Yykaakoo

Eilen aamulla päätin jumpata vähän kotipihassa, kun lenkillelähtö on ollut jotenkin tosi hankala ajatus näillä helteillä. Ei vaan jaksa. Olipa tuossa jumpassakin jaksamista, vaikka heti aamusta aloitinkin. En vetänyt mitenkään raivolla, vaan ihan kevyesti. (Niin ainakin kuvittelin.) Poika See makoili vieressä riippukeinussa kyselemässä ja huutamassa, että älä laula äiti. En muuten laulanut, kyllä se oli Rihanna, joka puski ääntä tuubista.






Tänään tiedän jumpanneeni. Tai sain kyllä vinkkejä jo illalla kavutessani yläkertaan. Harvoin on näin nopeasti lihaskivut jumpan päälle tulleet. Hyvähän se sinänsä on, tietää tehneensä. Pelottaa vain, että kuinkahan kipeäksi sitä sitten oikein tuleekaan? Sen siitä saa, kun liian harvakseltaan urheilee. Tai hyppii narulla. (Narun olen ostanut joskus vuosituhannen alussa ehkä, enkä sen jälkeen ole sitä juuri käsissäni pidellyt.)

Mutta hei, pääskyt lenteli taivaalla ja hiki tuli pintaan. Ei sitä paljon mukavammin voi itseään rasittaa.

Vaikka farkut ei enää jalassa kestäkään, on niistä vielä moneksi.

Tein tuossa taannoin muutaman vyölle laitettavan taskun. Aina tarvitsee töissä tai ulkoillessa tai ihan missä vaan, kantovälinettä, johon mahtuu avain, puhelin ja lompakko. Tai välipalakeksejä, koiran raksuja yms. Ainakin itsellä on taskuja ja käsiä ihan liian vähän. Tuo pelargoniakuvallinen tasku jäi tädilleni, mutta sainpas vaihdossa vaikka mitä.



Oikeastaan lähdin tekemään näitä ihan kokeilumielessä, kun noita käytöstä poistettuja farkkuja oli riittämiin. Ajatus on kyllä muhinut mielessä jo pitkään, mutta eipä mun tekeleistä aina tiedä onko ne lopulta käyttökelpoisia.



Tuotekehittelyä nuokin vielä vaativat, pitääkö olla erillinen tasku puhelimelle vai voiko kaikki seilata samassa taskussa? Sitten pitää tehdä omanlaisensa tasku pelkästään puhelimelle, sellainen mitä voi käyttää vaikka punttisalilla. Tarkennuksena edelliseen, tapaan kuunnella musiikkia puhelimesta, harvemmin on tullut juoruiltua salilla. Ja toisaalta, viimeaikoina on tullut käytyä salilla vähän harvakseltaan. Ei lainkaan. Mutta kävelylenkilläkin mielelläni musiikkia kuuntelen, pysyy tahti paremmin. Mä missään kävelylenkeilläkään ole käynyt. Mutta teoriassa siis olisi käyttöä sellaisellekin taskulle.


Eikös nuo vyölaukut ole muutenkin tehneet jotakin pikaista uudelleentulemista? Saattaa olla, että ovat jo menossa uudelleen poiskin. En ehkä ole ihan muodin aallonharjalla. Nämä olkoon minun vastineeni vyölaukuille.

Ei mennyt kaikki ihan putkeen. (Mut olis voinut mennä.)

Lyhyessä virsi kaunis. Kirjoitin jo pitkästi, mutta teksti hävisi jonnekin. En todellakaan jaksa kirjottaa kaikkea uudelleen.

Toissa tiistaina meni autosta laturi paskaks. Tonni, kiiitoos. Torstaina illalla laivalla Tukholmaan. Ääni jäi laivaan. Tukholmassa messuille. Messujen jälkeen isäntä soittaa ja kertoo, että haluavatkin 1800€ auton korjauksesta. Jippii. Ei siis ääntä, eikä sen koommin rahaakaan.

Tukholmassa hotelli on eri kuin piti, annettakoon anteeksi varauksen tehneelle, sijainti oli lopulta parempi. Varsinainen syy, miksi Tukholmaan lähdettiin oli lauantai-iltana konsertoiva David Calzado y su Charanga Habanera. Melkein ehdittiin poistua konserttipaikalta, kun bändi oli yli kaksi tuntia myöhässä. (Johan mun nukkumaanmenoaika oli mennyt aikoja sitten.) Onneksi ei ehditty, keikka oli loistava, vaikka järjestelyt muuten olivatkin ihan surkeat.

Toinen päivä Tukholmassa kaupoilla ja lopuksi Burger Kingiin. Siellä joku vikkelä kähvelsi mun puhelimen ja kruunasi koko viikon!

Okeiokei! Vakuutusyhtiö hoiti osansa mallikkaasti auton hinauksen ja varastetun puhelimen suhteen. Autohuollon hintaakin saatiin tarkistettua alaspäin (vaikkei alkuperäiseen). Äänikin alkaa olemaan normaali (kun sain kuurin keuhkoputken tulehdukseen ja olen nukkunut koko viikon).

P.S. Kandee mennä keikalle Suomessakin

David Calzado y su Charanga Habanera

ti 26.2. Apollo Live Club, Turku

ke 27.2. Korjaamo, Helsinki

to 28.2. Pakkahuone, Tampere