No, toivoa ei kai kannata heittää, kasvihuonehan eteni melkein urakkavauhdilla. Siis mitä nyt pystyy lapsenvahdista huolimatta urakoimaan. Siinä sivussa murri kävi kahden vanhemman pojan kanssa sienimetsässä, isäntä kokkasi, toinen ruuvinvääntimen akku hyytyi vissiin lopullisesti ym ym. Mutta kuitenkin.
Runko on kasattuna. Kattotuolitkin saimme nostettua paikoilleen, mutta kuviin ne eivät vielä päässeet. Tuli turhan pimeää. Onneksi oltiin jätetty kulmarautoja paikoilleen ja aurinko oli polttanut jäljet, joten saatiin aika hyvin kaikki osat oikeille paikoilleen. (Purkaessa nimittäin oli aika kiire, ei ollut aikaa merkkailla osien paikkoja.)
Muutama takaiskukin toki kuuluu joukkoon. Neljä lasia oli mennyt rikki. Ne pitäisi vielä uusia tai katsoa löytyisikö kierrätyskeskuksesta sopivan kokoisia vaihtokappaleita tilalle. Yllättävän hyvin kaikki oli kuitenkin kunnossa, vaikka puutavara ja lasit olivat pikaisesti laitettuna kasalle ja peitetty melkein riittävän kokoisella pressulla. Kertaakaan en edes lumia luonut kasan päältä.
Lattia vielä pitäisi kasata, kun muut kamat on saatu paikoilleen. Saas nähdä kuinka pitkälle nuo "muurikivet" riittää. Varmaan sinne tänne on pakko laittaa vaikka luonnonkiviä. Vähän olisi myös maalattavaa. Julkisivussa näkyvät pinnat maalaan loputkin valkoiseksi. Muut osat saavat harmaantua rauhassa. Ikkunatkin saavat jossakin vaiheessa lisää kittiä ja maalia. Se ainakin menee ensi kesälle.
Kyllä se tästä. Eiköhän sitä ensi kesänä saada jo kasvit sinne sisälle tuottamaan satoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti