Paratiisi

Pari viikkoa sitten kävimme kylässä paratiisissa. Lapsena olen siellä päässyt enemmänkin viettämään aikaa, mutta nykyään saattaa mennä montakin vuotta käyntien välissä. Lapsuudessa poimittiin simpukat merestä ja niistä keitettiin soppa. Nykyään ei taida pahemmin enää simpukoita riittää poimittavaksi.

Murri sentään pääsee edelleen nauttimaan sielläolosta. Työleiri se kai hänelle on, mutta mukava sellainen. Saa raivata ja kasvattaa, rakentaa ja maalata yms. Omissa nurkissa nuo edellämainitut ei oikein onnistu.

Kävimme paratiisissa sateisena päivänä, mutta oi, kuinka kaunista siellä taas olikaan. Lupiineja rakastan ja niitä siellä riittää. Olkoonkin niin, että ne ovat rikkakasveja. Kauneutta se tosiseikka ei vähennä. Paljon muutakin kaunista riittää, erilaisia akileijoja, tulppaaneja, mooseksen palavaa pensasta ym. Saunan ja mökin välissä on kukat päässeet melkein valloilleen. Pienelle kasvimaalle on raivattu tilaa niiden keskelle.

Mökissä on meren puolella veranta. Toisessa päässä on ikkuna ja toisessa ikkuna ja ovi ulos. Merelle sen sijaan on avoin aukko, joka suljetaan luukuilla talveksi. Koko kesän se saa olla kuitenkin avoinna. Veranta on aukosta huolimatta suojaisa ja se antaa mahtavat raamit katsella vaikka kunnon salamointia.

Poika Aa oli toivonut näkevänsä kyläilyn aikana ukkoetanoita. Niistä minua oli tentattu jo matkalla. Valitettavasti ne olivat kyllä olleet siellä, mutta lähteneet sateen tullen. Pettymys pienelle luonnontieteilijälle oli havaittavissa. Olimme juuri lähdössä, kun poika huomasi yhden ukkoetanan ruohikossa. (Kyllähän sen kokoinen etana pitäisikin huomata!) Koko reissu siis kannatti tehdä.

Huomatkaahan tosiaan tuo koko. Siinä vieressä on apilan- ja mansikanlehteä. Luikeron pituus oli noin 15 cm ja se oli paksu kuin puun oksa (poikien huomautus!).