Syyshuoltoja P.S. Tämähän on jo vanha juttu

HUOM!

Tämä on jo vanha juttu. Jäänyt vaan luonnokseksi roikkumaan. Mutta kun on tullut kirjoitettua, niin mitäpä sitä pidempään panttaamaan:


Kaikenlaistahan sitä pitäisi tehdä, syystoimia. Tuli vihdoin korjattua ränni. Tai korjattua ja korjattua. Tuonne kourulle on arviolta viitisen metriä maasta, lisäksi tuo kellarin oven katos tekee siitä melko vaikeasti lähestyttävän. Kourut on tuollaista pakettiauton perästä tuutattavaa mallia. Ei kovin hääviä. Kiinnitys jollakin patenttivanteella kourun yli räystäslautaan.  Eihän sellainen kiinnitys kestä varsinkaan jäitä, mutta eipä se oikein pidä niitä räystäslautojakaan paikoillaan. Eikä varsinkaan helpota kourujen siivousta lehdistä.

En ole saanut vuokrattua nostinta, joten kouru on roikkunut tuolta talon seinän päästä jo hetken. Vaarin kanssa tuumittiin, että tehdään sille alapuolinen tuki, millä saadaan se pysymään oikeassa korossa ja työnnettyä räystään alle oikeaan kohtaan.  Näkyy kyllä kuvassa, kun oikeasta paikasta katsoo. Se on tuo harmaantunut rima, mikä ruuvattiin lomalaudoituksen alemmassa tasossa olevaan lautaan. Siinä on sitten tukea sivuilla väännöllekin, jos tulee jäistä tai lumista painoa.

Olihan se melkoista akrobatiointia tuolla katoksen päällä ja kuistin ikkuna-aukossa, mutta tulipahan tehtyä ennen syyssateita. Ei taida olla ihan lyhytikäinen väliaikainen korjaus, kyllä siitä niin hyvä tuli. Ja samalla vaari siivosi muutkin kourut.

On sitä muutakin ehditty tekemään, kun pojat ovat olleet vesirokossa. Ei ole tarvinnut lähteä syyslomailemaan mihinkään. Ensimmäistä kertaa täällä asuessa tuli kompostorikin tyhjennettyä ihan silloin kun sen aika on. Ihanaa muhevaa multaa oli taas astia lähes täynnä. Nyt saadaan myös talven bioroskat mahtumaan sinne. Pudonneet omenat on kerätty, haravoitu lehdet tai ajettu ne ruohonleikkurilla pieneksi Trampoliini purettiin,terassin katoskangas otettiin alas, riippukeinu vietiin varastoon, sadevesisäiliöt on tyhjennetty suurimmaksi osaksi. Ihan ihmeellistä, mitä kaikkea on ehtinyt ja jaksanut.

Bätmis ja kumppanit

Eilen vietettiin poika Peen 7-vuotis synttäreitä. Melkein kaikki eskarilaiset pääsivät juhliin mukaan. Vähän se lapsimäärä aiheutti etukäteen hikikarpaloita otsalle, mutta ihan turhaan. Kaikki meni ihan nappiin. Iso apu toki oli siitä, että sää suosi. Saatiin olla ulkonakin. Erilaisilla pikku kokoonpanoilla väki touhusi pitkin pihaa. Toiset pomppivat trampalla, toiset kiipeilivät puissa. Lisäksi pääsi "puhaltamaan" jättisaippuakuplia. Ja mitä kaikkea vielä lisäksi.


Kakun askarteli taas kerran täti Tee. Tuli sitä mitä oli tilattu ja vähän enemmänkin. Lisäksi oli kaikenmoista, esim. pitsaa ja mansikkahiiriä. Pitsapalatkin teki hyvin kauppansa.


Lahjat taisivat suurimmaksi osaksi olla Legoja. Vaikka mitä muuta sitä nuori mies tarvitsisi? Niillä pärjää aika pitkälle. Kaikenkukkuraksi päivänsankari oli onnellinen, tosi onnellinen.

Kiipin Kaapin

Meillä on uusi kaappi. Saatiin, kun olisi mennyt roskalavalle. Ihan itse piti kyllä kantaa pois ja kuljettaa 100km, mutta kyllä sen vaivan viitsi maksaa. Passaa kuitenkin ihan mukavasti telkkuhuoneeseen muitten samansorttisten kaveriksi.


Kaapin toiseen sivuun sopii lauta- ym. pelit ja toisen puolen vetohyllyt luvannut isännän perhovehkeille. Sitä en tiedä, meinaako käyttää tilaisuutensa.


Kasvi, kello ja block-valaisin laitettiin kaapin päälle, kun muuten näytti turhan ankealta. Kasviksi tuohon pitäisi kyllä saada anopinkieli, olisi sitten vielä sopivampi. Ja kello pitää nostaa seinälle, että sohvaltakin näkee sen.


Kaapin vieressä oikealla puolella on laveri, joka ostettiin Espoosta kierrätyskeskuksesta 15€:lla. Selkätyynyinä siinä on edellisen sohvan selkätyynyt. (Viereisen kaltainen Howard, joka vaihdettiin uuteen, kun runko petti vuodessa. Tyynyt jättivät meille vaihdon yhteydessä.) Patja on kuitenkin ihan perus (ruma) varapatja. Patjan päälle ole askartelemassa istuintyynyjä ja patjaankin pitäisi saada tehtyä vähän siistimpi verhoilu. Kangasta olen jo ostanut, vielä kun ehtisi ompelukoneen ääreen.

Stitch

Poika Aa halusi iltiksen Halloweenjuttuihin pukeutua Lilo ja Stitchin Stitchiksi. Piti torstai-iltana askarrella naamari. Itku meinasi tulla, kun kerroin, ettei  millään ehdi ompelemaan sellaista. Mutta onneksi kartonkinaamari oli riittävä. Yhteispelillä saatiin tuollainen aikaiseksi. Suurin huoli oli siis ohi.

Perjantaiaamuna tosin selvisi (vähän vahingossa, onneksi), että koulu viettää 20v. juhlallisuuksia päivällä ja oli toivottu vähän juhlavampaa pukeutumista. Olisihan se toki ollut kovin tyypillistä meidän perheessä, että poika olisi ollut verkkareissa ja naamarissa eli "parhaimmissaan". Kuka sitä nyt wilmaa joka päivä (tai edes viikottain) muistaa lukea? Olisihan se nyt ollut liioittelua, että poika itse olisi muistanut kertoa.

Suunnitelmasta toteutukseen

Onneksi ovat happamia. Viikko sitten kerätyt pihlajanmarjat muistuivat mieleeni. Poika Aa oli muovipussin laittanut naulakkoonsa roikkumaan ja satsin vaatetta päälle. Onneksi löytyi ennen joulua. Osa oli alkanut selvästi jo reagoimaan muovipussissa oloonsa.

Sain siis sidottua kranssin etuoveen. Hyvin suunniteltu on kai puoliksi tehty. Viime vuonna jo suunnittelin. Toteutus ei ottanut kuin korkeintaan 10 min. Jos marjojen keruuta ei siihen lasketa. Sehän oli oikeasti lasten kanssa vietettyä aikaa.

Vanha koivunrisukranssi alkoi olla jo melkein loppuunpidetty. Nyt se sai jäädä pohjaksi. Juuttinarulla vetelin pihlajanmarjat kiinni. Kestää sitten minkä kestää. Mutta ainakin tuo väriä tähän harmauteen. (Ovi on silti ruma.)

Onhan tuosta jo enemmän kuin viikko. Vasta huomasin tekstin olevan luettelossa luonnoksena. No, on tuo kranssi vielä olemassa, joten kai aihe on vielä ajankohtainen...

Japanialainen puutarha (part II)

Vihdoin oli sen verran poutaa (vapaapäivänä), että sai laitettua kasveja maahan. Myös ötököiden talvehtimispaikka / seinäkoriste on nyt tehty. Vuosia vanhat pajuniput sain niputtaa uudelleen, mutta nekin jotenkin sulautuvat tuonne. Tai ainakin toivon niin. Kuvissa ne tosin ovat vielä nojallaan koppia vasten.

Kovin laaja kirjo kasveissa ei ole, sillä taaimmaiseksi laitoin ystävältä saatua isoa kuunliljaa (nimen näin juuri jossakin, mutta en sitä kuitenkaan muista) ja keskikokoista, valkoisella reunalla varustettua kuunliljaa. Etualalle tuli omista varastoista pientä kapealehtistä kuunliljaa. Ihan pölkyn viereen laitoin vähän sinistä kurjenmiekkaa, jota omasta maasta olin myös saanut jaettua. Ja sitä saatan vielä lisät, kunhan jostakin jakopaloja pääsen ottamaan.

Mietinnässä on tuo nurmi(sammal)alueen ja kuunliljojen välimaasto. Siihen voisi sopia hyvin hieman mutkitteleva sora-alue. Vähän niinkuin kuiva vesiaihe. Saas nähdä, tulee kai sellaista mikä on mielenlaatu juuri silloin, kun sitä pääsen värkkäämään.

Jatkopätkän jatkopätkä eli terassitalkoot

Terassin tämän kesän laajennus alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vähän sellaista siistimistä ja maisemointia, mutta rakenteet alkavat olla siinä missä pitääkin. Melkoista nakertamista se lopulta oli. Oma vika, mitäs en tehnyt suoraa linjaa ja selkeitä kulmia. Mutta kun tuli tehtyä vähän maaston ja etenkin tuon syreenipensaan ehdoilla. 

Terassin kanteen tein jonkin sortin kalanruotokuviointia kulmaan päin. Kaiteet tuli kahteen korkeuteen. Taakse korkeampi, kun pudotuskin on siellä korkein. Molemmille sivuille tuli matalampi kaide. Ristikko kaiteessa on kulmasta kulmaan lähes yhtä pitkä (parin sentin heitto), mutta korkeammassa kaiteessa se on "kyljistä puristettu". 

Eiköhän tuonne syreenimajaan tule oranssi ja vihreä terassituoli löhöilypaikaksi. Pensas tuo sopivan varjon melko pitkälle päivään. Piha on etenkin tänä kesänä ollut ihan tolkuttoman kuuma, melkein joka paikkaan tuntuu aurinko ulottuvan. Varjo antaa siis todella kaivatun lisän terassille.

Ostin aurinkokeräimellä toimivat riisipallovalaisimet iltatunnelmointiin. Valot ovat ehkä hieman turhan lähekkäin toisiaan. Ne olisi hieman helpompi ripustaa, jos lamppuväli olisi isompi, kuten ikealaisissa, joita minulla on ennestään. (Niitä ei vain enää tälle syksylle löytynyt ainakaan Raision ikeasta.) Lisäksi näissä on tuplasti lamppuja yhdessä setissä. Ostin myös amppeli-/lyhtykannakkeita, jotta saadaan terassille valoa myös perinteisin keinoin. Ja turvallisuushan noissa kannakkeissa on se idea, ei tarvitse pelätä, että lyhty tippuu kaieelta tai paremminkin, että joku pikkuvintiö sen tahallaan tiputtaa.

Pieni pilvi pehmoinen (pimpeli pompeli pom)

Viime vuonnahan "tuuppasimme" vanhan pergolakatoksen kumoon, kun se ei vaikuttanut enää kovin turvalliselta. Terassi ilman minkäänlaista kattoa on vähän hankala, kun koko kesäksi ei ole tiedossa sopivaa pilvipoutaa. Isännän on pitänyt suunnitella katos oikein tietokoneohjelmalla, mutta saas nähdä tehdäänkö taas tunteella. On siis ollut kauheasti jotakin muuta tekemistä, joten hahmotelma on toistaiseksi hädin tuskin päässyt paperille.

Olemme pallotelleet ideaa katon materiaalista. Pitäisikö tehdä oikein huopakatto, kun valokate ei oikein tahdo kestää metrisiä lumikuormia? Lisäksi paikka on parin suuren koivun välittömässä läheisyydessä, joten roskaa katolla riittää. Valokate menee sii hetkessä kauhean näköiseksikin. Mutta pitääpä huopakattokin pitää puhtaana. Ja siinä olisi taatusti paljon enemmän työtä. 

