Hikeä pintaan

Olen tässä koittanut kaikenlaista pikku kuntoilua silloin tällöin. Olen tiedostanut, että on monenmoista mistä en pidä. Olen silti koittanut oppia pitämään, sillä se esimerkiksi juokseminen onnistuu heti koti ovelta lähtien. Pitäisi harrastaa sellaisia lajeja, jotka vievät mahdollisimman vähän aikaa. En mä silti juoksemisesta ole vielä alkanut tykkäämään, mutta on sellainen hölköttely ihan jees, jos pääsee samalla vähän tarinoimaan kaverin kanssa.


Viimeinen keksintö tällä saralla oli palkata personal trainer kuntosaliharjoitteluun. Salitreenistäkään en oo ikinä tykännyt, mutta jotain on tehtävä. Hyvä kai olisi muutama kilo saada pois ja kunto kohenemaan, mutta pääasiallisena tavoitteena on saada pidempi pinna. Kulkemiset töihin ja takaisin ja kolmen pojan ja isännän kulkemiset ja touhut vievät käytettävissä olevasta ajasta melko ison siivun. Jotenkin pitää saada soviteltua ja ylipäätään saada itsensä käyntiin. Nyt on ainakin mahdollisuus viedä poika See leikkimään kuntoilun ajaksi, kaksi vanhempaa pärjää onneksi jo hetken keskenäänkin. Vielä ei ole kauheasti tapahtunut, mutta kyllä kai se tästä lähtee. Nytkin pitäisi olla jossakin hikoilemassa, mutta tässähän minä, sohvan mutkassa.

Rintaranka on ollut vähintään vuosikymmenen ihan juntturassa ja polvien kulumatkin hieman vaikeuttavat joitakin juttuja. Nyt onkin tarkoitus saada rintaranka auki ja polvien ympäriltä lihakset hyvään kuntoon. Enhän mä sellaisia liikkeitä olisi itse osannut edes valikoida, jotka olisivat rintarankaan tehonneet. Muodikkaaksi en edelleenkään aio ruveta, en siis todellakaan aio lähteä mihinkään fitness-hihhulointiin.

(Pistin tuohon juoksutossukuvan keväältä. Minusta ei nimittäin ole tulossa myöskään kuntosalikuvia. Tai ehkä salitossuista vois ottaa oman kuvansa.)