Sain kuin sainkin viimeisen pirulaisen irti maasta. Älkää vaan hyvät ihmiset laittako lumimarjaa kasvamaan, mihinkään. Tai jos haluatte oikean maanvaivan, niin siitä vaan. Mutta olen nyt varoittanut. Lumimarja tekee järkyttävät juurakot. Ne puikkelehtivat ristiin rastiin ja ottavat kiinni maahan kuin tauti. Huhhuh, urakka on päättynyt. (Toivottavasti, sillä kaikkia juuria en taatusti saanut pois.) Ruusun juuret ei niinkään huoleta, ne on ihan piisofkeikki noihin juuriin verrattuna.
Nyt pitäisi sitten lähteä parantaamaan maata, tekemään pengerryksiä ja istuttamaan kasveja. Kellarissa odottaa useampikin juurakko, on särkynyttä sydäntä, pioneita ja mitä kaikkia, enhän mä enää edes muista. Ukkolaukkojakin on. Joitakin kuunliljoja voisi jakaa ja siirtää tuohon. Kun nyt saisi rinteen johonkin jamaan tämän kesän aikana, ettei se loistaisi ruskeana ja pölyävänä siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti