Kopista toiseen

Tässä on vanha ja tuossa on uusi. (Pappa taas teki.) Uusi on vielä maalaamatta ja tarkoitus on saada siihen vielä viherkatto aikaiseksi. Niin ja tietenkin se pitäisi saada myös tuon vanhan paikalle. Olen nyt kaivanut juuria ja maata tuon vanhan katoksen jalkojen ympäriltä. Jollakin konstilla se olisi saatava vielä irti maasta.

Vanha koppi toimi kaivuun ajan traktoritallina. (Saattoi ehkä hieman haitata kaivamista, mutta ainakin pojalla See oli tekemistä.) Jatkossa toimikoon sellaisena tai vaikka vartiokoppina. Eihän sitä viitsi käyttämättä jättää, meinasin kiikuttaa sen pojille leikkimökin luokse.

Uuden katoksen alle valetaan betonilaatta, jotta puhtaanapito helpottuu. Kopin ovi tulee tiellepäin ja roskista täytetään pihan suunnasta. Lisäksi pitäisi saada postilaatikko vesikourun puolelle. Hirveesti hommaa pienen kopin eteen saa tehdä. Mutta tämäkin jatkuu taas toisella kertaa, nyt on tullut määräys pystyttää trampoliini...

Ja kun tarina jatkuu, niin voinen todeta, että vanha koppi meni säpäleiksi. Pyysin isäntää apuun, sillä en saanut koppia itsekseni ylös. No siinähän kävi niin, että kun ei järki riittänyt, niin apuun tuli voimat. Hyvinkin nopeasti kopin paikalla oli kasa silppua. Vaikka ei kai se mitään, saan ainakin jalat terassin (toiseen) jatkopätkään. Betonilaatan valaminenkaan ei ehkä mene ihan putkeen, sillä vaahteran isohko juuri paljastui ihan väärästä paikasta. Näillä mennään...

Jumppaa ja liikkaa

Sunnuntai aamuisin olemme käyneet lähikoulun liikuntasalissa jumpalla. On muuten ihan huippujuttu. Saadaan koko perhe reippailla yhdessä. Ja haluan korostaa, että se mahdollistaa myös oman jumppaamisen. Salissa on sopivasti tilaa, ettei heti törmätä toisiimme. Kotona jos yrittää jotakin, niin heti on joku pojista hyppimässä päällä. Joskus harvoin poikia voi käyttää painona, mutta pääasiassa heidän tehtävänsä on ollut häiritä urheilusuoritusta. Salivuoro on vielä mielestäni ihan poskettoman edullinen. Toki se on hyvä, sillä kyllähän se varmasti mahdollistaa monen perheen harrastamisen.

Ja kun salin varusteet on hyvät, voi siellä tehdä melkein mitä vain. Olemme pelanneet koripalloa, roikkuneet renkaissa, kiipeilleet köysissä, juosseet ym. ym. Vaikka välillä on tullut itku, kun  ei ole kaikki jutut onnistuneet täydellisesti ekalla kerralla, on tuo ymmärrys harjoittelun tarpeesta varmaan myös kasvanut. Ja tarkoitan tässä poikia, itse olen sen onneksi oivaltanut jo aiemmin.

Laveri

Tulipa oikein investoitua taannoin. Olin jonkin aikaamiettinyt, että sohvatyynyille pitää saada laveri. (Tyynyt siis jäivät meille, kun vanha sohva vaihdettiin uuteen myyjäliikkeen toimesta. sen runko kun meni ihan notkolle.) Tuo laveri taisi maksaa ihan kokonaiset 13€ Nihtisillan kierrätyskeskuksessa Espoossa. Olin nimenomaan toivonut löytäväni tuollaisen laveri, jotta se sopisi tv-tason kaveriksi. Ainoa miinus on pyöreät jalat, kun voisivat olla neliskanttisetkin. En silti valita, tulipa hyvin lisää tilaa pötkötellä, sopuhintaan. Pojankoltiaiset ainakin ovat olleet tosi tyytyväisiä. Ja niin kyllä itsekin, sillä huone on ollut hieman "out of fengsui" sen jälkeen kun kirjahyllyt siirrettiin viereiseen huoneeseen. Nyt on taas sopiva ryhtmi tilassa, eikä ahdista väärä järjestys.

Kevät toi tullessaan

Ostin Kevätpörriäisen pieneltä futaajalta. Isäntä osti pyörän. Minulle. <3

Parabike

Ihan kuin alkaisi hartiat laskeutua ja kireys helpottua. On uudet silmälasit, niillä näkee skarpisti. Pakko oli hankkia myös aurinkolasit voimakkuuksilla, että uskaltaa ajella autolla vähän kirkkaammallakin säällä. Suurin mahahaavan aiheuttaja eli auto on vaihdettu toiseen. (Siis kuvainnollisesti, ei mulla mitään oikeata mahahaavaa ole ollut, mutta ei se varmaan kaukanakaan ole ollut.)  Niin, onhan se mieskin kunnossa, mutta se ongelma onneksi rakesi ensimmäisenä. Nyt kun nämä loputkin alkaa olemaan paremmin päin, voi tosiaan huokaista helpotuksesta.Onhan noilla tili saatu tyhjäksi, mutta olo on silti huojentunut. Tulikin jo todettua, että tänä vuonna ei tarvitse ostaa enää yhtään mitään.

Toisaalta, mieli saattaa muuttua. Käytiin eilen miehen kanssa pyöräkaupassa, kun tähän asti ollaan vaan ihailtu näyteikkunoita. Voi veljet, mun uusi säästökohde löytyi.

Se on niin hieno. Ja hyvä ajaa. On tuota naistenkin mallina, mutta tämä miesten pyörä on hienompi. Ja putiikin palvelu oli oivallista. Koko ajan tunsi saavansa henkilökohtaista palvelua, vaikka muitakin asiakkaita palveltiin samaan aikaan. Ja tilannehuumori oli äärimmäisen hyvin kohdallaan, erikoisplussat siitä. Eihän kaikkialla viitsitä edes yrittää...

Apua tarvitaan!

Pojat Aa ja Pee taiteilivat ystäväni liitutaululle pari kissaa. Poika Peen kissa seisoo oksalla ja sen pylly puhuu, huomaattehan? Poika Aa piirsi pantterin, jolla on ilmeisesti lemmikkinä Aatu niminen kirppu. Se on selkäpuolella, joten pantterin pitää kutsua sitä nimellä.

Oikeastaan avuntarve koskee tuota mattoa. Ystäväni ei edes tiennyt omistavansa tuollaista, ennen kuin olin rempan jälkeen auttamassa häntä. Kaivoin maton joistain laatikosta ja heitin tuohon oven eteen. Kysymys kuuluukin, että mistä noita mattoja löytyy? Ja jotta ei menisi liian helpoksi, niin tarvitsisin suunnilleen samalla värityksellä, mutta paljon isompana. Toki voin parista pienemmästä yhdistääkin. Pitäisi saavuttaa kuitenkin sellainen 240x340 cm2. Sitten se olisi täydellinen meidän ruokapöydän alle. Kaikki vihjeet otetaan vastaan.

Toim. huom. 

Sen kerran kun ajattelen saavani tekstejä kehiin hieman taajemmin, kun pistän niitä tulemaan suoraan puhelimella, niin eihän se niin vaan onnistukaan. Tämäkin on jo vanha juttu. Jossakin matkan varrella oli jokin katko tapahtunut ja juttu oli puhelimessa luonnoksena. Ehkä ensi kerralla helpomman kautta?