Etenkin vesillä

Pikku kesälomatourinki takana. Ensteks kävin "vanhan jengin" kanssa peltileivällä Pub Niskassa, Turussa. Ja muutamaan naiseen vedettiin ilta pitkän kaavan mukaan. Käytiin jokilaivassa ja jokilaivassa, elikkäs ensin vähän kutistetulla porukalla Cindyssä ja sitten kolmeen pekkaan Jakke Jokilaivassa. Seilattiin pimenevässä illassa pitkin Aurajokea, melko tunnelmallista. Kuva ei ihan kerro kaikkea, kun tuo roskis yrittää viedä kaiken huomion. Mutta nääkyy siellä muutakin: Aurasillan jälkeen jokilaivat ja teatterisilta, kauempana siintää piipussa valonumerot (Fibonaccin numerot).

Kaverit vielä veivät mut loppuillaksi iskelmäbaariin. Ihmettelivät itsekin, että miksi, oi miksi ihmeessä sinne. Mutta olihan sekin viihdyttävää. Siellä oli vaikka kuinka monta hahmoa, jotka olivat ihan suoraan jostakin komediasarjasta repäistyjä. Ihan uskomattomia karaktäärejä.

Enkä mä itsekseni missään reissussa ollut, koko ryhmä rämä oli kyllä messissä. Isät vaan viettivät laatuaikaa lasten kanssa, kun naisväki rillutteli.

                                                      

Seuraavana päivänä saatiin olla vielä rauhassa aamupäivä, kun miehet ja lapset kävivät vähän veneilemässä. Illalla miehet päästettiin autokauppoihin renkaita potkimaan ja vietiin mukulat Kupittaan maauimalaan. Siellähän ei ihan kovin kovaa ruuhkaa ollut. Ilmeisesti kaikki muut olivat hieman varuillaan mustien pilvien takia, mutta kyllä aurinko sinne niiden välistä vain osui. Ei silti haitannut, pysyipähän jotenkin perillä missä jälkikasvu viipotti.                                       

Koska yksien kavereiden nurkissa ei ihan kovin pitkään viitsi olla häiriöksi, niin vaihdoimme parin päivän jälkeen toisten kavereiden nurkkiin. Päästiin saareen mökille Taalintehtaan nurkille. Vesi oli melko kylmää, mutta kyllä nuo penskat vaan jaksoivat uida sielläkin, saunomisen lomassa toki. Käytiin veneretkellä Farmors caféssa Högsårassa ja isommat lapset kävivät isien kanssa kalassa.  

Lisäksi pidettiin päivä myrskyä. Ja syötiin hyvin. Monta kertaa.




















Olipa mukava kyllä palata kotiinkin.

Otsalampun valossa

Kahden ystäväperheen kanssa teimme torstaina retken Suomenlinnaan. Poika Pee oli toivonut sinne visiittiä jo kauan aikaa sitten. Meidän perheellä tuntuu olevan kesäretkien teemana ukkosmyräkät. Ainakin kun ollaan jossakin linna- / linnoitusteemalla liikkeellä. Näköalat toki olivat mainiot, kun ukkospilvi lähestyi Lauttasaaren suunnalta. Muut painelivat myräkkää suojaan kahvilaan, mutta me poikien Aa ja Pee kanssa menimme tutkimaan tunneleita.

Olimme varautuneet parilla otsalampulla ja taskulampulla. Tunnelin parasta antia oli sammakot. Poika Pee pelästyi iloisesti, kun sammakko alkoi hyppiä hänen edellään. Hetken päästä lähti toinenkin sammakko hyppimään. Isomman saimme ikuistettua kuvaan, mutta pienempi hyppi sinne tänne. Sitä yritimme lähinnä väistellä, ettemme olisi liiskanneet sitä jalkojemme alle.

Sateen ja ukkosen jälkeen kävimme vielä tutustumassa Vesikkoon (sukellusvene). Se oli nopeasti kävelty läpi. Muutama lapsista teki uusintakierroksenkin. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat siellä joutuneet aikaansa viettämään. Silloin kun ei ole ollut vain yksisuuntaista liikennettä ja mahdollisuutta kiertää ulkokautta takaisin toiseen päähän.

Mutta kuten yleensäkin, retken kohokohta oli jotain täysin muuta kuin mitä oli odotettu. Ne oli ne sammakot. Niistä on nyt puhuttu ja kuvaa näytetty kaikille mahdollisille. Niin että menkää katsomaan sammakoita Suokkiin!

Maalaistunnelmaa kaupungissa

Tultiin loppuviikoksi Turkuun. Jäätiin paikallisbussista pois Tonttumäen kohdalla ja mitäpä siellä olikaan? Harvoin enää näkee heinää seipäillä. (Paitsi viimeksi sunnuntaina Raaseporin linnanraunioilla.) Ainakaan kaupungissa. Kylläpäs tuli hyvä mieli, kaupunginpuutarhuriko se on mahtanut olla asialla vaiko jokin performanssiryhmä?

Turnajaiset

Lauantaina käytiin lasten ja ystäväperheen kanssa turnajaisissa Raaseporissa. Ukkonen iski päälle onneksi vasta kun näytös oli ohi ja olimme menossa linnanraunioille. Kastuimme niin märäksi kuin vain sateessa voi kastua. Harvoin niin pääsee käymään. Siinä sitten pidimme sadetta puun alla ja kastuimme ja kastuimme. Toki taivasalla olisi saattanut kastua vielä vähän enemmän. Kaikki tyynni, kivaa oli. Ja kyllä jo iltaan mennessä oltiin saatu itsemme kuiviksi.

Puolensa pimeydessäkin

Eilen heitettiin varmaan joku 500 km lenkki, kun vietii pojat Aa ja Pee vaarille. Käytiin kyllä Tampereella syömässä ja Ideaparkissa "ostoksilla"matkan varrella. Ostettiin sentään yksi pellava-aluslakana Finlaysonin alesta. Muuta ei löydetty, eikä kyllä tehnyt oikein mieli edes etsiä mitään. Matka taittui taas todella harmaassa säässä. Ideaparkista tosin lähdettiin pimeällä kotia kohden, josta oli se etu, ettei ollut enää harmaata vaan melko mustaa. Vaihtelua kai sekin?



Valoa onneksi saa sähkölläkin. Meillä on tähtivalo keittiön ikkunalla ja sen valopisteet monistuvat ikkunassa. Edessä kokottää kuollut oliivipuu, jossa pieni ledvalosarja. Puu on evakossa portaikosta maalaustyön ajan. Mikä sekin homma edistyi hieman, kun sain maalattua loputkin portaat pohjiin. Vielä kun saisi aikaiseksi välihiottua ja maalattua toiseen kertaan. Poika Seen kanssa se on hieman haasteellista, mutta kaipa tuo illalla käy taas nukkumaan.

Onkos tämä nyt se fifty shades of grey?

Kävimme eilen tekemässä lomaretken Porvooseen. Melko ankea tunnelma siinäkin kaupungissa. Johtuu tietenkin säästä. Ei auta, että on plus asteita, kun on kuitenkin koleaa. Ja se harmaus mistä olemme saaneet nauttia jo koko pitkän (tosi pitkän) syksyn, oli läsnä sielläkin. Kaikesta harmaudesta huolimata pistin merkille, että vanhan Porvoon alueella on melko paljon vihreitä taloja. En muista eteläisen Suomen muista puutalokaupungeista laittaneeni moista merkille.

Joitakin liikkeitä oli auki, mutta ei niissä juuri tarvinut käydä. Rattaat ja lapset toppavaatteissaan eivät välttämättä ole parasta retkiseuraa, jos haluaa käydä pienissä liikkeissä, joissa on paljon tavaraa ja sekin helposti hajoavan puoleista. Emme siis käyneet juuri missään sisällä. Taisi jäädä Pieneen suklaakauppaan ja Brunbergiin, eikö kuulostakin kaiken joulumässäilyn jälkeen hyviltä vaihtoehdoilta?


Kävimme myös Askolan hautausmaalla. Saimme tovin etsiä ystäväni mummin hautaa. Voin kertoa, että ne haudat, joihin nimet on kirjailtu kullalla, nimet erotti oikeinkin hyvin taskulampun valossa, mutta muut sai käydä lukemassa nenä kiinni kivessä. Meillä meni joku tovi etsiessä vaikka suunta oli kyllä oikea. Ja totuuden nimissä, hauta löytyi lopulta puhelinopastuksen jälkeen. Sanonpahan vain/myös, että voisipa hautausmaallakin olla kierrätystä, nyt menee kaikki muovit ja metallit sekaisin samaan astiaan.

Hollandse Waterlinie

Viime viikolla olin työmatkatta Utrechtissa Hollannissa. Melko hyvin tuli käytettyä kolme päivää. Sunnuntaina lähdettiin ja keskiviikkona palattiin. Siinä välissä sellaisia 13+ tunnin päiviä.

Tällainenkin kohde tuli nähtyä. Rakentavat museota. Tuohon kaarevaan alueeseen voi museon valmistuttua juoksuttaa vedet, samoin kuin ihan oikeaan Hollandse Waterlieniin olisi mahdollista. Katsokaa ihmeessä täältä lisää. Kielimuuria voi toki olla, mutta onhan tuo pätkä kuitenkin aika havainnollinen.

Saatan laittaa myöhemmin kuvia lisää. Kunhan ehdin tahi jaksan.

Ei auta itku markkinoilla

Autojobbariperheestä päivää! Tai no miten sen nyt ottaa, ollaan vaan oltu viimeajat kauheessa autokierteessä. Vaihdoin kesän lopulla autoni hieman uudempaan ja vähemmän ajettuun. Bensa dieseliksi, manuaalivaihteisto automaatiksi, vakionopeudensäädin, pienempi kulutus ym. No autoliike vaihtoi uuden lukkopesän ja antoi mulle auton rempan ajaksi. Tutkittiin myös ulinaa, joka kävi korviin määrätyissä nopeuksissa. No se vika meni korjaukseen vasta vähän myöhemmin. Korjaus kesti lopulta kuukauden, kun osia oli tilattava ja odotettava ulkomailta. Ja sen kuukauden aikana sijaisautoa oli vaihdettava useamman kerran. Ei siinä mitään.

Muutama viikko sitten olin reissussa ja isäntä soitti, että on joutunut nokkakolariin moottoritiellä. Ei mitään henkilövahinkoja sentään, mutta auto meni lunastukseen. (Ja kaikki meni onneksi vastapuolen vakuutuksen piikkiin, kun syy oli siellä.) Vuokra-auto vaan alle ja pari viikkoa aikaa etsiä uusi auto tilalle. No se etsintä on eilen saatu päätökseen.

Mutta jotta kaikki olisi täydellistä, niin viisi päivää sen jälkeen kun sain oman autoni takaisin huollosta, siitä katkesi etujousi. Tänään hinausauto kävi sen hakemassa pajalle. Saanhan toki itsekin vuokra-auton tilalle, mutta melkoista säätämistä silti. Olen lähdössä työmatkalle Hollantiin sunnuntaina ja sieltä palattuani olisi pitänyt hypätä autoon ja lähteä keskisuomea kohti. Mutta parempi näin, kuin että jousi olisi lauennut jossakin kovassa vauhdissa.

On meillä ollut omassa käytössä tässä parin kuukauden sisällä varmaan kymmenisen eri autoa. Naapurit eivät ole kyselleet sen kummemmin, mutta en yhtään ihmettelisi, jos joku niistä luulisi meidän alkaneen tekemään sivubisnestä automyynnillä.

Ei oo auto meidän, eikä kyllä takana oleva rakennuskaan. Piti vaan kaivaa joku autokuva tähän mukaan.

Eikö kaikki p yleensäkin tipu samaan aikaan niskaan? Poika Pee pöllöili eilen sokkopörrönä (vaikka oli kielletty), kompastui ja löi naamansa pöydän reunaan. Hampaat taisi menna alahuulesta läpi, varma ei voi olla, kun ei antanut siihen koskea. Poika Aa taas ei pääse eskariin viikkoon, kun se on suljettuna epidemian takia. Sitä odotellessa, josko sekin kumminkin iskisi meihin.

Syksyn värittömyyttä

Tunnelmakuvia tien päältä sunnuntaiaamuna. Kumman hyviä kuvia saa napattua vaudissa, auton ikkunan läpi. (En suinkaan yrittänyt multitaskata. Isäntä oli auton puikoissa ja minä kuvasin hanttarin paikalta.) Tunnelma oli erikoinen, vähän kuin olisi ajellut sellaisessa mustavalkovalokuvassa, mitä on hennosti väritetty.

Sattuipa joukkoon yksi värikuvakin. Tuolla pusikossa siintää kai Suitian kartano tai ainakin jokin tilan rakennuksista.

Valoa yms.yms.

Taas se aika kuukaudesta. Nimittäin kaksi päivää koulua Jyväskylässä. Koulupäivän jälkeen tein pienen hiihtolenkin järvenjäällä. Siellä oli melkoisesti väkeä, vaikka aurinko (!!!) oli jo laskemassa. (Oli jo aamu yhdeksältäkin, kun ajoin ohi.) Heti alkuun suksia jalkaan laittaessa, onnistuin kastelemaan toisen monon. Luulin, että jalka upposi vain hankeen, mutta lumen alla olikin kerros vettä. En antanut sen häiritä, sillä kyllähän uudet sukseni ansaitsivat toisen lenkin viikon sisään. Etenkin, kun olivat päässeet näinkin kauas kotoa.

Hotellin varasin tällä kertaa keskustasta. Seppo Harjavallasta kehui varaussivun reunapalstassa kuinka kotoinen tunnelma tässä hotellissa on. Jepjep. On joo, jos koti on jämähtänyt viime vuosituhannelle. Savuton huone, mutta haistuu kovasti pinttyneelle tupangille. No, aamupala on vielä testaamatta. Katsotaan pelastaako se tilanteen. Tietoisen riskinhän mä otin tämän varatessani, näinhän mä sentään ne kuvat huoneista varatessani.


Syömässä kävin parin muun opiskelutoverin kanssa Haraldissa. Ruoka oli oikein hyvää. Kyllä tuli hyvä mieli, ei pahimmoista pettymystä kuten viime kerralla täällä käydessäni.


Ai niin, teinhän mä hyvän ostoksen tänään. Kirpparilta löysin ruskeat talvi-Conssit. Yksi koko liian isot, mutta juurikin sitä mitä olin tarvinnutkin. Olen jo hetken etsinyt sellaisia kenkiä mihin mahtuu villasukat kunnolla. Eihän sitä ikinä pidä villasukkia mukana kenkäkaupoilla, joten nyt uskalsin ostaa nuo ilman villasukkia, kun maksoivat 7,5 euroa. Pistetään sitten vaikka kahdet villasukat, jos yksillä vielä hölskyy. Kenkien lisäksi ostin iltalukemiseksi Hus & Hemin, kun siinä oli kosmoskukan siemeniäkin pussillinen mukana.

No niin, Kauniita unia, oman puutarhan kuvia!

Ei mennyt kaikki ihan putkeen. (Mut olis voinut mennä.)

Lyhyessä virsi kaunis. Kirjoitin jo pitkästi, mutta teksti hävisi jonnekin. En todellakaan jaksa kirjottaa kaikkea uudelleen.

Toissa tiistaina meni autosta laturi paskaks. Tonni, kiiitoos. Torstaina illalla laivalla Tukholmaan. Ääni jäi laivaan. Tukholmassa messuille. Messujen jälkeen isäntä soittaa ja kertoo, että haluavatkin 1800€ auton korjauksesta. Jippii. Ei siis ääntä, eikä sen koommin rahaakaan.

Tukholmassa hotelli on eri kuin piti, annettakoon anteeksi varauksen tehneelle, sijainti oli lopulta parempi. Varsinainen syy, miksi Tukholmaan lähdettiin oli lauantai-iltana konsertoiva David Calzado y su Charanga Habanera. Melkein ehdittiin poistua konserttipaikalta, kun bändi oli yli kaksi tuntia myöhässä. (Johan mun nukkumaanmenoaika oli mennyt aikoja sitten.) Onneksi ei ehditty, keikka oli loistava, vaikka järjestelyt muuten olivatkin ihan surkeat.

Toinen päivä Tukholmassa kaupoilla ja lopuksi Burger Kingiin. Siellä joku vikkelä kähvelsi mun puhelimen ja kruunasi koko viikon!

Okeiokei! Vakuutusyhtiö hoiti osansa mallikkaasti auton hinauksen ja varastetun puhelimen suhteen. Autohuollon hintaakin saatiin tarkistettua alaspäin (vaikkei alkuperäiseen). Äänikin alkaa olemaan normaali (kun sain kuurin keuhkoputken tulehdukseen ja olen nukkunut koko viikon).

P.S. Kandee mennä keikalle Suomessakin

David Calzado y su Charanga Habanera

ti 26.2. Apollo Live Club, Turku

ke 27.2. Korjaamo, Helsinki

to 28.2. Pakkahuone, Tampere 

Yksin. Ja paskaa ruokaa.

Aika ankee hotellihuone. Mutta ajaa täysin asiansa. Saan nukkua rauhassa. (Jos osaan. Pelkkä ilmastointilaitteen humina korvissa, ei itkua eikä vitinää.) Opiskelut vei taas pariksi päiväksi reissuun.

Lähdin illalla keskustaan syömään. Voitteko uskoa, jouduin maksamaan parkkimaksunkin, 2€ tunnista, vielä klo 19.07. Siis Jyväskylässä osataan kyllä rokottaa. Oikeesti. Eihän Helsingin keskustassakaan ryöstetä ilta kasiin asti.
Parkkikselta puikkelehdin kävelykeskustan läpi ravintolaan, jota oli nettiarvosteluissa moni kehunut. Food bar and kitchen tarjosi paskinta purilaista ikinä. Tilasin pekonipurilaisen, koska se on/ pitäisi olla ihan varma tapaus.
Pekoni oli vetelää, ehkä melkein raakaa. Pihvi saattoi olla eines tai sitten vaan pilallinen. Yritin maistella eri puolilta, mutta ei se paremmaksi muuttunut. Aterimet asensin kello viiteen, kukaan ei kylläkään meinannut huomata. Varmaankin noin puolen tunnin päästä sitten pääsin aterian laadusta huomauttamaan ja se lähti takaisin keittiöön. (Keittiössä ei oltu nähty annoksessa mitään vikaa. En mäkään sitä kyllä päällepäin nähnyt, piti laittaa suuhun ennen kun huomasin.)

Tarjosivat teetä tai kahvia, jos se olisi saanut vähän paremmat fiilikset mulle. Ei muuten kiinnostanut puoli ysin aikaan illalla kahvi eikä kyllä teekään. Kieltäydyin siis. Toivat sitten yhden lätkäliigan ja kolme niitä vastaavia hedelmäkarkkeja! Ja täyden laskun tietenkin.

Olisi sittenkin vain pitänyt kuunnella isäntää. Aiemmin kun puhuttiin puhelimessa, niin kehotti menemään Amarilloon. Niin että pääsipäs sanomaan.

Yäk, se "pihvin" maku tunkee suuhun ja pitäs alkaa nukkuun.

Hki-Sto-Hki

Reissusta selvitty. Ei vaineskaan, eipä ollut kovasti selviämistä. Matka oli mitä mainioin. Pojat jaksoivat tosi hienosti, vaikkei kukaan nukkunutkaan kuten omassa sängyssä olisi nukuttu. Leijonat piti tietenkin nähdä ja sitten ne jalkoja syövät kalat. Parasta antia laivassa taisi olla kuitenkin pingviinimies. Plokkari, joka siisti aluettamme seisovassa pöydässä, esitteli itsensä pingviinimiehenä. Poika Aa oli tosin kertonut olevansa riikinkukko ja poika Pee dinosaurus. Pingviinimiehellä oli kyllä taito hyppysissään, hänen alueellaan kaikki lapset jaksoivat koko pitkän ruokailun.

Tukholmassa päivän kohde oli Vasa-museo. Kyllä me siellä aika saatiin hyvin kulumaankin. Pidettiin tauko Vasa-ravintolassa. Jep. Tyylikäs ravintola ja rahallekin sai vastinetta. Se sämpylä oli erittäin maukas, kahviakin sai santsikupin. kahvin lisäksi kun otti erittäin maukkaan puustin, niin sekin oli lähes kaupanpäällinen. Pojat otti hedelmät. Samalla rahalla Suomessa ei olisi saanut todellakaan kaikkea tuota, eikä varsinkaan niin visuaalisesti. (Ja sorry, kuvat ei kuitenkaan ole järin visuaalisia.)

Mulla varmaankin on jotenkin
häiriintynyt huumorintaju,
mutta onpahan mulla ainakin
hauskaa. Jotakin muutahan noista
silmäkkeistä tuli mieleen. Liittyy
kyllä vahvasti perään.

Koska pojilla poltti mummun antamat matkarat taskussa, oli ehdittävä myös leluostoksille. Aikaa oli melko vähän jäljellä, joten ajateltiin, että mennäänpäs käymään Junibackenin museokauppaan. Jepjep. Enää homma ei toiminutkaan. Aikuiset kyllä olisivat päässeet sinne ilmaiseksi, mutta lapset vaan maksusta. Ei muuten menty. Ei me kuitenkaan täti-T:n kanssa oltu niitä potentiaalisia asiakkaita, eikä viitsitty pistää lelurahoja pääsylippuun. Ei auttanut kun lähteä Åhlensille (ihan vähän Designtorgetin kautta). Kiirehän siinä tuli.

Desingtorgetilta ostin magneetin
tiskikoneen oveen. Toisella
puolella lukee rent. Aiemmin olin
askarrellut samaan tarkoitukseen
tällaisen lipareen.Se roikkuu nyt
jääkaapin ovessa.

Ehdittiin. Setä siinä lippuportilla sanoi, että nyt kyllä voi jo juoksemisenkin lopettaa. Syötiin taas seisovassa pöydässä ja pojat kävi polskimassa pallomeressä. Tanssejakin piti käydä katsomassa, mutta siellä oli joku superristeilykisa menossa. Jäi sitten näkemättä, pojat olivat vähän pettyneitä. (Ovat onneksi päässeet siitä jo yli.)

P niin kuin paprika

Paprikan kannoin jokin aika sitten kuistilta sisälle. Siinä on aika monta pikkuista raakiletta. Saas nähdä saadaanko yhtään valmista. Pitäisi varmaan poistaa osa, että edes yksi jaksaisi kasvaa kunnolla. Mutta kun en raaski, se on tuollaisena aika hauskan näköinen. Isäntäkin oikein kehui.

Sitten kuon tuosta paprikasta aika jättää, niin pitänee kantaa oliivipuu tilalle. Se on vielä kuistilla kitumassa, mutta kyllä sen pitäisi se kestää. Oliivin ostin valmiiksikin kituvana. Myyjä vakuutteli, että sen kunto kohenee heti, kun se vain saa tarpeeksi valoa. Valossa se on ollut koko kesän, mutta kunto ei juuri kummemmin ole parantunut. No, ehkä ensi kesänä sitten, jos saan sen pidettyä talven yli hengissä.

Huomenna lähden poikien Aa ja Pee, sekä heidän tätinsä kanssa Tukholmaan. Saattaa olla melkoinen hulabaloo edessä, vaikkemme Siljalla merta ylitäkään. Joten "Tuudiduu!"

Silmät auki

Sitä kulkee omissa nurkissa melkolailla silmät ummessa. Noin niinku yleensä ja pääasiassa. Ei vaan näe monia juttuja, kun kaikki on tuttua. No onpahan Murrillakin aika tutut nurkat, mutta eilen katselin pikkasen tarkemmin ympärilleni. Monta kivaa uudempaa ja paljon vanhoja aina Murrin eri osotteisiin kuulunutta juttua.

Mahtavat verhot tällä hetkellä keittiön pikkuikkunan takana.

Tiskipisteessäkin voi olla taidetta.

Pojat Aa ja Pee askartelivat ja asettelivat keltaiset pallot keittiön oveen, ehkä alkuvuodesta. Nyt ne ovat jo hieman nuhjaantuneet, mutta piristävät edelleen.

Mahtikaappi

Peilin reunassa on kai aina ollut kortteja. Pyykkipoikiin Murri taiteili kuvioita ja koristeita joskus muinoin. Oltiin myymässä niitä markkinoilla ja sen jälkeen syötiin ravintolassa hyvin. Jokunen jäi jäljelle ja hyvinhän ne on kestäneet pari vuosikymmentä.

Pitsin lisäsin kaapin oveen Murrin tähän asuntoon muutettua. Kaapissa on kai joskus ollut peili, mutta me ei olla sitä nähty. Ovessa on vaan aina ollut reikä. Täällä piti saada maalituubit ynnä muu tarpeisto piiloon ja päätin vaan kokeilla saako tuon pitsin siinä pysymään. Hyvinhän se on pysynyt ja ilme sopii tänne.

Kilpi siivouskaapin ovessa

Kirjallisuutta sekä maalaustarvikkeita

Liskokello

"Perhoskasvi"

Liskoja kirjahyllyssä

Peltirasia

Lasipurkki, sulat ja paletti

Olkkarin valaisin

Pulpetti

Maalausteline & co

Maalausvälineistöä

Keittiön ja vessan ovien välissä

Kuvat nyt on, mitä on. Mulla on joku paha karma kamerapiireissä tällä hetkellä. Kun se oma järkkäri temppuilee, niin kerrankin ajattelin, että otanpas pokkarin mukaan matkaan. Löysin oikean laturin ja sain akunkin ladattua jo kotona. Täälläpä sitten meinasin ruveta oikeen räiskimään, niin pokkari kehtaa herjata, että muistikortti on lukittu. Joo, HV vaan mullekin! Todellakaan tiedä, mitä tollaselle lukitulle kortille pitäs tehdä. Minä sitten nämäkin kuvat otin taas kännykkäkameralla. Se ei ole ehkä ihan paras hämärissä tai vastavalo-olosuhteissa. Kuvasin enivei.

Nyt vaan kotiinpäin taas silmät auki.

30.9.2012 Täällä tapahtuu kummia. Kuvat ja tekstit olivat ihan sikin sokin. Koitin korjata parhaani mukaan, mutta eipä tuo lopputulos ole kummoinen. Ehkä se johtuu siitä, että tein alkuperäisen Murrin koneella. Ja nyt se näyttäytyy omalla koneella aivan toisin. Mä kun oon kuvitellut, että ne pysyy sellaisina kun ne on tallennettu. Kaipa tuo ruudun koko tekee "oman säväyksen".