Pikkujuttuja

Poika Aa sai syntymäpäivälahjaksi kaksi julistetta. Ne sain laitettua seinälle ja voi kuinka huoneen ilme muuttui valtavasti. Kotoisammaksi ja miellyttävämmäksi. Pikkujutuilla voi olla tosi iso merkitys.




Poikien huoneessa ollut tuoli sai päälleen hieman pehmustetta. Ikean halvin peitto on paljon edullisempi, kuin ostaa saman verran vanua. Ja onhan se aika kätevä vaan käsitelläkin, kun siinä on kangas päällä. Ei jää niin kovasti kiinni ja veny ja vanu. Vielä kun pääsisi siihen asti, että saisi verhoilukankaankin siihen päälle. Mutta pitää olla tyytyväinen toki, että olen päässyt edes tähän asti.



Ei voi kuin toivoa, että saisi muutaman pikkujutun tehtyä tänäänkin. Ja pian pitää alkaa viljelemään taas....

Joululahja lunastettu

Eilen oltiin isännän kanssa teatterissa. Saatiin joululahjaksi liput Andre Wickströmin ja  Stan Saanilan tähdittämään Riemukaksikon paluu-näytelmään. Valtavan hauska puolitoistatuntinen. Välillä tuntui, että naurua ei saa edes loppumaan vaikka oltiin jo siirrytty seuraavaan aiheeseen. Menkää katsomaan, jos sinne nyt enää on lippuja tarjolla!

Teatterin päälle alkoi perinteinen arpominen, että minneköhän mentäisiin syömään. Onneksi otettiin riski ja lähdettiin Sea Horseen katsomaan olisiko se ainoa vapaa pöytä vapaa vielä kun sinne asti päästään. Saimme nimittäin pöydän, vaikka kyllä siellä täyttä oli. Ja annoksetkin tulivat ihan alta aikayksikön. Taidettiin osua juuri oikeaan aikaan paikalle. Ruoka oli tälläkin kertaa mahtavan makuista. Joku naapuripöydässä kysyi tarjoilijalta, että kuinka usein teillä vaihtuu meny? Tarjoilija vastasi lyhyen ytimekkäästi, että ei vaihdu. Mitäpä sitä toimivaa konseptia muuttamaan! Johan se on pitkän olemassaolonsa aikana varmaan ruokalistakin saatu hiottua sopivaksi. Menkää sinnekin!

Ja kaiken tämän mahdollisti joulupukin pikku apurit, jotka tulivat varta vasten lapsia piikomaan (ja renkimään). Vähän eri meininki siis kuin tuossa puolessa viikossa.

Yksin. Ja paskaa ruokaa.

Aika ankee hotellihuone. Mutta ajaa täysin asiansa. Saan nukkua rauhassa. (Jos osaan. Pelkkä ilmastointilaitteen humina korvissa, ei itkua eikä vitinää.) Opiskelut vei taas pariksi päiväksi reissuun.

Lähdin illalla keskustaan syömään. Voitteko uskoa, jouduin maksamaan parkkimaksunkin, 2€ tunnista, vielä klo 19.07. Siis Jyväskylässä osataan kyllä rokottaa. Oikeesti. Eihän Helsingin keskustassakaan ryöstetä ilta kasiin asti.
Parkkikselta puikkelehdin kävelykeskustan läpi ravintolaan, jota oli nettiarvosteluissa moni kehunut. Food bar and kitchen tarjosi paskinta purilaista ikinä. Tilasin pekonipurilaisen, koska se on/ pitäisi olla ihan varma tapaus.
Pekoni oli vetelää, ehkä melkein raakaa. Pihvi saattoi olla eines tai sitten vaan pilallinen. Yritin maistella eri puolilta, mutta ei se paremmaksi muuttunut. Aterimet asensin kello viiteen, kukaan ei kylläkään meinannut huomata. Varmaankin noin puolen tunnin päästä sitten pääsin aterian laadusta huomauttamaan ja se lähti takaisin keittiöön. (Keittiössä ei oltu nähty annoksessa mitään vikaa. En mäkään sitä kyllä päällepäin nähnyt, piti laittaa suuhun ennen kun huomasin.)

Tarjosivat teetä tai kahvia, jos se olisi saanut vähän paremmat fiilikset mulle. Ei muuten kiinnostanut puoli ysin aikaan illalla kahvi eikä kyllä teekään. Kieltäydyin siis. Toivat sitten yhden lätkäliigan ja kolme niitä vastaavia hedelmäkarkkeja! Ja täyden laskun tietenkin.

Olisi sittenkin vain pitänyt kuunnella isäntää. Aiemmin kun puhuttiin puhelimessa, niin kehotti menemään Amarilloon. Niin että pääsipäs sanomaan.

Yäk, se "pihvin" maku tunkee suuhun ja pitäs alkaa nukkuun.

Old news

Ostinpa muuten uudet lantsarit. Viime viikolla jo. Olen kyllä pidempään harkinnut ja käynyt joskus muinoin loppuvuodesta kokeilemassakin. Tuli vain sniiduiltua tähän asti. Sitten tuli taas ne sulakelit. Pitihän ne käydä sitten ostamassa.

Ostin myös poika Aalle uuden haalarin. Olin pantannut ostoa alennusmyynteihin. No ne mitään missään alessa olleet! Myyvät kiskurit täydellä hinnalla, kun ei tarvitse alennukseen laittaa. Menee kaupaksi muutenkin. Eka vaihtoehto oli turhan sopiva. Piti vielä vaihtaa toiseen, väljempään malliin. Ja värikin vaihtui ihanasta vihreästä tummaan siniseen. Onneksi siinä on yksi oranssi nappi, muuten en olisi tummaa pukua suostunut ostamaan. Olisi pitänyt etsiä jokin toisenlainen. Mutta kun nuo PoPin haalarit on meillä ainakin kestänyt melkeinpä isältä pojalle. (Lue: Veljeltä toiselle. Ja kolmannelle.)

Ihan vaan selvyyden vuoksi, ei ne kumpparitkaan missään alennuksessa olleet. Mutta pysyvätpähän varpaat huonommallakin säällä koko rahan edestä lämpiminä.

Onneksi joskus rahaa "virtaa" kotiinkin päin. Sain kaupaksi vanhan sängyn runkomme. Ikea on taas poistanut sen mallistostaan, joten sain sen summan mitä pyysinkin.

Ei muuta kuin LOMPS vaan, kyllä nuo saappaat pakkasellakin toimivat.