Ei käy kylmä luihin

Poika Aa antoi tehtäväksi takikin PJ:lle. Talvi painaa päälle kuulemma. Pitihän se tehdä, kun automatka oli aikaa. Tai paremminkin kaksi automatkaa. Menomatkalla lähdin tapani mukaan soitellen sotaan, enkä juuri pohtinut tekniikkaa saati kokoa. Kyllä kai siitä tekeleestä olisi takin tainnut lopulta saada aikaiseksi. Kävipä kuitenkin niin, että se jäi liiviksi ja väljän kokonsa vuoksi poika Peen PK:lle. (PK ei ole vielä ilennyt kuvattavaksi, joten liivi jääköön näkemättä.) Onneksi kotimatka kesti yhtä pitkään, niin olin jo virheistä oppinut sen verran, että lopputulos olikin huomattavasti parempi.

PJ on ollut varsin tyytyväinenkin, samoin poika Aa. Tuppaa vaan pukkaamaan lisätilauksia. Housutkin pitäisi tehdä. Mielellään samasta langasta. (Saattaa tulla autfitistä melko kivipesty fiilis...) Kai se silti on ihan mahdollinen. Poika Pee kun intoutui myös tilailemaan, ja PK:lle pitäisi tehdä sukkahousut! Tätini yritti puhua järkeä poika Peelle, voi olla että housut ja kengät saavat vielä korvata ne sukkikset.

Asiasta ihan sivuun... Ehdotin kässäkerhomme toisen toimintakauden alkuun luokkaretkea Loviisan ensi viikonloppuna. Ja me kans mennään! Pienellä porukalla vain, mutta kyllä siitä tulee mahtavaa. Oijoi, kyllä tulee niin tarpeeseen. Ostetaan matkakarkit ja kaikki. Kaksi kertaa olen käynyt wanhoja taloja katsomassa aiemminkin, mutta kyllä hieman uteliaana vanhana kyylänä veri vetää uudelleen. Mahtavia, kauniita koteja ja puutarhoja, eikä haittaa vaikka sataisi. Aion nauttia.

Menkää tekin, siellä on kivaa.