Tämä syksy alkaa käymään voimille. Kaikenlaista tapahtumaa yhtä mittaa, eikä kaikki suinkaan niin mukavia.
Pimeyttä riittää ja suurin osa niistä päivistäkin on ihan mahdottoman harmaita. Vaikka kyllä muutama aurinkoinenkin päivä on soppinut joukkoon, ainakin olen saanut kotoa napattua pari varjokuvaa.
Onhan sitä hyviäkin juttuja sattunut. Kaksi nuorempaa poikaa ovat saaneet kaksi muuta lasta kaverikseen hoitopaikkaan. Ja seurahan kyllä kelpaa. Se väli kun sitä seuraa ei ollut näkyi ja kuului kyllä kotonakin aika rajusti.
Toivoisin kuitenkin lunta maahan tuomaan vähän valkeutta ja enemmän vielä toivon kevää tulevan pikaisesti, kirkkaana ja aurinkoisena.
Tänään menen tapaamaan isoa joukkoa ystäviä pitkästä, aivan liian pitkästä, aikaa taas. Josko siitä sitten riemu repeäisi.
Ja onneksi joululomaankin on enää kolme viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti