun on tässä ideoita sinkoillut. Kulmauksessa on "koppi". Pappa teki vanhaan pihaan rattaille kopin, kun ei meillä ollut silloin niille muutakaan paikkaa. Koppi siirtyi muutossa tälle tontille ja se vaan laitettiin tuohon sen kummemmin paikkaa miettimättä. Samalla kulmalla sijaitsee myös kivituhkakasa ja ihan vaan pikkasen kaikenlaista muutakin roinaa.

Etualalla kuvassa näkyy omenapuun oksaa. Sen puun ympärille rakennan penkin. Kopin seinälle ripustan pari lyhtyä, kunhan sopivat sattuvat eteen. Saatanpa laittaa seinälle myös peilin. Kivituhkakasa ja muu tarvike saa luvan löytää paikkansa jostakin toisaalta.

Eilen kauempaa katsellessani huomasin syreenipensaassa harvemman kohdan ja keksin, että siihen tulee aukko. leikkasin aukon sellaiseksi, että siitä oikeasti näkee katsella läpi. Tie kulkee toisella puolella, mutta se on paljon alempana, ehkä metrin, joten ei siitä pitäisi ihan kauheasti tulla katseita pihaan päin. Tai mitä sitten jos tuleekin? Juurikin aukon kohdalla, tien puolella, kasvaa sattulta kultapiiskua. Se on nupullaan, mutta kun se puhkeaa kukkaan, saamme keltaisen raidan aukon alareunaan.

Voi mitä kaikkea vielä ehdinkään kehitellä? Vielä kun ehtisi toteuttamaankin sen kaiken. Itse en ole mikään japanilaisen puutarhan erityinen fani, joten olen tästä innostuksesta hieman hämilläni. Isäntä ehdotti myös retkeä Roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan. Se kortti on käytettävä, en ihan kovin usein saa puutarharetkiehdotuksia mieheltäni. Ekaa kertaa ehdotti!

Yhdessäkin poutapäivässä ehtii

Tuli nimittäin jatkettua terassin tekoa taas. Poika Aa toimi työnjohtajana ja apulaisena. Ei nyt sentään valmista tullut, mutta "laituri" rakentuu kuitenkin. Runko on pitkällä ja kanttakin lai ladottua jokusen lankun. Seuraavaksi onkin haettava lisää puutavaraa kanteen, muutama kulmarauta ja sitten kai kaidekin pitäisi jostakin kehitellä.

Vielä ei ole laiturikuvaa saatavilla. En tullut eilen kuvia ottaneeksi. Tänään taas ei kiinnostanut mennä sateeseen kuvaamaan. Korvataan se siis toisella kuvalla. Kuvan rajauskin kun on oikein hienosti epäonnistunut. Mutta menköön paremman puutteessa.

P.S. Kukat jäi istuttamatta.