Arkeologisilla kaivauksilla

No niin. Eilen aloin (vihdoin) etsiä netistä kiviä kasvihuoneen lattiaksi. Olin luopunut toivosta, että saisin lattian vanhoista punatiilistä. Tiesin, että jokunen sellainen löytyy tontilta. Josko vaikka sen verran, että saisi raidan tai edes muutaman ruudun lattiaan. Jos sitten muuhun lattiaan laittaisi betonilaattaa/-kiveä. Pian sain todeta, että kivet tulevat maksamaan vähintään 300€. Juuri nyt tuntuu aika kovalta summalta, kun muuallekin olisi tarvetta. Masennuin ja painuin pihahommiin.

Aloin raivata vääriin paikkoihin levinnyttä syreeniä. Revin uusia alkuja juurineen, niille kun löytyisi paikka tontin rajalta, jos vaikka jaksaisivat lähteä vielä juurtumaan uudelleen. Sinne sitten monttua kaivamaan. Ja kas, lapio kolahti johonkin kovaan. Pintamaata kaivettuani totesin, että mullan alta pilkottaa tiiliä.

Kasvihuoneen lattian raita vilkkui silmissä, kun aloittaessani kaivamista. Taisin osua kultasuoneen. Olin ajatellut, että tiilillä on sidottu rinnettä, mutta kyllä ne oli jonkin rakennuksen perustukset.

Päällimmäiset tiilet olivat rikkinäisiä, mutta alta löytyi parempikuntoisia. Nyt olen kaivanut neljä-viisi varvia noin 1,5 metrin leveydeltä ja saaliina on yli kolme neliötä lattiaa! Jipiiiii! Selkää kolotti kaivaminen, mutta meikämanne ei vaan pystynyt lopettamaan. Tai no, lopetin kyllä. Pakko oli lähteä nukkumaan. Nyt pitäisi vielä joku päivä jaksaa jatkaa kaivauksia. Jos vaikka saisi vielä muutaman neliön... Kyllähän sitä periaatteessa pitäisi vanhat merkit rakennuksista jättää, mutta toisaalta kyllä ennenkin on kaikki liikenevä ja käyttökelpoinen on otettu hyötykäyttöön. Eikä niitä viedä tontilta pois. Mieluumminkin historiaa saadaan näkyviin.