Yykaakoo

Eilen aamulla päätin jumpata vähän kotipihassa, kun lenkillelähtö on ollut jotenkin tosi hankala ajatus näillä helteillä. Ei vaan jaksa. Olipa tuossa jumpassakin jaksamista, vaikka heti aamusta aloitinkin. En vetänyt mitenkään raivolla, vaan ihan kevyesti. (Niin ainakin kuvittelin.) Poika See makoili vieressä riippukeinussa kyselemässä ja huutamassa, että älä laula äiti. En muuten laulanut, kyllä se oli Rihanna, joka puski ääntä tuubista.






Tänään tiedän jumpanneeni. Tai sain kyllä vinkkejä jo illalla kavutessani yläkertaan. Harvoin on näin nopeasti lihaskivut jumpan päälle tulleet. Hyvähän se sinänsä on, tietää tehneensä. Pelottaa vain, että kuinkahan kipeäksi sitä sitten oikein tuleekaan? Sen siitä saa, kun liian harvakseltaan urheilee. Tai hyppii narulla. (Narun olen ostanut joskus vuosituhannen alussa ehkä, enkä sen jälkeen ole sitä juuri käsissäni pidellyt.)

Mutta hei, pääskyt lenteli taivaalla ja hiki tuli pintaan. Ei sitä paljon mukavammin voi itseään rasittaa.