… niin on sitten tehtävä ihan itse. Poika Aa, eskarilainen, tarvitsee eskarissa sisätossut. Ettei sukat kastu (ja muussa tapauksessa kulu puhki). Syksyllä kyllä löysimme Angry Birds-töppöset, mutta ei ne kovin pitkään kestäneet. Kävi niin kuin entiselle isännälle, alkoivat nauraa. Minua ei naurattanut lainkaan. Ei muuten hymy hyytynyt liimaamallakaan, saattoi tosin johtua liimasta. Mutta samanlaisia en aikonut ostaa tilalle, eikä oikein mitään muitakaan ollut tarjolla. Paitsi tietenkin perinteisiä "riisipiirakoita", mutta niitähän en poikaani laita pakosta käyttämään, kun itsekin niitä lapsena jo inhosin. Eikö olekin erikoista, että työille kyllä löytyy vaikka mitä, mutta pojille on crocseja tai lakeerikenkiä? Mikä juttu sekin oikein on. Olettekos usein nähneet poikia eskarissa verkkarit ja lakeerikengät yhdistelmä päällä?
Eihän siinä auttanut taas kuin koittaa viedä idea ihan toteutukseen asti. Mikä onkaan parempaa materiaalia taas kerran, kuin isännän vanhat farkut? Eipä juuri mikään. Jaa, lisäksi laitoin pohjiin kerniä, jota oli melkein tarpeeksi isot palat jäänyt yli koiran sadetakista, että olisi vähän sitä kosteuden pitävyyttäkin.Saumat ompelin siksakilla, pohja ja päällinen vaan päällekkäin ja ommel ulkopuolelle. Kantaosaan tuli kapeaa kuminauhaa ja ulkosyrjään parin sentin levyinen kuminauha. Päältä voi taittaa lipareen tai sitten antaa nousta nilkkaa vasten. Jotain lankoja purkaantui sieltä täältä, mutta eiköhän sekin lopu, kun ommel tulee vastaan. Sen kun leikkaa pois jos häiritsee.
Kyllähän tuo poika ainakin oli tyytyväinen. Eikä taida mennä kenenkään muiden tossujen kanssa sekaisin. Kaipa ne myös riittää tämän kevään ajan. Saas nähdä pitääkö syksyllä tehdä uudet vai kulkeeko ne koulussa vallan kengät jalassa? Niin tai näin, ehkä mä vielä onnistuisin toisemmankin kerran, jos pakkorako olisi. Ja sittenhän voisi oikein antaa ajatuksen lentää ja tehdä tikkaukset vaikka punaisella. Tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti