Puinen mutka

Murrin vuosikausia vaalima valaisin koki loppunsa. Se on kaatunut lukuisia kertoja ja oli se jotenkin saatu aina vaan toimimaan. Nyt on kuitenkin mennyt jo tovi siitä kun se viimein "poksahti". Ei enää saanut valoa päälle. Varjostin oli jotakuinkin lohenpunainen ostohetkellä, mutta kyllä parissakymmenessä vuodessa väri oli muuttunut jo muuksi. Lisäksi siinä oli joitakin mustia öljyväritahroja. Raato on pitkään ollut vain tiellä.


Toissaviikonloppuna, kun olimme murrilla, tuli vähän järkkäiltyä ja valaisin sai viimein purkutuomion. Laitoin sen osiin ja suurin osa osista jäi odottamaan uusiokäyttöä.


Kuvassaoleva varsi tulee jonnekin päin meidän puutarhaan. Lyhtytelineeksi tai köynnöstyeksi tai joksikin muuksi, katsotaan nyt minne se asettuu.


Jalka tai ne kaksi kiekkoa, jotka jalan alapäässä pitivät tuota vartta pystyssä, menevät käyttöön myös. Musta kiiltävä kiekko voi päätyä vaikka kelloksi, isommasta varren värisestä kiekosta, jossa on jalat, saattaa tulla ruukun jalusta. Varjostimen kehikko jäi murrille roikkumaan toisen jalkalampun varteen.

Juuri parahiksi

On niin mennyt merkilliseksi, kun tuntuu ettei ole enää lainkaan aikaa kirjoittaa tänne. Tai jos olisi aikaa, niin sitten on kovin itsekriittinen, kun ei ole kunnon kuvia laittaa mukaan. Nyt kuitenki ajattelin ihan puhelimen kautta tehdä päivityksen, laittaa sen huonon kuvan mukaan ja todeta, että piposta tuli lopulta ihan hyvä. Se vaikuttaa lämpimältä, vaikka onkin aika harva. Lisäksi siinä on turvavarusteena heijastinnauha. Ja kun nelikulmion mallisista tiskiräteistä on siirrytty pipoon, niin kai mä olen pikkasen oppinut kutomaan? Sitä paitsi pipo valmistui juuri parahiksi ensi viikon pakkasille.

Vihertää

Hiihtolomalla pääsin poikkeamaan pikaisesti Turun Lankamaailmassa. (Isäntä kääntyi vahingossa Humalistonkadulle.) Tiesin kyllä mitä olin hakemassa, mutta tarttui matkaan vähän jotain muutakin. Bambulangan tarve oli tiedossa, samoin lyhyet pyöröpuikot minulta puuttuivat. 

Lisäksi nappasin pari vyyhtiä kahta eri vihreää kudetta. Kuteet oli siellä tosissaan tyrkyllä. Monta rullakkoa täynnä ihania värejä. Mutta siis minä otin vihreitä. Näin jälkeenpäin on käynyt mielessä, että voisiko joskun miettiä muitakin värejä. Tosin vihreä on ollut minun värini ihan lapsuudesta asti... Ja tulipahan ainakin bambulankaa ostettua pari kerää myös keltaista. Ja lisää mustaa. 

Olen koittanut tehdä pipoa sukkapuikoilla, mutta eihän siitä tullut mitään. Nyt on pyöröpuikot olleet kovassa käytössä. Se ainakin oli nappiostos. Ja kyllä bambulangan muukin käyttö on jo suunniteltu, pitäisi tehdä neuletakki. Hitaasti mutta varmasti. Sen verran on kuitenkin tullut varmuutta kutomiseen, ettei koko ajan tarvitse katsoa mitä tekee. Voi kutoa vaikka auton kyydissä, vähän pimeämmässäkin.

(Tässä kirjoittelen tätä samalla kun lapsukaiset katsovat lastenohjelmia. Nyt juuri tulee aivan mahtava Gumballin ihmeellinen maailma. Kannattaa katsoa! Aamu alkaa hyvin, jos se alkaa naurulla.)

Homma toimii taas

Eihän sitä ole juuri tänne ehtinyt kirjoitella, kun kaikki vähänkin liikenevä aika on mennyt tiskaamiseen. No ei ehkä ihan noin, mutta siltä se on tuntunut. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että nyt meillä on uusi tiskikone. Se on varmaan ihan superhyvä, mutta ei sitä ole vielä päässyt testaamaan. (Eilen aamulla oli pakko tiskata, kun en voinut olla varma saadaanko kone kaupasta heti mukaan.)

Varsin vaatimaton kone ulkonäöltään. Sisätilat eivät ole kovinkaan vaatimattomat. Muunneltavuus on tosi hyvä. Korit on kolmessa tasossa. Osia saa välistä pois tai vaihdettua erilaisia pesutasoja keskihyllyyn. Ja yläkorissa ei tarvitse tietää mikä astia sopii mihinkin, että sen saa täytettyä. Kyllä tuollainen laite on vaan tarpeen lapsiperheessä.

Tulipahan tehtyä tuossa tiskarinvaihdon yhteydessä pari muutakin elämää ihan pikkasen parantavaa pikku seikkaa. Noskiskaapin oven sulkimet oli menneet rikki ja ovi hädin tuskin pysyi kiinni. Kaappi on ollut myös hankala siivota, koska pinnat on puulla ja roska-vaunu on ollut sijoitettuna melkein toiseen reunaan. Tosiaankin melkein.

Oikeaa reunaa ei pystynyt siivoamaan saatika käyttämään mihinkään. Roskia se kyllä keräsi. Vasemmanta reunaa kyllä pystyi jotenkin hyödyntämään, mutta koska putket kulkevat silläpuolella takaosassa, se ei ollut käytettävissä koko syvyydeltä. Roskavaunukin kulki välillä vähän huonosti, kun kaapin ovi piti avata kokonaan auki.

Ihan pientä viilausta ja kaikki toimii paremmin. Kaapin pohjalle laitoin vahakangasta, sitä oli meillä joskus pöytäliinana, kunnes se rispaantui paikoitellen. Isäntä kyllä hieman epäili vahakankaan järkevyyttä, jos sen alle vaikka pääsisi kosteutta. Kangas on kuitenkin kiinni vain roskisvaunun kiskojen alla, reunoilta pääsee kurkistamaan. Puhtaanapito on kuitenkin aikalailla helpompaa, toivoisin.

Sitä paitsi esimerkiksi fairypullo mahtuu nyt kaapin takareunaan, koska oikeassa reunassa on taakse asti tilaa. Laitoin myös uudet magneetit pitämään oven kiinni. Melkein tekisi mieli laittaa kaappiin vielä liiketunnistimella toimiva valo...

btw. lattia nostaa mun karvat pystyyn, matto vaan takaisin pikaisesti, kun eihän sentään lattian vaihtoon ollut aikaa...