Pilkistää

Vesikalusteita

Isäntä kysyi hyvissä ajoin, mitä (töitä) olin pääsiäiselle suunnitellut? No, meillä on ollut alakerran vessan altaan ja hanan vaihto-operaatio muutaman viikon jo käynnissä. Se olisi määrä saattaa loppuun. Samoin pitäisi saada aikaiseksi poikien huoneen tapetointi.

ennen

Jälkeen

Allas on paikallaan, samoin hana. Vesikin on kytketty. Vaikka uusikaan allas ei ole koolla pilattu, tuntuu että tilaa on paljon enemmän kuin ennen ja käytettävyyskin parani todella. Nyt saa lapsen pyllyn pestyä niin, ettei se ole kiilattuna hanan ja altaan väliin siten, että vesi roiskuaa pitkin poikin. Tää on tosi tyytyväinen, vaikka sitä pyllyä ei enää entiseen tahtiin tarvi olla edes pesemässä. Ja isäntäkin kiittää, jalat mahtuu vessan puolelle paljon paremmin.

Ihan perussettiä tuo pikkuallas (Bauhausista) ja hana (Ikeasta) oli tosi hyvässä rabatissa. Hintaa tuli yhteensä yhteensä 45€. Enkä jaksanut stailata kuvaan. Hetken mietin poistaisinko tuon lattialiinan, mutta lasikuus voitti.

Altaan vaihto lähti alunperin liikkeelle siitä, että vanha allas kaatoi lähinnä etureunaan päin, eikä viemäriin. Ja kuten aiemmin kerroin, käytettävyys oli muutenkin ihan hanurista. Varmaan nämä olisivat edelleen paikoillaan, ellen olisi saanut vihdoin kylppäriin kasattua kalustetta. Siellä piti vesijohtojen paikkaa hieman muuttaa, joten putkimies oli kutsuttava paikalle enivei.

ennen

jälkeen

Ja kyllä olen tyytyväinen kylppärin kalusteeseen myös. Nyt on säilytin. Ennen oli vain pyörällisiä koreja. Ovi ei osu altaaseen kuten aiemmin ja kaiken lisäksi on myös taso, jossa voi vaikka viikata pyykkiä, jos ei muuta keksi. Tämä saattaa poikia vielä suihkukaapin hankkimisen, mutta se on vielä vaiheessa "katellaan". Siitä en ole järin innoissani, vaikka tiedän kyllä kuinka järkevä se olisi kosteusteknisesti.

jälkeen

Vielä kun saisi irrotettua seinästä tosi hyvän ja nätin rättipatterin. On nimittäin sähkökäyttöinen ja beige. Ottajakin sille olisi. Kun_vaan_irrottaisi, vie varmaan ainakin viisi minuuttia. Kyllä mulla oli vakaa aikomus maalata laatatkin, (kun niissä on sitä printattua marmorikuviota,) mutta kun ei ehtinyt/joutanut/saanut aikaiseksi. Olkoon tuollaiset.

Kylppärin allaskaluste tuli maksamaan (ilman putkitöitä) noin 280€. Jos olisi pitänyt maksaa kaikesta alkuperäinen hinta, niin se heti olisi pompsahtanut lähes 800:aan euroon. Laatikosto oli joskus (viime kesänä varmaan) 60% alessa, allastaso viime talvena 80% alessa ja hana 85% alessa noin kuukausi sitten. Jalat oli pakko ostaa täyteen hintaan. Kaikkihan ne on Ikeasta, suurin osa Espoosta. Allastason ostin Raisiosta, kun halvalla sai. (Toissa viikolla kävin muuten Tampereen Ikeassa ja siellä vasta halvalla olikin keittiöitä.) Mitä tästä opimme? Kandee kytätä. Tai sattua vahingossa paikalle oikeaan aikaan. Huursomhelst. Niin, tää oli jo muuten viime viikonlopun juttuja. Toi vessan allas vaan hoidettiin nyt.

 P.S. Täälä mitään tapetoitu oo.

Aamukahvi

Aina silloin tällöin lauantaiaamuun kuuluu kahvikauppa-asiointi. Paikanpäällä otetaan kupit Capuccinoa ja lapsille ihan mahtavan makuista mansikkamehua. Ja tietenkin ostetaan kahvipapuja. Kahvi maksaa Cafetoriassa ehkä vähän enemmän kuin marketissa maksaisi, mutta kyllä se on hintansa väärti. (Tarkemmin ajatellen en ole edes varma, maksaako kaupan papupussi yhtään sen vähempää?) Palvelukin on ihan omaa luokkaansa, ei heti tule mitään muuta paikkaa mieleen, missä uusi asiakaskin on kuin vanha tuttu. Yhtä iloinen vastaanotto soisi olevan ihan yleistä.

Mies haaveilee Ranciliosta, kahvikoneesta. Ehkä jonain päivänä se toteutuu. Nyt ei mahdu mihinkään. Enkä kyllä näe, että kukaan jaksaisi sitä käytön jälkeen puhdistaakaan. Mutta varmasti sillä saisi tehtyä makoisat kahvit. (Ja uskokaa tai älkää, mutta tuo Rancilion kahvimylly painaa 7 kiloa. Kuva on ehkä hieman hämärä, mutta totisesti ei livenä uskoisi ulkonäön perusteella.)

Salaa

No nyhän mää sen hokasin. Vuosi on mennyt jo aika päiviä ohi. Siis tätä blogia. Helmikuussa 2012 oon alottanut. Salaa. En kertonut alkuun kenellekään. (Parempi olikin niin, enhän mä raukka oikein edes tiennyt mitä olen tekemässä.)

Ei sitä pitkään kestänyt, oli pakko raottaa salaisuuden verhoa. Ensiksi ystävälle, joka oli turvallisesti useamman tuhannen kilometrin päässä, eikä olisi voinut möläytellä. Mutta muutaman kuukauden päästä kerroin jo muutamalle muulle, esim. isännälle.

Missään välissä en ole mainostanut mitenkään kummoisesti. Joillekin kavereille fb-viestillä laitoin linkin. En kuitenkaan ole harrastanut mitään julkista mainostamista FB:ssä, sillä kavereinani on myös työkavereitani ja haluan pitää yksityisen ja työminän erillään. Tiedänhän minä, että saisi ne blokattua, mutta kun en ole jaksanut.

Nyt on kuitenkin niin, että tekstejäni on käyty katsomassa noin 150 alle 3tuhannen, noin vuodessa. Vakilukijoita ei ole ilmottautunut kuin 5, mutta kyllä jonkun muunkin on täytynyt käydä, ihan ulkomaita myöden. Sehän on minulle silti mysteeri, miten kaikki ovat tänne löytäneet. Tuhannen kävijän kohdalla pidin arvonnan, jolloin selvisi, että ainakin blogihyppelyllä tänne oli päädytty.

Ei muuta, porskutetaan eteenpäin. Uudet sekä vanhat lukijat:

Kiitos ja tervetuloa uudelleen!








P.S. Meillä on kompostori muhinut koko talven oikei hyvin. Pari kertaa ollaan vähän tyhjennetty, möyhitty kunnolla ja saatu lämmöt lähtemään ylös. Alhaisimmillaan mittari on näyttänyt 5 astetta, mutta paljon se on pysytellyt yli 20 asteessa. Onkos muilla onnistunut "talvehtiminen"?

Vanhan tammen suojassa

Aika ajoin kaksi vanhinta lasta kaipaavat vanhaan kotiin. "Kun siellä oli niin kivaa." No olihan siellä. Mutta ahdasta olisi ollut kanssa, mikä olisi saattanut vähentää sitä kivaa. Kyllähän täällä uudessa kodissakin on kivaa, mutta kuitenkin kovin erilaista.

Tänään olen katsellut monia ja monia puutarhablogeja. Hieman painaa hartioilla se jokakeväinen viimetinka joka istutusten kanssa tulee. Tomaatit olisi pitänyt olla jo kylvetty ja varmaan muutama muukin. En silti aio panikoida. Jotain on aina saatu aikaiseksi. Jos ei muuten, niin sitten on haettu taimet torilta. Ensi kesänä saa kuitenkin kasveja kasvihuoneeseen. Se otettiin mukaan vanhan kodin pihasta. Viime kesän lopulla pystytettiin uudelleen. Nyt siinä on hieno lattiakin, sitä ei ollut vanhassa paikassa.

Aloin katselemaan vanhoja kuvia ja ajattelin, että laitampa niitä tänne oikein kavalkadin. Viereisessä kuvassa vanhan kodin puutarhapalsta. Kokonaisuudessaan noin 250m2, kuvassa näkyvä aidattu alue oli 30m2. Suurimmaksi osaksi siinä kasvoi juolaheinää, mutta myös maa-artisokkaa, laventelia, sitruunatimjamia, mäkimeiramia, salviaa sekä kesän valinnaisia. Palstalla kasvoi myös useampi omppupuu, marjapensaita, luumu, kirsikka, raparperi ja olipa meillä myös mansikkamaa. Kasvihuonetta ei vielä näytä olevan.

Kasvihuone saatiin pystytettyä mistaakseni 2010. Kaksi kautta ehdittiin hyödyntää, ennen kuin piti purkaa. En vaan suostunut lähtemään ilman sitä. No, kyllä toinen pystytys oli jo paljon helpompi. Paikka oli aiemmin luultavastikin otollisempi, mutta onhan se nytkin tontin aurinkoisimmalla paikalla.

Laitoinpa mukaan puutarhakuvien lisäksi vanhan kodin etupihastakin muutaman otoksen. Siitä pihasta ylivoimaisesti eniten kaipaan tuota suurta tammea, missä roikkui niin riippukeinu kuin yksi lasten keinukin. Se antoi ihanan varjon kuumana kesäpäivänä ja piti jonkin verran myös sadetta. Kerran kesässä se itki pari viikkoa rungon kahden alimman metrin korkeudelta ja keräsi valtavat määrät perhosia aterioimaan. On meillä nytkin tammi pihassa, mutta se on pieni ja latvakin on katkottu, se ei ole tuollainen suojelija. Melkein voisin itkeä ikävästä.

Surrur

Yhdeltä Jyväskylän reissulta tarttui kirpparilta mukaan Singer. Painaa kuin synti, mutta ainakin tietää, ettei sisuksista juuri muovia löydy. Kehrää kyllä kivasti, pitäisi vain ottaa kunnolla käyttöön. Nyt on vain tullut surruuteltua joskus 90-luvun lopulla ostetulla Brotherilla. Se ei ole ollut mitenkään ihmeellisen helppokäyttöinen ikinä, mutta onpahan ollut joku kone. Nyt voi sitten laittaa eriväriset langat koneisiin vaikka. (Viime Jyväskylän reissulla löysin taas kirpparilta ompelukoneen. Oli ihan sairaan hieno kirkkaan vihreä. Järki kuitenkin oli tunnetta vahvempi onneksi, enkä lähtenyt edes koittamaan toimiiko. Vähän ehkä jälkeenpäin harmitti, mutta hyvä näin, kotona ei ehkä olisi ihan ymmärretty.)

Ompelupisteenkin siirsin taannoin palvaamoon, kun tietokone siirrettiin yläkertaan mun askartelupisteelle ja kellarista siirrettiin iso ruokapöytä olohuoneeseen. Parempi tämä näin kyllä onkin, kellarissa on paljon paremmin tilaa levitellä kankaita. Pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta. Vaati vain hieman liimaa liitoksiin. Keltainen kangaskaappi seurasi palvaamoon ja muutenkin siellä tavarat vaihtoivat paikkaa hieman.  Tuolit löytyivät mun luottokirppariksi muodostuneelta Kirpparilla.fi:stä.

Vielä kun oikeasti ehtisi joskus ompelemaankin...