Ei käy kylmä luihin

Poika Aa antoi tehtäväksi takikin PJ:lle. Talvi painaa päälle kuulemma. Pitihän se tehdä, kun automatka oli aikaa. Tai paremminkin kaksi automatkaa. Menomatkalla lähdin tapani mukaan soitellen sotaan, enkä juuri pohtinut tekniikkaa saati kokoa. Kyllä kai siitä tekeleestä olisi takin tainnut lopulta saada aikaiseksi. Kävipä kuitenkin niin, että se jäi liiviksi ja väljän kokonsa vuoksi poika Peen PK:lle. (PK ei ole vielä ilennyt kuvattavaksi, joten liivi jääköön näkemättä.) Onneksi kotimatka kesti yhtä pitkään, niin olin jo virheistä oppinut sen verran, että lopputulos olikin huomattavasti parempi.

PJ on ollut varsin tyytyväinenkin, samoin poika Aa. Tuppaa vaan pukkaamaan lisätilauksia. Housutkin pitäisi tehdä. Mielellään samasta langasta. (Saattaa tulla autfitistä melko kivipesty fiilis...) Kai se silti on ihan mahdollinen. Poika Pee kun intoutui myös tilailemaan, ja PK:lle pitäisi tehdä sukkahousut! Tätini yritti puhua järkeä poika Peelle, voi olla että housut ja kengät saavat vielä korvata ne sukkikset.

Asiasta ihan sivuun... Ehdotin kässäkerhomme toisen toimintakauden alkuun luokkaretkea Loviisan ensi viikonloppuna. Ja me kans mennään! Pienellä porukalla vain, mutta kyllä siitä tulee mahtavaa. Oijoi, kyllä tulee niin tarpeeseen. Ostetaan matkakarkit ja kaikki. Kaksi kertaa olen käynyt wanhoja taloja katsomassa aiemminkin, mutta kyllä hieman uteliaana vanhana kyylänä veri vetää uudelleen. Mahtavia, kauniita koteja ja puutarhoja, eikä haittaa vaikka sataisi. Aion nauttia.

Menkää tekin, siellä on kivaa.

Hmmm... Mitä tulikaan kasvatettua?

Jotakin erikoista multaa tuli ilmeisestikin laitettua yhteen laatikkoon. Voisi ihan luulla, että kurkun taimista kasvaa sitruunaa. Erikoisia ne on kurkuiksi joka tapauksessa. Ei ole tullut maistettua, kun jotenkin tuo ulkonäkö ei vetoa. Jos puristaisi veden sekaan, niin mahtaiskohan tulla maittavaa?

Taitaa ongelman ydin olla matalassa laatikossa. Vaikka alla onkin viira, ei kosteus pysy tarpeeksi kauaa mullassa. Ainakin multa näyttää kastelustakin huolimatta melko kuivalta jatkuvasti. Sinänsä hassu juttu, kun kokoa kurkuille kyllä siunaantuu.

Laatikoiden väliin käytäville oli tarkoitus levitellä kivituhkaa, mutta niin on jäänyt suunnitelman tasolle. Vähitellen alkaa tuohon viiran punaiseen väriinkin silmä tottua, saa nähdä kauanko menee, että jotakin saan sille tehtyä, poisto tai pinnoitus.

Kertaus on opintojen äiti

No en nyt kuitenkaan aio kolmatta kertaa kertoa terassin jatkopätkän rakentamisesta. Sillä saralla ei ole tapahtunut mitään uutta. Ja samat kuvat alkaa näyttämään aika yksitoikkoiselta. Kai sitä on ihan hyvin tullut lomailtua, kun ei sen vertaa muista, että on jo kertaalleen aiheesta kirjoittanut. Varsinkaan kun juuri muuta ei ole tullut tänne laitettua. Phuuh. No sama pää, kesät talvet.

On sitä sentään tullut muutakin tehtyä. Keittiön pöytätasoista olen jo toisenkin saanut vahattua. Yksi jäljellä, kai se on huomenna rykäistävä. Ei vaan innosta. Miten sitä sais muka helposti hiottua vanhat pinnat altaan takaa hanan ympäriltä. No ei mitenkään. Pitänee pitää sormet ristissä ja toivoa parasta.

Mattopyykilläkin olen taas käynyt. Isäntäkin oli apuna. (Miten se työn kulku ei ole itsestäänselvyys? Eikö pyykit ja tiskitkin ensin kastella, sitten pesuainetta, kuuraus, huuhtelu ja kuivatus?) Ihan hyvin se lopulta sujui, välillä vaan ihmetyttää miksi pitää tahallaan heittäytyä tietämättömäksi. Vaikka onhan se hyvä tietty varmistaa, ettei saa jälkeenpäin haukkuja kun tekisikin jotakin hieman erilailla.

Mitäs muuta, kasvitarhalla oli taas pakko käydä, kun on alet. Keväällä kesäkukiksi ostetut orvokit alkoivat olla aika käpysiä. Muutamat kerrat jo kukkineet, ei kai voi enää kauheasti vaatia. Nyt ostin miljoonakelloja ja muutamaa muuta, vähän väriä loppukesään. Ja rinteeseen auringonhattua, sadepäivänhattua, tuoksukurjenpolvea kolme. Mitäköhän muuta?

Omenoita kuin rypäleitä

Omenapuun oksat piti pönkätä "ylös", kun makasivat maassa omenoiden painosta. Ollaan tiputeltu omenia jo vaikka kuinka paljon, mutta paino oksissa senkun lisääntyy. Suurin osa mitä tippuu, on ihan tervettä, mutta ei ihan valmista vaikka isoja jo ovatkin. No, ainakin peuroille riittää yllin kyllin syötävää. Pari 45 litran säkillistä olen jo kerännyt.

Muutenkin satoa kotipihasta tulee. Ihanaa kun saa salaattiaineet poimia juuri ennen niiden syömistä. Ja kesäkurpitsaa on pitänyt jo naapuriinkin viedä. Ihan se perus vihreä pötkö ja lisäksi pyöreä de nice tuottavat hedelmiä sitä tahtia, ettei ole mitään mahiksia käyttää kaikkea itse. Kesäkurppari passaa muuten tosi hyvin makaronilaatikkoon ja suklaakakkuun. Ai niin, tekihän isäntä keittoakin. ei sitä aina tarvitse talvikurpitsasta tehdä.

Maissit on pian kasvihuoneen harjaan asti (noin 2,5 metrissä). Tomaatit alkaa punottamaan. Chilipoppersseja on paisteltu. Kurkku teki kolme tosi hyvää kurkkua ja sen jälkeen lakon. Avomaankurkut ei ihan vielä ole päässyt suosikkilistalle, mutta jos jotain pikkelssiä koittais väsätä vaikka. Pavut kiemurtelevat pitkin kasvihuoneen räystästä, mutta satoa ei vielä juuri ole tullut.


Kyllä kesällä vaan on mukavaa...