Pelkästään ihanaa!

Pitkään jatkunut kukinta on vaan niin ihana. Kun avaan aamulla etuoven, niin nämä kaunokaiset osuvat silmiini. Syksyllä ostettiin lisää sipuleita, taisi poika Aa valita osan. Sen kummemmin suunnittelematta, sipulit istutettiin jonkinmoisiin ryhmiin. Vaikka yleensä en pidä tällaisesta väriyhdistelmästä, niin nyt on kyllä ollut onni myötä ja värit vaan toimivat kertakaikkisen hyvin yhdessä. Yhdessä myöskin tuon särkyneen syvämen kanssa. Ja minkälaisia tulppaaneja. Nuo violetit ovat ihan uskomattoman kauniita, melkein kuin pioneja. Aijai, voipi olla, että tätä kuvakimaraa riittää. Ei näissä kuvissa suinkaan ainoat tulppaanit ole. Ja toki on muutakin kukkaa tulossa, ainakin yhdessä pionissa on jo nuput.

Bätmis ja kumppanit

Eilen vietettiin poika Peen 7-vuotis synttäreitä. Melkein kaikki eskarilaiset pääsivät juhliin mukaan. Vähän se lapsimäärä aiheutti etukäteen hikikarpaloita otsalle, mutta ihan turhaan. Kaikki meni ihan nappiin. Iso apu toki oli siitä, että sää suosi. Saatiin olla ulkonakin. Erilaisilla pikku kokoonpanoilla väki touhusi pitkin pihaa. Toiset pomppivat trampalla, toiset kiipeilivät puissa. Lisäksi pääsi "puhaltamaan" jättisaippuakuplia. Ja mitä kaikkea vielä lisäksi.


Kakun askarteli taas kerran täti Tee. Tuli sitä mitä oli tilattu ja vähän enemmänkin. Lisäksi oli kaikenmoista, esim. pitsaa ja mansikkahiiriä. Pitsapalatkin teki hyvin kauppansa.


Lahjat taisivat suurimmaksi osaksi olla Legoja. Vaikka mitä muuta sitä nuori mies tarvitsisi? Niillä pärjää aika pitkälle. Kaikenkukkuraksi päivänsankari oli onnellinen, tosi onnellinen.

Lohjanjärven ympäripyöräily

Hulluus ei tule yksin. Tai siis kun naapuri ehdotti mukaan lähtöä, niin sain vielä yhden kaverin houkuteltua mukaan. Siellä me sitten sotkettiin 70 km enemmän tai vähemmän porukassa. Noin 550 polkijaa siellä kaiken kaikkiaan oli osallistujia. Ja ihan kaiken tasoisia. Joku oikein Jopollakin oli viitsinyt lähteä taistelemaan. Vastaavasti oli oikeita pyöräjengejäkin Biancheillaan. Ja sitten siellä oli myös kolmen noin 12v. pojan kopla lähtenyt matkaan. Sitkeitä jätkiä, ennen meitä ne maaliin tulivat.

Järjestelyt toimi hyvin. Ekalla stopilla Karjalohjalla oli tarjolla pullaa ja mehua. Kahvi loppui ennen kun ehdin sitä ottamaan, mutta nesteytyksen puolesta varmaan parempi niin. Toisella stopilla Mustiolla oli makkaraa ja mehua. Sillä kohdalla suolapaukku (siis se makkara) oli ihan nappijuttu. Ja maalissa oli vielä tarjolla oikeen Hart Sportia! Olihan siellä joka pisteellä myös banaania, mutta ei se oikein mulle uppoo. 

Huolto pelasi noin muutenkin. Naapurilla katkesi ketjut noin 10 km ennen maalia. Sai kyydin. Ja pyörä kanssa. Onneksi kuitenkin vasta loppupäästä. Mutta kyllä se näytti vähän harmittavan. Olisi kyllä itseänikin nyppinyt. Mutta minkäs teet. Eikä ainakaan tullut loukkaantumisia.

Ja siis kaiken tän alla koko keväänä ehkä max. 50 km yhteensä. Ja muutamana edellisenä kesänä kilsat varmaan samaa luokkaa. Vaikka oon aina ollut vähän sitä mieltä, että mä oon jääny jaossa tyystin ilman kilpailuviettiä, niin ehkä sitä kuitenkin on. Ja tarkemmin kun ajattelee, niin on sitä joskus muissakin jutuissa ollut, omaa itseä vastaan. Saatan esim. kilpailla siitä kuinka pienillä kulutuksilla pystyn ajamaan autoa. Vai onkohan se kuitenkin vaan sitä hulluutta?

P.S. Brooksin satula on ihan tajuton. Perseessä ei pienintäkään hiertymää.

