Mikäs sen mahtavampaa kuin kieriä vaahteranlehtikasassa? No, ehkä se, että sen voi tehdä omassa pihassa. Ei tarvitse kaupungin puitoissa kieriskellä koirankakkajemmojen päällä.


Poika See ei kertakaikkiaan pääse tuon kasan ohitse hyppäämättä sinne sekaan. Ja mieluummin mahdollisimman monta kertaa pitää hypätä. Muutaman kerran olen miettinyt, onko tuosta pojasta tulossa joku uusi Loiri, joka osaa kaatua miten päin vain satuttamatta itseään. Mahaplätsit, pyllyhypyt ym. luonnistuu ihan hienosti, myös sisätiloissa.


Siis kyllähän sitä joskus sattuukin, eilisestä asti on poika nilkuttanut, kun ei sohvalta hypätessään ollutkaan osunut tyynylle. Mutta ei hän kauaa valita, hetki pitää hoitaa kylmäpussilla vammoja ja sittenhän sama meno jatkuu vaan.