Yhdessäkin poutapäivässä ehtii

Tuli nimittäin jatkettua terassin tekoa taas. Poika Aa toimi työnjohtajana ja apulaisena. Ei nyt sentään valmista tullut, mutta "laituri" rakentuu kuitenkin. Runko on pitkällä ja kanttakin lai ladottua jokusen lankun. Seuraavaksi onkin haettava lisää puutavaraa kanteen, muutama kulmarauta ja sitten kai kaidekin pitäisi jostakin kehitellä.

Vielä ei ole laiturikuvaa saatavilla. En tullut eilen kuvia ottaneeksi. Tänään taas ei kiinnostanut mennä sateeseen kuvaamaan. Korvataan se siis toisella kuvalla. Kuvan rajauskin kun on oikein hienosti epäonnistunut. Mutta menköön paremman puutteessa.

P.S. Kukat jäi istuttamatta.

Let there be light!

Jotenkin perjantaifiilis kaikkialla, kun on valoa. Auringonvaloa. Ja melkein voisi sanoa, että ilma on vihdoin lämmin. Kansa täyttää puistot ja kadut, musisoijiakin useammassa kadunkulmassa. Muistakaa varoa lokkeja, ne syö teidän eväät!

Guerilla greetings!

En välttämättä ole kovin innoissani saadessani haasteen. Enkä niitä kovasti myöskään viljele eteenpäin. Nyt on kuitenkin asianlaita niin, että saanut niin hyvän ajatuksen, että aion haastaa jokaisen, joka sen haluaa ottaa vastaan.

Homman nimi on nimittäin sellainen, että tuolla kulkiessani katselen julkeasti toisten ihmisten taloja ja pihoja. Toisinaan jokin sykähdyttää. Useimmiten talo tai piha jonka kohdalla näin tapahtuu, on jonkun tuntemattoman ihmisen. Joten harvoin pääsee kehuja antamaan hetimiten. Kuitenkin haluaisin tuoda hyvää mieltä heille, jotka ehkä ajattelevat omastaan ihan tavallisena, sillä minäkin saan siitä hyvää mieltä. Niinpä olenkin kehitellyt ajatusta ns. guerilla greetingseistä. Vähän niin kuin guerilla gardeninginkin, on tarkoitus kasvattaa jotakin, tässä tapauksessa ainakin hyvää mieltä ihan ilmaiseksi. En edes tiedä, onko tuo hyvä vertaus, mutta se nyt on käynyt mielessä.

Haaste tässä kuuluukin: Vie kortti postilaatikkoon tai -luukkuun sellaiseen osoitteeseen, jossa on jotakin, joka on saanut sinut hymyilemään. Eihän sen tarvitse olla edes talo tai puutarha, onhan sitä vaihtoehtoja maailmassa.  

Itse olen päättänyt aloittaa eräästä talosta, joka saa minut hyvälle mielelle ohikulkiessani. Tein kortin vanhasta tapetista. Toki toivotuksen voi viedä valmiillakin kortilla tai vaikka tuoheen kirjoitettuna tai kedon kukkien kera. Kukin taablatkoon tyylillään.

Nyt jään jännityksellä odottelemaan, milloin tämä asia tulee jossakin toisaalla tai täysin uutta kautta vastaan. Toivoisin sen tulevan. Saa minulle toki vinkatakin, jos olet tarttunut syöttiin.


P.S. Enhän mä edes tiedä onko tämä minun ajatukseni, voihan se olla että moni muukin on tällaisia miettinyt ja toteuttanutkin jo.

Runsaasti

Tulipas taas tuherrettua, poikien Pee ja See kanssa saatiin kukkalaatikko oikein aikaiseksi. Hyvä siitä tulikin. Niin oikein innostuin itse, että tänää väsäsin vielä toisenkin. Ensimmäisen tekoon yllytti super hyvät alet paikallisella puutarhalla.
Olen pitkään jo tykännyt sellaisesta keskieurooppalaisesta kukkarunsaudesta. Siis kaikenlaisesta kerroksellisuudesta ja yhdistelystä. Toivoisin nyt saavani edes hipun sitä meillekin. Vielä vaatii vähän tuuheentumista.

