Ompeluseura

Vihdoin, vuosien suunnittelun ja saamattomuuden jälkeen. Sain kutsuttua kokoon ompeluseuran. Tai miksi sitä sitten tulisikaan kutsua. Oikein facebookilla kutsuin. Tulipahan sekin harjoiteltua. Ja kaiken lisäksi tilausta tuntui olevan. Alku meni melkein hiljaiselossa, kun kaikki olivat kovin keskittyneitä. Seitsemän naista meitä oli kaikkiaan koolla.


Oli hyvä syy järkätä kellarihuonetta (aka palvaamo*) taas pikkusen eteenpäin. Ja kellarin vessaakin tuli pikkasen sisustettua. (Se ei oo mikään helppo nakki, kun pöntön kansi määrittää aikalailla koko pikkuriikkisen tilan.)


Valkoinen matto lattiaan, peltitaulu peiliin, maatuskat ja peltipurkki peilihyllylle. Pyyhkeet ja vessapaperit Ikean vanhassa cd-hyllyssä. Sarjakuvat on piirtänyt lukion luokkakaveri Olli, jollain tunnilla. Se passaa tuonne just hyvin.

Tosi kiva, että toi koppi näyttää näinkin raikkaalta kuvissa. Todellisuus on astetta karumpi.





Huomatkaa myös tuo turkoosi. Sitä on täälläkin. (Hmmm..yläkerta taitaa olla säästynyt siltä. Ai mut ei ookkaan, onhan sitä portaissa.)






No, alakertaan kannoin kasapäin kirjoja. Ajattelin, että niistä saavat muutkin kaivella inspiraatiota, kuin minä vain. Yksi kirja pysyi hukassa, mutta onneksi sekin löytyi tänään.

Kannoin palvaamoon myös kahvi ja tee tarjoilut. Totesin, että meillä ei ole tarpeeksi teekuppeja. Niitä tulee hankkia lisää. Tee tulee ehdottomasti juoda isosta laakeasta mukista. Indiskassa ainakin on taas vaikka mitä kivoja. (Teenä tarjosin Clipperin kamomillateetä, se on niin hyvää, eikä haittaa unia.)

Tein myös torttuja. Valmiille taikinoille laitoin nokareet itsetehtyä raparperi-mansikkahilloa. Eivät pirulaiset meinanneet ruskistua, joten laitoin lisää lämpöä. Ja hyvä että ehdin kääntää selkäni, kun olivat jo tummuneet hieman turhankin paljon. Tyypillistä. Minulle.

Kylläpäs sain palvaamonkin näyttäytymään edukseen näissä kuvissa. Jäi toki pari sotkunurkkaa kuvaamatta. (Oh, well.) Mutta tila toimi "seuran" kokoontumisessa mitä mainioimmin. Sovimme, että jatkossa minä tarjoan edelleenkin tilat. Muut hoitavat sitten tarjoilut. Heh! Terveisiä vaan mutsi, ei oo omena pudonnu kauas. 

Kuvissa näkyy myös meidän ruokapöytä. Niin, ei mahdu keittiöön, ei. Onneksi nyt sillekin on sitten käyttöä. Vaikka kyllä mä mieluummin söisin sen ääressä. Haaveilen siitä, että keittiön ja telkkuhuoneen väliin avataan joskus siinä ollut aukko uudestaan ja telkkuhuoneesta tehtäisiin ruokatila.





Tänään muuten lämmitin keskikerroksen pönttöä ekaa kertaa tänä syksynä. Puoli pesällistä vain, että ehtii luukut jäähtymään, ennen kuin poika See heräilee päikkäreiltä. Kai se on hyväksyttävä, että syksy puskee.


*Palvaamo on saanut nimensä siitä, että uunin lämmitys on taktiikkahomma. Se vaatii omat niksinsä, jotta saa käryt ulos hormin kautta, eikä tuulettamalla tilaa ikkunoista. Savustusta on tullut kokeiltua jo useamman kerran. Kiva piisi, mutta savustaa tilat. Sunnuntaipaistin siellä voisi varmaankin palvata  ihan mukavasti