Kivenpyörittäjä kylässä jälleen

Yllä siis ennen-kuva. Tuon parempaa en löytänyt, tämäkin jo muutaman vuoden takaa. Käännä katseesi vasempaan reunaan, missä nököttää keinu. Kuvassa keinu näyttää melko suoralta vielä. Se kuitenkin alkoi mennä pahasti kenoon (ilmeisesti tyyppivika meidän pihassa, viitaten jo purettuun katokseen, joka myös kenotti). Itseasiassa se oli jo niin vinossa, ettei keinu enää keinunut, oli toinen jalka pahasti edessä. Keinu sai siis lähtöpassit ja sen takana rehottava syreenipensaikon ja nurmen raja piti saada siistittyä. Koska olin jo roudannut kasan n. pään kokoisia kiviä siihen ihan kulmille, päätin reunustaa pusikon kivillä. Siihen eteen pitäisi saada vielä pitkä penkki, jotta pidetään mummu ja murri tyytyväisinä. Keinu kun tuntui olevan molempien lempipaikka istuskella.

Eikä homma suinkaan ole valmis vielä kiveyksenkään suhteen. Sitä pitää vielä jatkaa tuonne vasemmalle. Mutta kyllä se siitä. Tien puolella on vielä paljon kiviä, mitkä pitää saada sijoitettua ennen viemäreiden kaivuuta.

Viherkatto

Jiiai, meillä on ihka ensimmäinen viherkatto. Roskiskopista suunnittelin jo alun perin tekeväni "viherkopin". Muinoin mainitsinkin asiasta vanhan roskiskatoksen purkamisen yhteydessä. No nyt vihdoin toteutus on alkanut katon osalta.

Tein ensin verkon sisään sammalpedin. Siis alle ja päällepäin sammalmatot. Väliin laitoin jonkin verran hiekkaista multaa. Verkon päälipuolelle tein jokusen aukon mehikasveille. Isäntä teki katolle kehyksen 2"x2" puutavarasta ja pohjalle laitettiin viiraa. Tai nostettiinhan viira reunoillekin. Tyyny nostettiin keskelle kattoa ja reunoille sekoitettiin vähän köyhempää multaa.

Reunoille laitoin lisää mehitähtiä ja muita mehikasveja, sammalleimua ja saattoipa sinne siirtyä jotakin muutakin, minkä nimestä tai laadusta ei ole tarkempaa tietoa. Mutta ovat viihtyneet ennenkin samanlaisessa ympäristössä kuin mehitähdetkin. Ai niin, sitruunatimjamia laiton pari pikkuista alkua myös. se tekee aika kivan mättään, jos vaan tykkää tuossa kasvaa. Ja tuoksuu hyvälle. Eilen satoi aika kivasti, rauhaksiltaan, eikä ihan yhtä mittaa. Toivottavasti katon viherrykset saivat hyvän alun.

Seuraavaksi on tarkoitus laajentaa vihreyttä kopin seinille...

Nokkosista namia

Unelmien talo ja kodin vinkki ohjeesta osui silmiini juuri kun olin miettinyt tekeväni jotakin ruokaa nokkosesta. Nokkosta puskee tuolla tontin reunassa ihan hurjasti. Toistaiseksi se on vielä reilu 10cm korkuista, joten ihan optimaalista ruoanlaittoon. Eikä muuten polttelekaan pahemmin. Muutamasta isommasta sain vähän osumaa, mutta ne saa onneksi rauhoittumaan kun hieroo murskatulla nokkosen lehdellä ko. kohtaa. 

Pestosta tuli tuolla ohjeella oikein maukasta. Isäntä oli melko epäileväinen ennen maistamista, mutta oli kyllä vielä seuraavana päivänä oikein maininnut siitä jollekin työkaverilleen. Pitäisi piirtää rasti seinälle, minä nimittäin en ole varsinaisesti meidän perheen pääkokki. 

Poika Aalle pesto maistui tosi hyvin myös, pyysi seuraavana päivänä sitä lisää. Poika Pee oli epäileväinen itsensä, eikä suostunut maistamaan. Tai muka maistoi ja väitti pahaksi. Ei vaan oikein näyttänyt siltä, että olisi mitää makuja suuhun asti tullut. Ja poika See tietysti komppasi poika Peetä, niinkuin aina. Tosin hän söi annoksensa kuitenkin kokonaan, muisti vain marista samalla.

Meinasin käydä vielä keräämässä loputkin nokkosen "poikaset" ja tehdä pestoa pakastimeen. On se kuitenkin monta kertaa kaupan pestoa maukkaampaa ja oletettavasti terveellisempääkin. Sekoitin muuten muut aineet (paitsi nokkoset) ensin keskenään ja se öljy oli jo sellaisenaan tosi hyvää, toimisi varmasti salaatinkastikkeena erinomaisesti. 

Koittakaa ihmeessä. Ja laittakaa päälle vielä parmesaania ja kirsikkatomaatteja. Ei siitä sitten yksinkertainen ateria paljon voi parempaa olla.