Kukkalaatikko meillä oli ennestäänkin palvaamon ikkunan alla, mutta siihen päin ei melkein uskaltanut katsoa, ettei se vaan hajoaisi siitä. Nyt tuli tehtyä tuplasti leveämpi laatikko. Puutavara oli jotakin vanhaa lautaa, jota olen säilönyt leikkimökin takana. Ihan silä mentaliteetilla, että sille vielä tulee joskus jotakin tarvetta. No nyt se aika koitti. Ja reserviin jäi vielä.

Toinen uusi laatikko tuli käyttöön vanhan laatikon kanssa. Niistä tein "asetelman" brion nuken rattaiden runkoon. Sen olen joskus pari vuotta sitten ottanut talteen työpaikan lähistöltä. Kärryt ovat lojuneet konttorillani pitkään, vasta noin kuukausi-pari sitten sain ne vihdoin kuormattua kotiin. Alun perinkin ajattelin, että käyttö olisi jotakin tällaista. Nyt sopii toivoa, ettei kukaan keksi lähteä työntelemään niitä pitkin pihoja, sillä todellakin se vanha laatikko on kasassa ihan pyhällä hengellä.

Eikä suinkaan eilinen keikka puutarhalla riittänyt, oli pakko mennä tänään uudestaan. Kaikki ostokset kun olivat 0,5€-2€, paitsi lobelioita sai neljä eurolla. Mukaan lähti siis vaikka mitä, keijunmekkoja, mustasilmäsusanna, ahkeraliisoja, miljoonakelloja… Enhän mä edes muista mitä kaikkea, kun mukana oli ihan uusiakin tuttavuuksia.

Ihan pikku hetki vain

Tiedättehän tilanteen, että siivoan tuon nurkan ihan äkkiä vain? Sunnuntaina tuo hetki kesti helposti puoli päivää. Aloin siivoamaan kellarin eteistä, se kun on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa, mutta olen kiertänyt sitä vähän kuin kissa kuumaa puuroa. Ei siitä ihan hetkessä selvinnyt. Nuorimmainen yritti kovasti olla apuna, mutta jossakin vaiheessa minä, hän, imuri ja paljon roinaa emme enää mahtuneet samaan koppiin. Onneksi oli paljon tapeltavaa veljien kanssa, joten kului se aika poikasillakin.


Nyt on kuitenkin isännän lasinpesunestekanisterit sievässä rivissä ja aika moni muukin juttu. Saattaa joku viaton lukija ihmetellä, että miksikäs niitä kanistereita on noin monta? Sitä en tiedä, mutta kun joskus keväällä olisin pari nakannut mäkeen, niin en saanut lupaa. Niitä kuulemma tarvitaan. Olen minäkin hamsteri ja kerään kaikenlaista, mutta pääasiassa yksi samanlainen riittää.


Vielä pitäisi hieman ruuvi- ja työkaluosastoa pistää siistimpiin kasoihin, mutta kyllä nyt jo voi olla tyytyväinen. Mahtuu nääs kulkemaan eteisen läpi, vähän niikuin siinä on tarkoitettu tehtävänkin.

Kuistilla

Meidän pojat on kovia pyöräilemään, vaikka pihassa ei kovinkaan isoa rinkiä pääsekään heittämään. Ja tarkkaan pitävät kypärän päässä ajellessaan. Kypärät pidettiin ennen kellarin eteisessä, mutta kun siellä on yleensä ovi kiinni ja lukossa, kypärät pyörivät pitkin kuistia ja eteistä alvariinsa. No tottahan se oli hankalaa. Pari viikkoa sitten haettiin muutama uusi naulakkokoukku, jotta kypärät saa kuistille omille paikoilleen.



Silloin jo aloitin kuistin raivaamisen. Tänään saatoin saada sen projektin valmiiksi. Jotakin pientä ehkä pitää vielä viilailla, mutta nyt se jo näyttää siltä, että siellä voisi nauttia vaikka iltateet. Tai aamukahvit. Tai ihan mitä vain. Matonkin vaihdoin.



Eilen vietiin pari jaetta jätettä. Metalli, kartonki, paperi ja lasi kerätään Ikean laatikoihin. Pappa teki penkin tilauksestani, kun oltiin juuri muutettu tänne. Suunnittelin sen sellaiseksi, että juuri nuo laatikot mahtuvat sen alle. Penkissä itsessään on kaksi laatikkoa kannen alla. Selkänojaa ei varsinaisesti ole, vaan ikkunan korkeuden mukaan penkkiin kuuluu kukkalauta. Vielä kun saisi sen maalattua valkoiseksi, kuten alkuperäinen suunnitelma ja tarkoitus oli. Vaikkei se minua suunnattomasti haittaa, että se on puupinnalla. Ainakin huomaa, että siinä on valkoiset istuintyynyt.



Pelargoniat ovat talvehtineet niin ja näin kellarissa. Nyt kaikki elossaolevat on kannettu ylös ja kuistille. Jos vaikka muistaisi taas antaa vettä niille.



Vasemmalla kuvassa olevan peilin kohdalle on tarkoitus laittaa ikkuna. Siinä on sellainen ilmeisesti joskus ollutkin, kun tuossa peilin takana on levy eikä panelointia. Toisi sitten valoa portaikkoon, joka on edelleen melko hämärä.

Syreenikiitäjä

Nähtiinpäs viikko sitten myös syreenikiitäjä. Ja jotenkin ihmeen kaupalla sain napattua siitä kuvankin. Melko hämärää oli jo ja kamerantähtäimestä en kyllä nähnyt yhtään mitään. Koitin vain laukaista oikeaan suuntaan. (Suoraan sanottuna en ymmärrä miten murri kiitäjän huomasi, se kun ei pidä minkäänlaista ääntä entäessään.)

Muotoa, muotoja, muotoutumista

Edellisen viikon murri oli meillä ja töiden jälkeen oli kovasti tarkoitus tehdä kaiken maailman maahommia. Viikko oli melko mälsä säiden puolesta, mutta saatiinhan sentään jotakin tehtyä. Tai sai murri tehtyä päivän aikana enemmänkin, mutta itse jouduin käymään palkkatöissä puutarhahommien sijaan. Sekin sinänsä ihan tärkeää perheen toimeentulon kannalta, mutta puutarhahommia se ei kertakaikkiaan edistä. Tai ehkä vähän, kun pitää hankkia kaupasta jotakin uutta. 

Rinteeseen päätyi jokunen heinä ja pähkämöä, joita olen saanut ystävällisiltä kotipuutarhureilta. Tiedä sitten kaivanko verta nenästäni niiden kanssa? Lisäksi kaupan taimina kaksi syräkkiä ja kaksi, hmm, oikosulkua. Murri kommentoikoon, mitä ne nyt oli? Rinteen alaosa alkaa olla melko vehreä jo, aika suurelta osin rikkaruohojenkin ansiosta. Kuitenkin moni kasvi on lähtenyt paljon parempaan kasvuun kuin olisin koskaan uskonut. Viime vuonna ostetut pionit ovat kasvaneet melko isoiksi ja taitaa olla vain kaksi joissa ei ole nuppuja. Myös viimekesänä siirrettyssä pionissa on kunnon nuput. Jättilaukat ostin jo toissa keväänä. Luulin niiden menneen huonoksi, mutta tänä vuonna ne ilmestyivät. Eivät kaikki, mutta hyvä näinkin. Ylärinne kaipaa vielä lisää vehreyttä, mutta eiköhän sitä sinnekin. Tammesta lyhensin ytä oksaa, joten ainakaan rinne ei enää pysy rutikuivana sateen jälkeen.

Lähes lähtötilanne tien puolella. Rikkaruohoja on jo poistettu, mutta vähintään sama määrä poistettiin tämän jälkeenkin.

Tien puolen istutuksiakin perattiin rikkaruohoista ja alettiin rakentamaan muotopuutarhaa. Sellaista puolivilliä, mutta hieman säännöllisillä muodoilla höystettyä, ettei näyttäisi ihan joutomaalta. Tehtiin yksi ympyrä ja yksi salmiakkikuvio. Murri inhoaa ympyröitä ja olisi halunnut kiemuran. Pidin kuitenkin pääni ja ympyrä sinne ilmestyi. Lisää ainakin suoria linjoja on tarkoitus lisätä, mutta kaipa sitä on hetki hyvä seurailla, ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.

Kiveyksen reunaan on tulossa hyvää vauhtia laventelirivistö. Ja jos saan sitä lisättyä, niin uskos sitä päätyvän vielä muuallekin. Pitää myös toivoa, että sammalleimu pysyisi hengissä, kun sen siirsin tuohon kukkimisen ollessa käynnissä. On se ainakin viikon kituuttanut, kun siinä on vielä väriä. Tulevaisuudessa se voisi hyvinkin peittää tuon muurin. Mieluiten mahdollisimman lähitulevaisuudessa...