Stand up

Viikko sitten perjantaina käytiin Aleksanterin teatterissa katsomassa Kolmen koomikon kesken. Saatiin isännän kanssa joululahjaksi liput ja lahja sisälsi myös lapsenvahdin meille kotiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Aleksanterin teatterissa päästiin käymään. Alunperin Venäläinen teatteri oli Suomalaisen Oopperan käytössä 1919-1993 ja nykyäänkin se on tanssi- ja teatteritoiminnassa. Hieno rakennus. Meillä oli paikat parvella, neljän hengen "osastossa". Oma ovi ja matalat seinäkkeet ympärillä. Ei siis varsinaisesti yhtään enempää yksityisyyttä kuin muuallakaan katsomossa. Mutta eipähän siellä parvella joutunut osaksi esitystä.

Esiintyjinä olivat Jussi Simola, Riku Suokas ja André Wikström. Muut eivät olleetkaan ennestään tuttuja kuin AW. Saattaa olla, että itse pidin eniten JS:n jutuista. Mutta kyllähän he kaikki hommansa osaavat. Ei siinä kelloa tarvinut vilkuilla tai olla naama väärinpäin. Kyllä niistä jutuista naurut irtosivat.

Onkos tämä nyt se fifty shades of grey?

Kävimme eilen tekemässä lomaretken Porvooseen. Melko ankea tunnelma siinäkin kaupungissa. Johtuu tietenkin säästä. Ei auta, että on plus asteita, kun on kuitenkin koleaa. Ja se harmaus mistä olemme saaneet nauttia jo koko pitkän (tosi pitkän) syksyn, oli läsnä sielläkin. Kaikesta harmaudesta huolimata pistin merkille, että vanhan Porvoon alueella on melko paljon vihreitä taloja. En muista eteläisen Suomen muista puutalokaupungeista laittaneeni moista merkille.

Joitakin liikkeitä oli auki, mutta ei niissä juuri tarvinut käydä. Rattaat ja lapset toppavaatteissaan eivät välttämättä ole parasta retkiseuraa, jos haluaa käydä pienissä liikkeissä, joissa on paljon tavaraa ja sekin helposti hajoavan puoleista. Emme siis käyneet juuri missään sisällä. Taisi jäädä Pieneen suklaakauppaan ja Brunbergiin, eikö kuulostakin kaiken joulumässäilyn jälkeen hyviltä vaihtoehdoilta?


Kävimme myös Askolan hautausmaalla. Saimme tovin etsiä ystäväni mummin hautaa. Voin kertoa, että ne haudat, joihin nimet on kirjailtu kullalla, nimet erotti oikeinkin hyvin taskulampun valossa, mutta muut sai käydä lukemassa nenä kiinni kivessä. Meillä meni joku tovi etsiessä vaikka suunta oli kyllä oikea. Ja totuuden nimissä, hauta löytyi lopulta puhelinopastuksen jälkeen. Sanonpahan vain/myös, että voisipa hautausmaallakin olla kierrätystä, nyt menee kaikki muovit ja metallit sekaisin samaan astiaan.

Joulun koristeita

Joulua varten teimme olohuoneessa ("salongissa") uudelleenjärjestelyitä. Vanhan kodin keittiöön hankittu ruokapöytä kannettiin kellarihuoneesta olkkariin. Se on auttamattomasti liian iso keittiöömme. (Lue: keittiö on auttamattomasti liian pieni.) Viime vuonna sinnittelimme kahdella jatkopalalla varustetulla nykyisen keittiönpöydällä. Silloin sekin oli kannettu olohuoneeseen. Nyt olin miettinyt kovasti, miten saisin mahdutettua pöydän olohuoneeseen, mutta hyvinhän se lopulta sinne sopi.

Jotta huonejärjestyksen muutos ei jäisi vajaaksi, kehystytin vihdoin viimein Raimo Valon grafiikantyöt. (Ne ovatkin odottaneet sitä jo vuosia.) Ja saimme kuin saimmekin ne jouluaattona seinälle.


Pappa toi meille taas oikein hienon kuusen. Sille piti myös tehdä tilaa salonkiin. Muutenhan se onnistui sekin, latva vaan on taas taittunut kattoa vasten. Samalla lailla kävi viime vuonnakin. Minua se ei haittaa, isäntä meinasi hiipan katkaista.



Viime vuonna kuusessa oli ainoastaan valkoisia ja hopeisia koristeita, tänä vuonna pääsi punaisetkin pallot sekaan. Ihan jo siitäkin syystä, että poika Seellä olisi jotakin revittävää. Muut koristeet kun ovat pääasiassa lasia, niitä ei oikein tohdi jättää heitteille. Jotenkin epäilen, että tänä vuonna kuusi saa lähtöpassit ennen loppiaista. Vahtiminen käy todella työstä.