Muuria matalaksi

Isohko kasviallas, joka on meillä tien puolella taloa, saa lähtöpassit. Viemärit pitää siis uusia, koska ne ovat täynnä juuria. Kuinka sattuikaan, toinen viemäri kulkee kasvialtaan alla talon seinustan liepeillä. Pitää siis kaivaa joka tapauksessa. Ja koska siinä on tarpeeksi hyvä syy häivyttää kasviallas, niin niin tapahtukoon. Olen koittanut kaivaa kasveja ylös ja siirtää toisaalle. Suuri osa näyttäisi kestäneen paikanvaihdon ihan hyvin. Vielä on siirtämättäkin, mutta ihan tarkkaan en kaikkia paikkoja muista, pitää odottaa, että jotakin pilkottaa. (Tuijat saa lähtöpassit. Mä inhoon niitä! Tuo iso menee tien toiselle puolelle naapurin pihaan ja nuo kaksi matalampaa on toiset naapurit luvanneet viedä mökillensä.)

Olen myös siirtänyt kiviä seinustalta muualle tontilla ja suurinpana työnä varmaan on muurin betonikivien irrottelu ja puhdistaminen. Ihan sellainen perinteinen uretaanimuuraus kun on ollut kyseessä, niin periaatteessa pääsee helpolla. Toisaalta puhdistettavaa riittää uretaanissakin. Ja lisäksi irtoava putu leviää tuulen mukana melko herkästi.

Aika kauan saa aikaakin menemään. Ei parane laskea itselleen tuntipalkkaa. Toisaalta näin jossain mainoslehdessä, että kpl hinta kivelle on 0,82€, niin ei niitä viitsi oikein uretaanin takia jättää ottamatta talteen. Nyt ainakin saan nättiin pinoon odottamaan uutta sijoituspaikkaa. Olisihan ne kaivinkoneella saatu irrotettua, mutta ei ne silloin pinoon olisi mennyt. Eikä varsinkaan puhdistettuna ja ehjänä.

Kun tuo seinusta on saatu kaivamisen jälkeen taas umpeen, niin tarkoitus on vähintäänkin leventää autopaikkaa. Nyt on vähän ahdasta pitää kahta autoa vierekkäin. En mä ainakaan aio mitää tuollaista rakennelmaa siihen tehdä enää. Joku pieni kasviallas korkeintaan, että tie ja tontti pysyy erillään jotenkin. Mutta eipä sitä tiedä mitä kaikkea tuolta vielä löytyy, en uskalla kovin tarkkaan suunnitella etukäteen.


Unelmointiin sen sijaan voi hyvinkin käyttää aikaa, vaikka sitten niitä pikkukiviä kärrätessä...

Trendihämis

Enpä ole ennen moista nähnyt. Mustavalkoista, koipineen noin 2€ kokoista hämähäkkiä. Ihan oli ajanmukaisissa väreissä. (Vaikka mistä mä tiedän, kun itse ehkä oo ihan aallonharjalla, että onko tuo mustavalkoinen enää muotia.) Siellä se oli leikkimökin ovessa kiipeilemässä ja pelottelemassa lapsia. Eihän penskat uskaltaneet mennä leikkimökkiin edes sisälle. Mutta ei se pitkään jaksanut, oli jo seuraavana päivänä mennyt matkoihinsa.

Raivokasta raivausta

Ennen raivausta kasvihuoneen suuntaan.

Raivauksen jälkeen tielle päin.

                                             

Ryteikköä tuli raivattua pari viikkoa
sitten. Ihan kiva kasvi periaatteessa tontin rajalla tuo "villivadelma", se vaan yrittää vallata alaa niin kovasti. Kun olin saanut sitä raivattua, näki selvästi, että sitä on laitettu yhteen riviin kasvamaan alun perin. Oli nimittäin melko suora rivi. Mutta kaikki siitä pihaan päin olikin siellä täällä ainakin kolmessa neljässä "rivissä".


Oksat lopulta mahtui kahteen peräkärrylliseen, kun sopivaan mittaan jaksoi silputa. Tilaa pihaan tuli kuitenkin aika tavalla, arviolta noin 15m x 1,5m kaistale. Tai siis tuntuu kuin lääniä olisi tosi paljon enemmän. Kaipa se yksikin rivi tekee ihan riittävän näkö- ja meluesteen, kunhan vaan lehdet puhkeavat. Ihan siis naapureita ajattelen. Ei heidän puoleltaan juuri ikinä mitään näy tai kuulu, meiltä varmasti monenkin edestä.


Paikoitellen laitoin syreenin alkuja tyhjempiin paikkoihin, siitä kun tykkään enemmän kuin villivatusta. Ja syreeniä on jonkin verran myös naapurin puolella. Vielä pitäisi tuo raivattu alue kääntää koneella, että saa juurakot ylös. Käsipelin ei vaan jaksa.

On tuossa joulukuusen raatokin, mutta kyllä tuosta pikkukokon olisi saanut.