Eteinen etenee

Edellisenä viikonloppuna kävimme ostamassa ja sahasimme puutavaran. Tänä viikonloppuna läiskimme ne seinälle. Pitkähkö projekti kaiken kaikkiaan, kun ajattelee, että on aika pienestä tilasta kyse. Kaikki alkoi siis jo paljon aiemmin.

Taustaseinällä oli hattuhylly/naulakko ja sivuilla koukkunaulakot. Ei ollut toimiva ratkasu meillä. Niin ja ylhäällä oli se tyhjällä täytetty tila. Seinälevyt ovat lastulevyä, eikä ne oikein kestäneet naulakkojen painoa. Kenkiäkin meillä on aina eteinen täynnä. Saas nähdä auttaako uusi järjestys siihen mitään. (Näin kesäaikana kengät täyttävät kuistin.)

Myös hattuhylly on pursuillut yli äyräiden. Nyt olisi tarkoitus lisätä toinen hylly, mahdollisesti myös koukkuja. Peilin puute on vaivannut myös. Sellainen on takoitus laittaa peräseinälle. Ikean porrasjakkarakin saa jäädä tuohon (varmaan kyllä maalaan sen), jotta muutkin kuin isäntä ylettävät ylähyllylle.

Sisalmaton isäntä oli heittänyt lattiaan eri päin kun ennen (ei ilmeisestikään ollut jaksanut nostaa kenkätelinettä sivuun), mutta noin päin se saa jäädäkin. Tekee lisää vaikutelmaa leveämmästä tilasta, kuten vaakalaudoituksenkin on tarkoitus tehdä. Pitänee hommata toinen matto vielä tuonne syvennykseen, lattia on niin kamala. Toivottavasti siitä on varaa hankkitua eroon lähivuosina.

Vielä pitäisi käydä ostamassa hyllylevyt (+maalata ne) ja listoittaa lautojen päät. Kattoon tehdään kotelointi tuohon, missä se seinämä ennen oli. Jalkalistoja ei laiteta lainkaan. Saattaapa olla, että maalaan kenkätelineenkin mustaksi, että sointuisi paremmin muuhun.

Tämmöiseen ratkaisuun lopulta päädyttiin Glorian Kodin toukokuun numeron kannen innoittamana. Oon pitkään halunnut vaakalaudoitettua valkoista seinää. (GK:ssa se taisi olla kylläkin hirttä.) Vaikkakin tuo on pieni nurkka, niin kaiketi onnistunut. Ystävä käynyt jo parina päivänä päivittelemässä kuinka tuntuu olevan valtavasti enemmän tilaa kuin ennen.

(Oli mulla aiemmin hieman toisenlaiset suunnitelmat ton syvennyksen varalle, meinasin tehdä siitä kokonaan mustan. En kuitenkaan saanut suunnitelmalle hyväksyntää, mutta tämän kohdalla tärppäsi.)

Jouten, lähes

Ai että, tänään satoi. Ihanaa. Sain pk-seuraa, oltiin vaan jouten. Ja sehän sopi, kun oltiin kovin hitaalla. Illalla sain raahattua itseni vielä kuntoilemaan, ihan vaan pikkasen. Ai niin, sain vihdoin viimein tehtyä myynti-ilmoitukset Toriin sekä AEKIin. Johan sitä oli pitkään suunniteltukin.

(Isännän teos "pissaa lumella" parin viikon takaa.)

P.S. Toi pk tarkoittaa ihan päiväkahvettia, ei suinkaan päiväkännäystä.

Arkeologisilla kaivauksilla

No niin. Eilen aloin (vihdoin) etsiä netistä kiviä kasvihuoneen lattiaksi. Olin luopunut toivosta, että saisin lattian vanhoista punatiilistä. Tiesin, että jokunen sellainen löytyy tontilta. Josko vaikka sen verran, että saisi raidan tai edes muutaman ruudun lattiaan. Jos sitten muuhun lattiaan laittaisi betonilaattaa/-kiveä. Pian sain todeta, että kivet tulevat maksamaan vähintään 300€. Juuri nyt tuntuu aika kovalta summalta, kun muuallekin olisi tarvetta. Masennuin ja painuin pihahommiin.

Aloin raivata vääriin paikkoihin levinnyttä syreeniä. Revin uusia alkuja juurineen, niille kun löytyisi paikka tontin rajalta, jos vaikka jaksaisivat lähteä vielä juurtumaan uudelleen. Sinne sitten monttua kaivamaan. Ja kas, lapio kolahti johonkin kovaan. Pintamaata kaivettuani totesin, että mullan alta pilkottaa tiiliä.

Kasvihuoneen lattian raita vilkkui silmissä, kun aloittaessani kaivamista. Taisin osua kultasuoneen. Olin ajatellut, että tiilillä on sidottu rinnettä, mutta kyllä ne oli jonkin rakennuksen perustukset.

Päällimmäiset tiilet olivat rikkinäisiä, mutta alta löytyi parempikuntoisia. Nyt olen kaivanut neljä-viisi varvia noin 1,5 metrin leveydeltä ja saaliina on yli kolme neliötä lattiaa! Jipiiiii! Selkää kolotti kaivaminen, mutta meikämanne ei vaan pystynyt lopettamaan. Tai no, lopetin kyllä. Pakko oli lähteä nukkumaan. Nyt pitäisi vielä joku päivä jaksaa jatkaa kaivauksia. Jos vaikka saisi vielä muutaman neliön... Kyllähän sitä periaatteessa pitäisi vanhat merkit rakennuksista jättää, mutta toisaalta kyllä ennenkin on kaikki liikenevä ja käyttökelpoinen on otettu hyötykäyttöön. Eikä niitä viedä tontilta pois. Mieluumminkin historiaa saadaan näkyviin.

Pihasta pilkistää

Nämä kaunokaiset löytyivät tuijan alta.

Kuunliljoja siirrettiin vähän, liljat pelastettiin tontin rajalta
toiselta puolelta taloa.

Tulppaanit tuotiin vanhan kodin pihasta, helmililjat olivat täällä
mukavana yllätyksenä ennestään.

Kevätesikko taisi tulla vanhasta kotipihasta mukaan.

Koriruukku on kovasti kärsinyt, mutta en antanut
sitä jättää vanhaanpihaan. Siinä kasvaa ainakin
karviainen, koivu, tuomi, pihlaja ja ketunleipää.
Vieressä terhakkaana pioni.

Haluaisin sellaista keskieurooppalaista tunnelmaa portaisiin ja ikkunoille. Sellaista, että ruukuistasuorastaan pursuaa kukkia. Tästä se toivottavasti pääsee käyntiin.

Onko tämä nyt sitä hyötyliikuntaa?

Kyllä mä välillä oon melko tyytyväinen, että telkkarista tulee jääkiekkoa. (Tai siis tähän maailman aikaan jääkiekkoa, muulloin ihan mitä tahansa muuta urheilua.) Saan melko usein tehdä jotain omiani. Liekö isännällä hyvä mieli katsella millon mitäkin kisoja, matsia ym. kun pitää samalla lapsukaisille "seuraa". Niin tai näin, sopii mulle. Tänäänkin sain aikaiseksi vaikka ja mitä, kun Suomi-Venäjä tuli ruudulta. Kattokaas tätä:

Ei oo tulossa pirunpelto, vaikka hyvä alku sellaseksikin olisi. Tossa se vanha komposti makaa. Piilottelin mä sen uumeniin hieman melkein valmista multaa kompostoristakin. Vielä kun sais loput kivet ladottua ja mullat pintaan, niin sitten olisi enää kylvöt ja istutukset.

Ei toi ihan oikeaoppinen kylmämuuri ole, mutta kokeillaan, josko pysyis kasassa. Korjaillaan ja parannellaa sitten jos tarve vaatii. Kivet kärräsin toiselta puolelta tonttia. Siellä niitä oli kasalla ja vieläkin niitä riittää. Meinasin, että vähän vähemmän massiivinen ilmentymä siellä riittää.

Sisältö

Piha avartui ihan ihmeesti, vaikka kasa on nyt tuplasti leveämpi kuin ennen. Tosin se on matalampi ja rajassa kiinni. Siirsin myös kompostorin pois "keskeltä" pihaa. Se tosin vaati vähän työtä, kun painoa oli sisällä. Tyhjensin sisällön saaveihin ja käänsin ja pöyhin ja mylläsin. Sitten siirsin kompostorin uudelle paikalleen ja täytin uudelleen. Voi kai sitä ihminen tulla mullastakin varsin iloiseksi. Tai melkein mullasta. Sanoisin, että pari päivää menee vielä niin valmista on.

