Lisää lintuja

Pöllöt sun muut linnut ovat olleet kovasti viime päivinä tapetilla. Siipiä tehdään ihan mistä vaan, mikä hieman liehuu. Hupparit ja verkkatakit ovat hyviä, kun helmat voi levittää. Mummulassa oli kauhea ongelma, kun siivet oli tehty riepu/kumilankavirityksellä. Ne siivet ei millään vaan suostuneet menemään symmetrisesti. Johtui ehkä siitä, että rievut on noin 30+ vuotta vanhoja, eikä välttämättä ihan saman kokoisia. Siipi-idea on muhinut jo jonkin aikaa, siitä asti kun näin Kaunis pieni elämä-blogissa Rio elokuvan innoittamat siivet. Siispä mitä sainkaan aikaiseksi.

Ajattelin liittää pojan vanhoihin housunpuntteihin sulat. (Vyötäröosasta syntyi sivutuotteena työkaluvyö poikien leikkeihin.) Puntteihin ompeleminen ei ollutkaan ehkä maailman helpoin toteutustapa. Vanhoista farkuista leikkasin sulat ja ompelin ne siksakilla puntteihin. Onneksi materiaalissa löytyy. Tiesin, että vielä jonain päivänä isännän vanhat farkut ovat kovaa valuuttaa. Farkuista tein selkäkappaleenkin, pyrstöön ja niskaan tuli muutama rivi sulkia myös.

Poika Aa poseeraa kuvassa, poika Pee odottaa vielä omaa varustustaan. Taidan toteuttaa sen hieman toisella tapaa. Jos vaikka ompelisi sulat ensin kankaaseen kiinni ja sitten ompelisi hihat kiinni. Kuulemma lintu tarvitsee myös pään, joten sitä pähkäilemään.

Huhuu!

Viime sunnuntaina lumia luodessani eteeni pölähti hiiri meidän autotallin suunnalta. Siinä sitten meuhkasin kadulla pikku hiirulaiselle ja mietin, että miten siitä hankkiutuisin eroon, kun lumikola ei varmasti olisi mikään paras väline siinä taistelussa. No, kyllä se sen verran mun jurputukseen reagoi, että jähmettyi muutaman metrin päähän. Ja kuinkas kävikään, pöllö lehahti paikalle ja nappasi siitä kelpo aterian. Senkin kanssa siinä hetki tuijotettiin toisiamme, kunnes se tajusi lähteä jatkamaan matkaansa. Tutkiskeltuani lintukirjaa, tulin siihen tulokseen, että sen täytyi olla varpuspöllö.

Viimeksi pääsin tutustumaan lähietäisyydeltä pöllöön vanhan kotimme pihassa, valitettavasti vain pöllö oli sillä kertaa kuollut. Silloin kyseessä oli muutaman vuoden vanha lehtopöllö. Pöllö oli rengastettu, joten toimitimme sen eläintieteelliseen museoon. Myöhemmin saimme sieltä tiedot linnusta, missä ja koska rengastettu ym. Lintu oli kuollut ravinnon puutteeseen, joten tällä kertaa oli kovin tyytyväinen päästessäni ei toivotusta alivuokralaisesta eroon ja pöllö sai ruokaa näiden hankien keskellä.

Ekat istutettu

Jipii. Ekat siemenet laitettu multiin eilen illalla. Ehkä ekaa kertaa sillon kun pitäiskin. Useampaa tomaattia, paria paprikaa sekä rosmariiniä. Rosmariini ja pensaspaprika on kaupan siemenistä, yksi paprika ja tomaatti viimevuoden sadosta ja kaksi tomaattia toissavuotisesta sadosta. Toissavuotiset oli viime keväänä kadoksissa, joten toivotaan, että niistä vielä lähtee.

Kylvin siemenet turvebriketteihin+turveruukkuihin. Paketissa oli molempia 14 kpl, mikä on ihan onneton määrä, ne loppuivat heti kesken. Aika siisti tapa istuttaa, kun haluaa tehdä sen keittiön pöydällä. On mulla papan tekemä istutusalustakin olemassa, sellainen vankkupohja puureunoilla. Se vuorostaan on nyt kateissa. On mulla aavistus, että se päätyi muutossa autotalliin, mutta sinne en pääse. Autotallin luiskassa on aika paljon lunta, sinne pitäis raivata tie ensin. Toisekseen, tarttisin jonkun avaamaan sen oven (isännän siis, sillä kun on joku kikkakolmonen siihen avaamiseen).

Luettavaa

Olen aina tykännyt kirjoista. Vähän aikaa sitten luin jostain, että kirjahylly tekee kodin. Näin on. Mulla ainakin on pakottava tarve omistaa kirjoja. Poikien huoneesta löytyy suurin osa lastenkirjoista. Lisäksi siellä on eläinatlaksia ym. Makuuhuoneessa on kaapillinen sisustus-, käsityö-, rakentaminen-, restaurointi tms. kirjoja. Tv-huoneessa meillä on romaanit ja puutarhakirjat, ehkä jotakin siltä väliltä myös. Sekalaista kirjallisuutta ja lehtiä on vähän joka puolella.

Perinteiset maalit ja työtavat, sekä Perinnemestarin remonttikirjan ostin Suomalaisen alennusmyynneistä. Tovin ovat olleet hankintalistalla.

Paumesin Finland Apartmentsin sain joulupukilta ja Finland Children´s Rooms tuli ostettua viime viikonloppuna Akateemisesta. Paumesin kirjoista kyllä haluan varmaan muutkin.

Triceratops

Meillä on taas kötöstelty. Mielikuvitus ei ole poika Aan esteenä. Eilen illalla hän vaati saada tuhkaimurin pahvilaatikon itselleen. Siitä tulisi triceratopsin kaulus. No se kaulus kaulassa on sitten kuljettu. Jos minulta kysytään, niin kaulus muistuttaa enemmän wc-pöntön rinkulaa, mutta minulla taitaa vain olla heiman heikentynyt mielikuvitus.

Kuva taas semmosta sorttia, että tietää vaativan vielä harjottelua (ja paljon). Valokuvauksessa ollut n. seitsemän vuoden tauko. Silloin lähti filmijärkkäri varkaille ja digikameraan tutustuminen on jäänyt hieman vaiheeseen. Nyt yritän silloin vakuutusyhtiön hankkimalla kameralla kovasti harjoitella. Ei siis ole mikään uusi peli enää, eikä varsinkaan nopea. Liikkuvan kohteen kuvaaminen on siis aika lailla poissuljettua. Noi pojat kyllä kerran päivässä saattaa suostua yhteistyöhön ja pysyä paikallaan, ehkä.

Bloom

Vahasin tänään kahteen kertaan sänkymme rungon Bloomin huonekaluvahalla. Pitkään se onkin jo odottanut. Pojat Aa ja Pee olivat mummulla, joten poika Seen päiväunien aikana ehdin homman tekemään. Vaha oli varsin kiitollista sivellä, levittyi hyvin muttei sotkenut. Oon aika laiska suojaamaan, joten hyvä niin. Ekassa kuvassa näkyy käsittelemätön pinta jalassa ja kertaalleen vahattu laidassa. Toisessa kuvassa kahdesti vahattu pinta. Täytyy vielä hieman tutkailla, vahaanko sängyn kolmannenkin kerran.

Tämä on melkoista harjottelua. Tuntuu, ettei olla ihan yhteisymmärryksessä kuvien ja tekstien kanssa. Ne tuntuu menevän ihan minne lystää. Taidan luovuttaa tällä erää ja annan niiden olla juurikin sinnepäin.

Sänky on muuten papan (miehen isä) tekemä. Sille pitää tehdä aina piirustukset, että se lähtee mitään tekemään. Tein tästäkin jonkinlaiset. Kiistaa meinas tulla jalkojen paikasta. Minä olin sitä mieltä, että ne tulee justiinsa kulmiin, kun pappa oli meinannu laittaa ne rungon sisäpuolelle. Pikkasen siinä piti vääntää rautalangasta ja piirtää lisää kuvia. Kyllä me loppuviimeks päästiin yhteisymmärrykseen.

Ajatuksenjuoksu katkolla.

No niin, uusi päivä valjennut ja uusin silmin liikkeellä. Näkeehän sen pikaisella kierroksella talossa, että niitä valkoisi seiniä on kyllä enemmänkin. On omassa makuuhuoneessa, poikien huoneessa ja kellarissakin muutama.

Vaalea koti oli ajatuksissa kun muutimme, vanha koti oli varsin värikäs. Kyllähän tänne aika vaaleaa tulikin aluksi, kun muutama lattia maalattiin valkoiseksi ja tapetoitiin vaaleilla papereilla. Ensimmäisen kerran pieni anarkisti minussa heräsi, kun rapsutin maalia vanhasta kaapista. Tarkoituksena oli maalata se valkoiseksi, mutta se jäi keltaiseksi. Kaappi on vanha keittiön kaappi ja siihen on lisätty pyörät alle. Vanhassa kodissa se lojui kellarissa romukaappina, nyt se säilyttää askartelu ym. tarvikkeistoa.

Myös eteinen sai keltaisen värin, kun vanha väri muistutti lähinnä nikotiinin kellastamaa. Keltainen on ollut aina minulle piristystä tuova väri, mutta en ole sitä oikein missään käyttänyt.

Kuvissa kirppislöytöjä. Poika toivonut viidakkokasveja olohuoneeseemme, mutta se ei ole vielä toteutunut. Taulu kuitenkin hyvä alku, vaikka päätyikin eteiseen. Taulun hintaa en muista, mutta peili oli 6€. Ihan kelpo hintana pidän.

Valkoinen seinä...

... taitaa olla ainoa laatuaan tässä talossa. Toistaiseksi. Eikä se kokonaan valkoinen tosiaankaan ole, kun on nuo turkoosit panelit. Pimeänä päivänä sain valmiiksi tuon pätkän, mutta kyllä se tuntuu tuovan valoa jo kummasti lisää portaikkoon. Rauhoittaakin, vaikka ne vanhat kuviot ei sen kirkuvampia olleetkaan.

Sudenkorento löytyi viime syksynä Espoon Bauhausin tuulikaapista. Istahdin tuoliin, kun olin niin kovin raskaana ja raskasta oli. Siinä se sitten oli viereisen kuormalavan päällä valmiiksi kuivatettuna. Kyllä korentoa on kuljetettu muuttokin kuin suurempaakin aarretta. Nyt sain sen vihdoin tauluksi asti tammikuussa, kun poika Aa täytti 5 vuotta.

Linnunpöntöistä eroon

Talo on hyvinkin asumiskunnossa, mutta muutamassa paikassa tarvitaan vielä hieman hienosäätöä. Yksi niistä on portaikossa oleva tapetti. Tapetti on periaatteessa melko neutraali, linnun pesiä ja lintupönttöjä tasaisen tiheään häilyvän beigellä pohjalla. En ole siihen kuitenkaan kovinkaan ihastunut, lisäksi portaikko on melko pimeä.

Koska tapetin alla on levytys ja saumojen siistiminen ei innosta, päätin maalata tapetin. Tässä nyt mennään niillä tarvikkeilla, mitä on jo ennestään ja kokeillaan kuinka toimii. Jälkimmäisessä kuvassa maalia on vedetty yksi kerros. Toisenkin kerroksen ehdin vetää, mutta sekään ei vielä ole peittävä. Toivon, että kolmas kerros riittää, mutta se selvinnee huomenna. Niin, myös tuo turkoosi ja sininen paneloinnissa ja portaissa on saanut lähtöpassit, vaan kun olis joskus aikaa toteuttaa häätö. 

Missä välissä perheenäiti ehtii aloittamaan blogin?

Leivoinpa perjantaina leipää, kun yksi pojista oli poissa kotoa. Kahden kanssa kaikki kun on helpompaa (niin vissiin). Kolme kpl hiivaleipää talkkunapussin ohjeen mukaan ja kaksi kpl äidin ohjeella. Käsin vaivasin, koska KitchenAid on lepolomalla toistaiseksi. Poljen samalla sitteriä, jotta nuorempi jaksaisi odotella taikinan valmistusta. Siinä kohotusvälissä vein ne kaksi jäljellä olevaan poikaa mummulaan hoitoon ja takaisin tullessa leivät tosiaan olivat kohonneet. Samassa korissa olleista kahdesta oli tullut yksi iso.

Noin puolitoista tuntia oli aikaa, kun kaikki leivät kävivät uunissa. Siinä sitten käytin kaiken sen "luppoajan" hyödykseni ja perustin tämän blogin. On vähän sellainen tunne, että olisi tehnyt harkkatyön. No, varmaan se tässä ajan saatossa petraantuu.