Kuistilla

Meidän pojat on kovia pyöräilemään, vaikka pihassa ei kovinkaan isoa rinkiä pääsekään heittämään. Ja tarkkaan pitävät kypärän päässä ajellessaan. Kypärät pidettiin ennen kellarin eteisessä, mutta kun siellä on yleensä ovi kiinni ja lukossa, kypärät pyörivät pitkin kuistia ja eteistä alvariinsa. No tottahan se oli hankalaa. Pari viikkoa sitten haettiin muutama uusi naulakkokoukku, jotta kypärät saa kuistille omille paikoilleen.



Silloin jo aloitin kuistin raivaamisen. Tänään saatoin saada sen projektin valmiiksi. Jotakin pientä ehkä pitää vielä viilailla, mutta nyt se jo näyttää siltä, että siellä voisi nauttia vaikka iltateet. Tai aamukahvit. Tai ihan mitä vain. Matonkin vaihdoin.



Eilen vietiin pari jaetta jätettä. Metalli, kartonki, paperi ja lasi kerätään Ikean laatikoihin. Pappa teki penkin tilauksestani, kun oltiin juuri muutettu tänne. Suunnittelin sen sellaiseksi, että juuri nuo laatikot mahtuvat sen alle. Penkissä itsessään on kaksi laatikkoa kannen alla. Selkänojaa ei varsinaisesti ole, vaan ikkunan korkeuden mukaan penkkiin kuuluu kukkalauta. Vielä kun saisi sen maalattua valkoiseksi, kuten alkuperäinen suunnitelma ja tarkoitus oli. Vaikkei se minua suunnattomasti haittaa, että se on puupinnalla. Ainakin huomaa, että siinä on valkoiset istuintyynyt.



Pelargoniat ovat talvehtineet niin ja näin kellarissa. Nyt kaikki elossaolevat on kannettu ylös ja kuistille. Jos vaikka muistaisi taas antaa vettä niille.



Vasemmalla kuvassa olevan peilin kohdalle on tarkoitus laittaa ikkuna. Siinä on sellainen ilmeisesti joskus ollutkin, kun tuossa peilin takana on levy eikä panelointia. Toisi sitten valoa portaikkoon, joka on edelleen melko hämärä.