Kompostori käy kuumana

Käänsin kompostorin sisältöä. Tyhjennysluukun alareunasta on jo tovin valunut nestettä, kun pönttö käy koko ajan niin kuumana, että siellä on ihan saunalämpötilat. Lämpötila ollut lähempänä 70 astetta jo pitkään. Vaikka kuiviketta on lisätty joka kerta, kun sinne on biojätettä viety, niin silti sisällä on ollut suorastaan märkää.


Pari kertaa taisi tavara kiertää ympäri, kun otin aina satsin alhaalta ja lisäsin päälle. joka lastiin sekoitin kuiviketta. Varmaan noin tunti meni hämmennyksessä ja lämpötilakin laski noin viiteenkymppiin. Alkoi tuo lopulta näyttämään ihan kelpo kompostilta, mutta käyköön nyt taas viikon verran, ennen kuin tyhjennän.


Sen voin kyllä todeta, että kyllä tuossa paukkuja riittää. Ihan tavallisiin parvekelaatikkoihin olen tavannut laittaa kompostia pohjalle noin kolmasosan laatikon korkeudesta ja kaupan puutarhamultaa suunnilleen saman verran. Kukkien mullat on riittänyt täyttämään loput. Ei ole tarvinnut kesän aikana lannoittaa uudestaan. Tuosta on riittänyt voimaa koko kaudeksi. Perennoille olen heitellyt kevyet kerrokset juurelle, jos olen muistanut.

Poikaskato (ei herkimmille silmille)

Meillä on päässyt talitintti tekemään pesän kuistin yläpohjaan. Ihan ulko-oven yläpuolella lähes harjalla on pieni kolo, josta lintu on sinne mahtunut. Ei sitä ehkä muuten olisi huomannut, mutta alkoi ruumiita putoilemaan portaille. Ilmeisesti pesä oli niin lähellä aukkoa, että emo pyyhkäisi ruoanhakumatkalle lähtiessään poikasen aina mukaansa. Kolmen metrin pudotus kävi sitten kohtaloksi. Neljä poikasta yhteensä piti toimittaa lopullisille leposijoille. Enempää niitä nyt ei ole pudonnut, mutta emo on vielä matojen kanssa pesään mennyt, joten ehkä sinne on jokunen jäänytkin.

Lintukirjasta katsoin, niin talitintti tekee 6-14 munaa ja toisen pesinnän heinäkuussa. Olettaa siis sopii, että muutama poikanen pesässä voi vielä olla. Ehkä pitäisi käydä ostamassa sellainen teleskooppivarrellinen hammaslääkärin peili, että voisi tarkistaa. Toista poikuetta en millään haluaisi sinne, pitäisi tukkia kulkuaukko. Sitä ei kuitenkaan uskalla tehdä, jos siellä vielä joku asustelee. Ai niin, en ole asiaan niin perehtynyt, että tietäisin kumpi talitinttivanhemmista hoitaa ruoanhakureissut vaiko mahdollisesti kumpikin. En myöskään ole ehtinyt selvittää värityksestä, että kumpaako olen nähnyt. Saatoin siis aiemmin yleistää emoksi.

Magnoliat

Niin ne säätilat muuttuu päivittäin. Ylempi kuva on otettu 11.5. ja oikeanpuoleinen kuva 12.5. Pikkukuva on otettu 9.5.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on magnolia aloittelemassa kukintaa. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta. Tällä viikolla loisto voisi olla jo todella upea, mutta en pääse katsomaan. Olen ihaillut magnolioita ulkomailla, mutta kotimaassa niihin harvemmin törmää. Tuossa puistikossa on useampikin. Vaaleanpunaiset olivat pienempikasvuisia ja nuput vasta ihan vähän raollaan. Jos joku haluaa mennä ihailemaan, niin puistikko löytyy Torkkelinkujalta Helsingistä. 

Kevättä tehdessä

Ei se ihan helpolla tuo viherrys tule. Isäntää pyysin viikko sitten ajamaan ruohonleikkurilla nurtsin, että syksyllä tippuneet lehdet saisi silpuksi ja nurtsi pääsisi paremmin kasvamaan. Ei luvannut leikata. Sanoi odottavansa, että lämmin laittaa ruohon kasvamaan. Olen tuossa sitten siistinyt aidan vierustoja ja muutamaa muuta paikkaa, minne ei ruohonleikkurilla oikein pääse. Samalla haravointialue on ihan varkain laajentunut. Heti näyttää paremmalta, ei ole sellaista ankean beigeä. Kova hommahan siinä  on ollut, mutta oma vika. Mitäs otin haravan käteeni. Ja eihän meillä nyt ollenkaan joka paikassa nurmea ole, aika sammaloitunuthan tuo piha on. Keittiön ikkunasta näkymä on ollut edelleen aika ankea ja tänään sitten siivosin rinteen, ennen kuin kaikki tulppaanit kukkivat vanhojen lehtien alla. Kyllä nyt kelpaa katsella ulos. Muutos on huomattava, vaikkei vihreää vielä paljoa olekaan. Täytyy vaan toivoa, että säät todella lämpenevät... Mutta sama riski joka kevät.

