Aika ajoin kaksi vanhinta lasta kaipaavat vanhaan kotiin. "Kun siellä oli niin kivaa." No olihan siellä. Mutta ahdasta olisi ollut kanssa, mikä olisi saattanut vähentää sitä kivaa. Kyllähän täällä uudessa kodissakin on kivaa, mutta kuitenkin kovin erilaista.
Tänään olen katsellut monia ja monia puutarhablogeja. Hieman painaa hartioilla se jokakeväinen viimetinka joka istutusten kanssa tulee. Tomaatit olisi pitänyt olla jo kylvetty ja varmaan muutama muukin. En silti aio panikoida. Jotain on aina saatu aikaiseksi. Jos ei muuten, niin sitten on haettu taimet torilta. Ensi kesänä saa kuitenkin kasveja kasvihuoneeseen. Se otettiin mukaan vanhan kodin pihasta. Viime kesän lopulla pystytettiin uudelleen. Nyt siinä on hieno lattiakin, sitä ei ollut vanhassa paikassa.
Aloin katselemaan vanhoja kuvia ja ajattelin, että laitampa niitä tänne oikein kavalkadin. Viereisessä kuvassa vanhan kodin puutarhapalsta. Kokonaisuudessaan noin 250m2, kuvassa näkyvä aidattu alue oli 30m2. Suurimmaksi osaksi siinä kasvoi juolaheinää, mutta myös maa-artisokkaa, laventelia, sitruunatimjamia, mäkimeiramia, salviaa sekä kesän valinnaisia. Palstalla kasvoi myös useampi omppupuu, marjapensaita, luumu, kirsikka, raparperi ja olipa meillä myös mansikkamaa. Kasvihuonetta ei vielä näytä olevan.
Kasvihuone saatiin pystytettyä mistaakseni 2010. Kaksi kautta ehdittiin hyödyntää, ennen kuin piti purkaa. En vaan suostunut lähtemään ilman sitä. No, kyllä toinen pystytys oli jo paljon helpompi. Paikka oli aiemmin luultavastikin otollisempi, mutta onhan se nytkin tontin aurinkoisimmalla paikalla.
Laitoinpa mukaan puutarhakuvien lisäksi vanhan kodin etupihastakin muutaman otoksen. Siitä pihasta ylivoimaisesti eniten kaipaan tuota suurta tammea, missä roikkui niin riippukeinu kuin yksi lasten keinukin. Se antoi ihanan varjon kuumana kesäpäivänä ja piti jonkin verran myös sadetta. Kerran kesässä se itki pari viikkoa rungon kahden alimman metrin korkeudelta ja keräsi valtavat määrät perhosia aterioimaan. On meillä nytkin tammi pihassa, mutta se on pieni ja latvakin on katkottu, se ei ole tuollainen suojelija. Melkein voisin itkeä ikävästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti