Kurjenmiekkoja

Poika Aan kanssa kävimme pyörillä hakemassa kurjenmiekkoja, kun lähistön kotipuutarhuri oli pihaltaan poistanut osan omistaan. Muutamat muut olivat jo hakeneet satsit ja oletin, että saan pari pikku mätästä. Olipahan kuitenkin iso laatikollinen portinpielessä odottamassa ja olimme viimeiset hakijat. Pyörän kori ja lastenistuin täyttyivät äärimmilleen.


Poika Aa halusi vielä tehdä pikku pyörälenkin, kun oltiin vauhtiin päästy. Ei muuta kuin "antenni" naamalla lähistön kortteleita kiertelemään...


Nyt on uudet vanhat kasvustot maassa ja säätilakin on ollut suosiollinen. Toinen taivaaltakastelu jo käynnissä. Pikkasen jännittää silti, kuinka mahtaa siirtoaika muuten olla otollinen?


Mahtavaa kuinka sitä voi saada facebookin kautta kunnon kasveja, pikkuisten puutarhoilta ostettujen taimien sijasta. Itselläni nyt ei ole kovastikaan vielä jaettavaksi maailmalle, mutta eiköhän jossakin vaiheessa sekin tule onnistumaan. Vaikka meillä onkin rintamamiestalon piha, niin kovin vanha puutarha meillä ei ole. Kuunliljoja ja syreenejä lähinnä... Mutta ainakin omenasadosta riittää jaettavaksi tänäkin vuonna.

Jatkopätkä

Kaiteet puuttuu vielä...

Niin se aika juoksee, eikä ole edes sadesäällä ehtinyt koneen ääreen. Olen kyllä ajatellut, ettei lukijoitakaan ole juuri ollut, mutta kas kas, väärässä olin. Toinen viikko lomaa käynnissä ja kummasti on tullut väkerrettyä kaikenlaista. Tai no, terassinjatkeen tein jo ennen lomaa. Isäntä oli jossakin Ruotsin puolella kalassa (puhelimen kantamattomissa) reilu viikon ja pitihän sitä laittaa hommat käyntiin. Murri kävi päivän auttamassa ja mummu auttoi poikien hoidossa useampana iltana.

Kulmasohva kuormalavoista. Maalausta ja pehmusteita
vaille valmis.

Pöytä oli ennen katoksen alla, se sai uuden paikan. Katos pitää vielä uusia, pöydän päälle tarkoitus laittaa purjekangas. Kyllä tuo jatke pitäisi kai öljytäkin vähän enemmän vanhan osan sävyyn.

Sisätiloissa onkin sitten tullut laitettua keittiötä vähän uusiksi. Siitä kuitenkin lisää ensi kerralla...

Hissun kissun

Meillä on nyt suunilleen viikon ollut netti taas toiminnassa. Oli nimittäin kolme viikkoa pimeenä. Ei sen puoleen, kuinka tänne nyt joutaisi, kun on kaiken liikenevän ajan ulkona? Pitäisi varmaan tehdä joku kuvakollaasi, jotta saisi eden murto-osan kaikesta tehdystä ja nähdystä tallennettua. Ainakin ilouutinen on se, että meillä on siili! Jippii. Kovasti olen toivonut sellaista pihapiiriin ja nyt se on nähty jo moneen kertaan. Pitää vaan jaksaa valvoa tarpeeksi pitkään, ei se ennen puolta yötä näyttäydy. Pojille on luvattu kesälomalle kyttäyskeikka, jotta hekin sen näkevät. (Heitä kun kuulemma on ihan turha kesken unien herätellä.

Pihassa on tapahtunut muutakin. Olen rakentanut terassiin jatkopätkää. Ihan selkeästi sille tarkoitettu paikka, kasvoi syreeniä vaan ihan villisti. Syreenit leikkasin alas ja laitoin maisemointikangasta. Mahtaako auttaa, mutta eipä kai se saa valoa ja vettäkään ihan samaan tapaan enää? Ja sitten runko päälle. Nyt on uusi paikka ruokailulle. Kaiteet on vielä rakennettava, jottei kukaan heitä volttia rinteeseen. Pöydän päälle on tarkoitus viritellä purjekangas suojaamaan pahimmalta paahteelta ja miksei sateeltakin. Ai niin, laakonki ei tule jäämään noin kovasti eriväriseksi. Kyllä se on tarkoitus öljytä. Ei nyt taida kerralla tulla yhtä tummaa kuin vieressä, mutta enemmän lähelle kuitenkin.

Vanha katos pitäisi kiskaista alas, ennen kun se tulee jonkun niskaan itekseen. Hitusen erikoisesti rakennettu, eikä näin ollen ole todellakaan kestänyt viime talvien lumikuormia. Kenollaan se on kovasti joka suuntaan ja notkolla melkoisesti.
Uusi katos pitäisi suunnitella ja tehdäkin. Insinööri perheessä ei ehkä ole ihan samaa mieltä kanssani ulkonäöstä, materiaalista ym. ym. Pitää pitää sormet ristissä, ettei jää vallan toteuttamatta.

Piti oikein fiilistellä, kun katokseen tulee kulmasohva kuormalavoista. Sain lavat kaverilta. (He pääsivät lavoista eroon, eikä minun tarvinnut metsästää niitä mistään. Win-win.) Lavat asettelin jotakuinkin omille paikoilleen ja hain niiden päälle pesuun menossa olevat räsymatot, jotta sain vähän kuvaa miltä voisi näyttää. Voin jo kuvitella isännän uuden lempipaikan pihassa. Riippukeinun lisäksi. Pitää kylläkin hankkia patjat, Matot pelkällään ei ihan riitä.

Eikä tässä suinkaan kaikki, mutta niistä muista joskus toiste. Nyt pitää heittäytyä unten maille.

Aamuaurinko

Spårakuski oli unohtanut tarkistaa viikonloppuna tulleet poikkeusreitit, eikä ihan oltu ajallaan siellä missä piti. Niinpä meikäläisen jatkoyhteys otti ja lähti, ihan sillai näköyhteydeltä. No onneksi kauppatorilla cafe köketin pannu oli jo kuumana, niin mun ei tarvinnut itse kiehahtaa. (Ei kai tähän voi kuin todeta, että ollaanhan sitä niin sukkelia heti maanantaiaamusta. Kukaan ei varmaankaan edes hiffaa tuota sanaleikkiä. Mutta onneksi oma kiva on paras kiva.) Totta puhuakseni, en jaksa stressata, seuraava yhteys menee kyllä. Kelpaa täällä kuitenkin kahvit juoda, eikä tarvitse hörppiä kiireessä.