Joku tarkkaavainen saattaa huomata, että leikkimökki on kadonnut tuolta peränurkasta. Annettiin se eteenpäin viime syksynä. Siirrettiin viime viikonloppuna tramppa leikkimökin paikalle. Annettiin myös lasten keinu pois. Tuntuu, että pihassa on tilaa ihan hurjasti enemmän kuin ennen.

Rillit

Muutama viikko sitten rillit sanoivat sopimuksen irti ihan yksipuolisesti, neuvottelematta. Itse olen sitä mieltä, että meillä oli sopimus siitä, että kasassa pitää pysyä kesään asti. Niin ei kuitenkaan siis käynyt. Ihan hellästi vain ravistelin laseja, jotta saisin suurimmat pisarat linsseistä pois. Niks naks, molemmat sangat katkesivat. Onneksi vain muoviosa kärsi isoimmat vahingot. Metallin sai vielä väännettyä takaisin suoraksi. Toista sankaa piti hieman teipatakin, kun tukka jäi ikävästi väliin.

Teipatuilla laseilla sitten mentiin muutama viikko, ennen kuin löysin sopivat uudet pokat. Reiskoilla olin ajatellut jatkaa, kun useammat lasit oli aiemminkin hyväksi todettu. Niistä ei kuitenkaan sopivia löytynyt. Sen sijaan voiton vei Kypersit. Ihan älyttömän kevyet vanhoihin verrattuna. Niillä on myös hyvännäköisiä polaroid aurinkolaseja, että pitänee hankkia ensi kesäksi vesille.

P.S. Purjehduksesta jotakin

Vaikka olen täälläkin aika huonosti saanut aikaiseksi, ajattelin yrittää kirjoittaa hieman purjehdustaipaleestamme. Luultavasti kuitenkin enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Sen teen kuitenkin osoitteessa 5 knots whistle blogiin. Aika näyttää kuinka onnistun.

Pöllölaakso

Kumosin saavin tyhjäksi. Isäntä kairasi pyynnöstä kaksi reikää.

Syyshuoltoja P.S. Tämähän on jo vanha juttu

HUOM!

Tämä on jo vanha juttu. Jäänyt vaan luonnokseksi roikkumaan. Mutta kun on tullut kirjoitettua, niin mitäpä sitä pidempään panttaamaan:


Kaikenlaistahan sitä pitäisi tehdä, syystoimia. Tuli vihdoin korjattua ränni. Tai korjattua ja korjattua. Tuonne kourulle on arviolta viitisen metriä maasta, lisäksi tuo kellarin oven katos tekee siitä melko vaikeasti lähestyttävän. Kourut on tuollaista pakettiauton perästä tuutattavaa mallia. Ei kovin hääviä. Kiinnitys jollakin patenttivanteella kourun yli räystäslautaan.  Eihän sellainen kiinnitys kestä varsinkaan jäitä, mutta eipä se oikein pidä niitä räystäslautojakaan paikoillaan. Eikä varsinkaan helpota kourujen siivousta lehdistä.

En ole saanut vuokrattua nostinta, joten kouru on roikkunut tuolta talon seinän päästä jo hetken. Vaarin kanssa tuumittiin, että tehdään sille alapuolinen tuki, millä saadaan se pysymään oikeassa korossa ja työnnettyä räystään alle oikeaan kohtaan.  Näkyy kyllä kuvassa, kun oikeasta paikasta katsoo. Se on tuo harmaantunut rima, mikä ruuvattiin lomalaudoituksen alemmassa tasossa olevaan lautaan. Siinä on sitten tukea sivuilla väännöllekin, jos tulee jäistä tai lumista painoa.

Olihan se melkoista akrobatiointia tuolla katoksen päällä ja kuistin ikkuna-aukossa, mutta tulipahan tehtyä ennen syyssateita. Ei taida olla ihan lyhytikäinen väliaikainen korjaus, kyllä siitä niin hyvä tuli. Ja samalla vaari siivosi muutkin kourut.

On sitä muutakin ehditty tekemään, kun pojat ovat olleet vesirokossa. Ei ole tarvinnut lähteä syyslomailemaan mihinkään. Ensimmäistä kertaa täällä asuessa tuli kompostorikin tyhjennettyä ihan silloin kun sen aika on. Ihanaa muhevaa multaa oli taas astia lähes täynnä. Nyt saadaan myös talven bioroskat mahtumaan sinne. Pudonneet omenat on kerätty, haravoitu lehdet tai ajettu ne ruohonleikkurilla pieneksi Trampoliini purettiin,terassin katoskangas otettiin alas, riippukeinu vietiin varastoon, sadevesisäiliöt on tyhjennetty suurimmaksi osaksi. Ihan ihmeellistä, mitä kaikkea on ehtinyt ja jaksanut.