Tyhjennetty

Täytetty

Olipa muuten hieno päivä muutenkin. Lämmin ja aurinkoinen. Isäntä grillas kasleria ja herkkumakkaraa (Perniön liha lähi-makkaraa). Vaari oli käymässä. Ainoa miinus päivälle oli
puutavaran hankkimisen vaikeus.

Tällä kylällä ei kyllä taida olla oikeata                       lautatarhaa. Tai ainakaan minun korviin ei ole sellaisesta tieto kantautunut. Yhdessä mestassa oli kyllä avulias kesäpoika, mutta kun oli niin uusi tapaus, ei oikein tiennyt mitä tavaraa löytyisi. (Ei löytynyt meille mitään. Sieltä.) Toisesta paikasta löytyi ja hinnankin sai heti kohdilleen, mutta eipä ollut sahauspalvelua.
Pitää siis hakea papalta peräkärry lainaksi, samoin sirkkeli. No, ehkä saan puutavaran lähipäivinä, että saan eteisen siihen kuntoon, että saan takit naulakkoon, jolloin saan kaapin siirrettyä yläkertaan ja peilipiirongin alakertaan ja kuistilta ja portaikosta tavarat siihen...

Risuja

Ennen

Nyt

Nyt se on vihdoin saatu matalaksi. Vanha kompostikasa nimittäin. Jösses, mikä homma. Montakohan viikkoa oon sen parissa puhissut? Voi olla, että jossakin aiemmassa tekstissä olis joku vinkki. En kyllä jaksa etsiä. Tuntuu, että useita viikkoja meni joka tapauksessa. Se näytti aluksi siltä, että tuosta nyt vaan siirretään neljä kuutiota kompostia toisaalle. Ei menny ihan niin.

Tässäpä muutama vinkki heille, ketkä ovat perustamassa kompostia. Älkää tehkö siitä suurta (tai ollenkaan), jos ette tiedä mitä olette tekemässä. Älkää tunkeko sinne kaikkea mahdollista, mikä ehkä saattaisi olla maatuvaa. (Esim. muoviruukut juuripaakun ympärillä eivät ole maatuvia.) Älkää myöskään tunkeko kompostia puolilleen oksia. Eikä varsinkaan ranteen paksuisia. Kääntäkää komposti toisinaan. Jos sen tunkee vaan täyteen ja tamppaa hyvin, että mahtuu vielä hieman lisää, niin se ei toimi. Tavara ei kompostoidu. Ei ainakaan ihan lähivuosikymmeninä.








Voin kertoa, että välillä meinasi usko loppua kesken. Saaliina jonkin verran roskaa, melkonen määrä maatumattomia lehtiä, 7 säkkiä (50l) + kottarikuorma + saavi täynnä oksaa. Multaa ei löytynyt juuri nimeksikään. Olis ollu kyllä aika kiva, jos olis ollu.

Nyt kuvassa näkyy (huonosti) uusi lehtikasa. Siirsin kompostista lehdet tontin rajalle penkiksi. Siihen tulee päälle multaa ja reunaan meinasin tehdä kylmämuurin tontilla olevista kivistä. Penkki tulee jäämään osittain kasvihuoneen taakse. Niiden väliin jää reitti kompostille. Kompostori siirtynee kompostin jatkoksi.

(Nyt kuvassa näkyy muuten pilkahdus siirretyistä tuijista, peittää mukavasti naapurin katuvalon betonijalan.)

Uusiokäyttöä

Vimmatusti on tehty, vaikka alkuun tuntui ettei saa mitään näkyvää aikaiseksi. Äitini (= murri) oli meillä viikon. Kiitos siitä, jotakin näkyvää lopulta saatiin aikaiseksi. Pääasiassa myllätty ulkona. Tien puolelta taloa kaivettiin vesialtaan lisäksi ylös viisi tuijaa. Ne siirrettiin toiselle puolelle taloa, rajalle rajaksi. Ensin tuli vielä asennettua neljä tuijaa väärällä rakovälillä, joten murri oli poika Aan kanssa vielä nostanut ne kertaalleen ylös ja asetellut paremmille paikoille. Pieni, mutta niin merkittävä ero entiseen. Peittävät juuri sen verran näkyvyyttä, ettei enää naapurin auto tunnu olevan meidän pihassa parkissa.

Altaan ympärillä oli myös "astinlaudat". Ne kaivettiin ylös myös ja todettiinkin niiden olevan paksummat pöllit. Niille löytyi oitis paikka pihan puolelta. Kaivoin kolot ja sain juuri oikean määrän askelmia pergolalta alapihalle. Ainakin omasta mielestä ne näyttää siltä, niinkuin olisivat aina olleet siinä, vai mitä?

Tulipahan vielä tehtyä kylvöksiäkin. Altaan paikalle tulee kukka-alue. Siihen kylvettiin epäsäännöllisen säännöllisesti vähän sitä sun tätä kukkaa. Osa yksivuotisia ja osa perennoja. Ensi vuonna voi sitten tehdä muutoksia tai parannuksia, jos tarvetta. Nyt annettiin mennä ihan mutu-tuntumalla. Pääasia, että muutos on tehty. Vielä pitäisi levittää multaa lopulle alueelle ja kylvää nurmikonsiemenet. Eihän sillä alueella juuri käyttöä ole, mutta jospa ne perhoset viihtyisivät ja olisi enemmän iloa silmälle kuin ennen.

(Oon tässä tänä keväänä kaipaillut stv:ltä aiemmin tulluta Söderlegeä. Siitä sai aina inspis-puuskia. Pitää ehkä etsiä josko netin kautta löytyis.)

Tavaraa piisaa, edelleen.

No olipas surkeahko päivä, viime lauantai meinaan. Pihakirppiksellä kävi vain muutama hassu tyyppi. (Tai eivät ne järin hassuja olleet, mutta kävivät kuitenkin.) Sain kaupaksi puutarhapöydän ja sen neljä tuolia sekä pari Ikean laatikostoa. Kyllähän niillä ilmoituskulut kattaa ja varmaan ostaa jonkun kiven kasvihuoneen lattiaan. Tavarasta ei vaan oikein päässyt eroon. Pitänee vielä viedä kirppikselle. Naapurin rouvien kanssa kyllä oli puhe, että koitettaisiin uudemman kerran kesäkuussa vähän isommalla volyymillä. Jos vaikka vielä muutkin meidän kadulla innostuisivat.

Vie nyt sitten tämmönen kirppikselle. Pumpputsydeemi
ehkä mahtuis myyntipöydälle.

Tai sitten tämmönen ritsa. Joutaa pois
kasvihuoneen tieltä. Enkä millään keksi
sille uutta sijotuspaikkaa meidän pihasta. 

Pitkään on tätäkin kuljetettu mukana. Nyt taitaa olla aika
luopua.

Kaikkea kun ei kirppiksellekään pysty viemään, ehkäpä ilmoitus paikallislehdessä tai nettimyynti voisi poikia ostajia. Vaikka oonkin melkoinen hamsteri, niin ihan kaikkea ei viittis nurkissa pitää. Kellarin huonekin pitäis saada varastokäytöstä ihan huoneeksi. Olis kivempi käyttää.

Poika See kasvaa silmissä. Aamulla puntit olivat vielä sopivat, puolen päivän paremmalla puolella näytti jo huonommalta. Jäppiselle maistuu kyllä ruoka. Itsellekin maistuu. Onneksi ulkoilma tuntuu olevan syyllinen. (Sitä paitsi, olen ostanut itselleni kuuden viikon kuntoilukuurin.)

Nostettiin vesiallas ylös maasta, täytettiin kolo kuorikatteella ynnä muulla maatuvalla. Siirrettiin myös kolme tuijaa toisaalle. On siis tullut huhkittua pihallakin, ei pelkästään jumppasalissa.

Sisälläkin taas tapahtuu, kun olen koittanut purkaa eteisestä seinän pätkää. Koko päivän. Aika pitkälle pääsinkin, mutta kova homma. Lautojen toiset päät olivat viereisen seinän sisällä ja kaikki naulattu viimesen päälle hyvin kiinni. Mutta kai se joskus valmistuu siitä. Keskiviikkoisella automatkalla alkoi valjeta millaisen syvennyksestä teemme. Kuvia siitä sitten joskus, valmistuu kuulemma kesäkuun alkupuolella. (Isäntä on pyytänyt kavereita kylään ja siihen mennessä olisi mielellään oltava valmis.)

Huomenna pidän pihakirppiksen. Sormet ristissä, ettei sada. Pitäs saada kampetta ulos oikein urakalla. Piti pitää kirppis jo ennen muuttoa syksyllä, mutta se vaan jäi. Kaikki turha mitä tuli muutettua, pitäs pistää eteenpäin.

Hirsimökin siirto

Hirsi ja hirsi. Saimme naapurista leikkimökin.

Menin taannoin esittäytymään naapurinrouvalle, kun ei koko talven aikana oltu vielä nähty. Siinä sitten huomasin, että saimme heidän lasten vanhan leikkimökin ihan ohimennen. Pähkäiltiin, että miten se saataisiin siirrettyä. Heidän pihansa kun on noin metrin alempana kuin meidän pihamme alin taso. Ja lisäksi se oli määrä sijoittaa korkeimmalle tasolle meidän pihassamme.

Purku aloitettu

Purkamiseksi meni. Ja uudelleen kasaamiseksi. Pappa ilmestyi sunnuntaiaamuna oven taakse. Tuli tyhjentämään meidän "vesiaihetta" (=ahdistusta aiheuttava allas, mikä oli puolillaan limaisia vaahteranlehtiä). Kun pappa oli saanut laitettua veden valumaan hallitusti kadulle, niin ohjasin hänet ohimennen katsomaan leikkimökkiä. Siinä sitten huomattiin huhkivamme sen siirron kimpussa. Katto saatiin yhtenä kappaleena siirrettyä, samoin lattia. Muuten meni enemmän tai vähemmän osissa.

Katto siirretty yläpihaan

Pappa yritti jossain vaiheessa livahtaa (ilmeisesti olisi pitänyt päästä katsomaan jääkiekkoa), mutta jotenkin jäi kuitenkin, kun jatkettin kasaamista saman tien. Kyllä se aika näpsäkästi kasaan saatiinkin. Ja kreivin aikaan. Kun oli saatu katto paikoilleen, niin alkoi sataa vettä.

Leikkimökille oiva paikka tyhjässä nurkassa

Siinä se sitten on. Ei ihan valmis, mutta aika lähellä.

Nyt on pappa käynyt vielä viimeistelemässä mökin. Ikkunat ja ovi on saatu paikoilleen. Ja ihan uusi terassi! Kyllä poikain nyt kelpaa. Siellä ne ovat hilluneet, vaikka kalusteita ei ole vielä kuin yksi kämynen jakkara.

Poika Aa olisi halunnut mökistä mustan. (Kuten kaiken muunkin olisi tällä hetkellä hyvä olla mustaa.) Meinasin ensin, että sopiihan se. Sitten aloin miettimään, että mahtaisikohan muuttua aika tukahduttavan kuumaksi keskikesällä? No, sitten siitä pitää tulla sininen, sanoi poika Aa. Okei, mut jos kuitenkin maalattais valkoiseksi? Ai, sekö ei oo sitten kuuma. Ei oo, muistatkos vanha kotikin oli aina kesäisin ihanan viileä. (Tosiasiassahan mulla on melkein kymppi valkosta julkkarimaalia jäljellä.)

Ehkä voisi jonkun kalusteenkin sinne vielä hommata...

Mulla niin sormet syyhyää

Onneksi oli sadepäivä, joten tuli vähän levättyä. (Tai sadehan loppui jo yöllä, mutta kun oli harmaata melken koko päivän...) Perjantaina innostuin rehkimään ruusunjuurien parissa. Voi valtava mitä sotkua. Paksuimmat juuret melkein meikäläisen ranteen vahvuisia. Ja juurakkoa menee ristiin rastiin joka suuntaan.

Tämä lauantai oli nääs isännän syntymäpäivä. Isännän grilli tarvitsee kunnollisen paikan. Kaivan siis grillaussyvennystä rinteeseen ruusunjuurien keskelle. Se olkoon hyvä synttärilahja, vaikkakaan ei valmistunut ajoissa. Oli mulla sellainen oikeakin lahja, lihamylly. Sampo, made in Finland.

Mutta asiaan. Kuten melkein aina, yksi asia johtaa toiseen. Kaivoin sitä rinnettä ja sitä maatahan piti syytää jonnekin toisaalle. Pari kottarikuormallista sain tyhjennettyä helposti, mutta sitten pitikin jo keksiä joku oikea paikka kaikelle sille savelle ja hiekalle. (Saattoi välähtää taas oikeassa paikassa.) Se vanha komposti piti saada levitettyä jonnekin myös. Ja voin kertoa, että siinä riittää maatumatonta lehteä. Siitä komposin takaa olin raivannut villivattua (ja sen juurakkoa) aika tavalla. Levitin kompostista lehtiä paksulti siihen villivattujen alueelle ja maata päälle. Täytyy vaan pitää sormet ristissä, että tulee tarpeeksi ainesta päälle, ettei se pahuksen vattu puske enää läpi. Pintaan aionkin pistää kukkaa kasvamaan oikein toden teolla.

Ei millään malttais odottaa, että saa ne maansiirtohommat tehtyä. Pitäs päästä istuttamaan. Ajattelin sitten laittaa vähän kaikkea mahdollista ihan perstuntumalla. Yks vaihtoehtohan olisi laittaa vaikka joku valmis ketokasviseos siihen. Katsoin sellaista jo kaupastakin, mutta se näytti tosi tylsältä siinä pussin kuvassa. Mieluummin laitan vaikka krassia koko penkkiin. Mutta siitä tulee ihan mahtava! Uskotteko? Semmosta mä ainakin uskottelen itselleni.

Pihasta pilkistää

Kaikenlaista tuolta pihasta pulpahtelee. Aika näyttää mitä ne on, mitä edelliset asukkaat ovat jättäneet jälkeensä. Vaikka kyllä mä osan tunnistan. Äitini viime syksynä hoiti istuttamisen, kun itse lyllerin mahani kanssa sisärempan parissa. Mukaan vanhasta osoitteesta tuli otettua kaikenlaista. (Äiti on ensi viikolla tulossa käymään, ehkä sitten saakin paremmin selvyyttä mitä on missäkin.) Jotakin jäi ottamatta, nyt vasta tullut mieleen. Ehkä menen vielä kysymään, josko niitä sieltä saisi ottaa.

Tää ohjelma heittelee kuvia ja tekstejä, piilottaa niitä ym. kivaa pikku pähkinää se antaa mulle purtavaksi. No, nyt tulee näkyviin mitä tulee. En jaksa loputtomiin hieroa. Olkoonkin näin.

Komposti

On ollut tapana aina tehdä vähän töitä vappuna, siis minulla. Yksi vappu aloin vain kaivaa väylää, kun oli ollut puheissa tehdä pihan poikki kulkeva polku. (Naapurit olivat hieman ihmeissään, mutta ryhtyivät töihin myös.) Polku kyllä saatiin tehtyä, ei ihan kokonaan vappuna, mutta kuitenkin.
Sittemmin on tullut pestyä talon julkkaria ym.

Tänä vuonna päätin tehdä uuden kompostin, kun vanha oli leviämässä. Eikä se kyllä parhaalla paikallakaan ollut. Leviäminen johtui siitä, että kompostia ei alun perin oltu tehty kovin hyvin. Puutavara oli kuitenkin edelleen käyttökelpoista. Eli ei muuta kuin purkamaan ja kasaamaan.

Puutarhurin työkalut

Vanha komposti oli n. 2m x 2m laatikko. Nyt tuleman piti noin 1m x 2m laatikko jaettuna kahteen osastoon. Siinä työtä tehdessä paljastui karu totuus. Puutavara oli kyllästettyä puuta eikä suinkaan lämpökäsiteltyä, kuten ulkonäöstä päällisin puolin olin analysoinut. Ajattelin sitten, että antaa mennä vaan, kai sitä multaa voi kukille käyttää. Ostetaan ruokakasveille mullat kaupasta tai tehdään erikseen vielä yksi laatikko.

Vanhan kompostin jämät

Yöllä poika Seetä syöttäessäni aloin taas ajattelemaan. Voinko antaa kukille kyllästetyssä laatikossa muhinutta multaa? Mahtaako kukat kukkia kunnolla? Pahin uhka kuitenkin piilee siinä, että perhoset ja ampparit ym. pölyttäjät käyvät imemässä kyllästynyttä mettä. Ja lopulta me menemme itse ostamaan kaupasta jonkun hölmön omakotiasukin tahallaan kyllästämää hunajaa! Voi yhren tähren! Kyllä mun varmaan pitää purkaa se laitos ja tehdä uus puhtaasta puusta. Kyllä mä saan kyllästetynkin puutavaran vielä käytettyä, kun on niitä portaita rakennettavana.

Puolivalmista

Valmis kuva on taas ottamatta, kun alkoi hämärtää. Ja tänäänkään en saanut sitä otettua, sillä aamulla heti ysin jälkeen työnsin ulko-oven kiinni ja samalla hetkellä tajusin, että avaimet ovat sisällä. Poikain kanssa oltiin menossa kerhoon. Sinne kyllä mentiin ja sen jälkeen talsittiin mummulaan hakemaan vara-avainta. Kaiken kaikkiaan koko päivä meni säätämiseen ja olin vasta hämärissä kotona. Huomenna paremmalla onnella...