Viime kesänä jo, varmaankin Rakkaudesta puutarhaan-ohjelmassa näin aivan upean aurinkovarjon. Pari iltaa sitten tein siitä pienoismallin, jotta isäntäkin pääsisi ajatuksesta perille. Sellaisen voisi tehdä ihan täysikokoisena katon alle, jolloin katemateriaalilla ei alhaaltakatsoen olisi niinkään väliä. Kangasta ei sattunut olemaan varastossani aivan oikeanlaista. Sen tulisi olla jotakin erittäin kevyttä, joka liikkuu pienestäkin tuulenvireestä. Se olisi aivan kuin pehmeä pilvi. Toivottavasti saatte ajatuksesta kiinni.

P.S. Lisäsin äitini pyynnöstä tuonne alapalkkiin Tykkäsitkös?-ruudun. Saa sitä tarpeen vaatiessa muutkin käyttää.

Gorilla

Poika Aa joutuu aina kötöstelemään kaikenlaista, kun on nähnyt jonkun leffan tai vaikkapa pelannut jotakin peliä. Syksyllä Aa teki mummulassa afrikantähden, koska se oikea peli oli jäänyt kotiin. Pari viikkoa sitten kotona alkoi lojumaan vähän siellä täällä etanoita. Tiedättehän Turbon? Jep, mainoksia on tullut nähtyä leffasta, vaikkei sitä varsinaista leffaa olekaan nähnyt. Siitä Turbosta on myös puhelimeen peli, samoin löytyy joku gorillapeli. No se gorillahan oli saatava, kankaasta. Mutta eihän minunkaan varastoissani nyt ollut juuri sellaista ruskeaa, mikä olisi pitänyt olla. Onneksi lopulta yksi vanha villapaidan hiha kelpasi tarkoitukseen. 

Minä ompelin kropan ja raajat sen malliseksi kun poika Aan ohjeet määräsivät. Poika neuloi raajat kiinni. Naamaa jouduin tikkaamaan pariinkin otteeseen, että saatiin edes vähän sinnepäin oikean näköinen pärstävärkki. Menin sanomaan, että vähän kyllä muistuttaa Homer Simpsonia ja oli tulla uusi purkutuomio. Vähän fiksattiin vielä ja sitten lopulta kelpasi. Kyllä matkalla ehti tulla melko monta itkua. (Itse yritin koko ajan samalla maalata portaita.)

Iloa

Poika Peen tyyppi.

Poika Aa kötöstää ja askartelee jatkuvasti, siis ainakin silloin kun ei väsää Legoista mitään. Poika Pee menee peesissä ja on vasta viime aikoina alkanut tehdä ihan omannäköisiään (siis ei itsensä näköisiä, vaan oman mielikuvituksensa tuotteita) juttuja.

Poika Aa ja eskarissa tehty naamari. Viikset lisävaruste.

Itselläni on aina ollut kaikenlaista maalaustarviketta, paperia, savea, kipsiä ym. käytössä, kun ne ovat olleet äitini työvälineitä. Meillä ei tällä hetkellä ole varmastikaan kuin murto-osaa siitä materiaalista tarjolla, mutta ilokseni voin todeta, että ei ainakaan jää mielikuvituksen puutteesta kiinni.

Kirppisluuta

Kirpputoreilla tuli taas koluttua koulupäivän päälle. Jyväskylässä taasen siis. Paljon löytöjä. Vaatteita itselle ja pojille. Riihimäen lasipurkkeja, Sarvista, tattilamppu, peili, muutama lelu ja kirjoja. Oliskohan siinä kaikki?
Kirjat on mun heikko kohta. (Yksi niistä.) Nämä kolme kirjaa kustansi ihan kokonaiset neljä euroa. Suosikki on tuo askartelukirja. Hieman on vielä mietinnässä uskaltaako sitä antaa poika Aalle. Nyt jo joka paikasta pursuaa pahvifiguureita. Mitä sitten tehdään, kun ne muuttuu mallin mukaisesti kolmiulotteiseksi?

Surrur

Yhdeltä Jyväskylän reissulta tarttui kirpparilta mukaan Singer. Painaa kuin synti, mutta ainakin tietää, ettei sisuksista juuri muovia löydy. Kehrää kyllä kivasti, pitäisi vain ottaa kunnolla käyttöön. Nyt on vain tullut surruuteltua joskus 90-luvun lopulla ostetulla Brotherilla. Se ei ole ollut mitenkään ihmeellisen helppokäyttöinen ikinä, mutta onpahan ollut joku kone. Nyt voi sitten laittaa eriväriset langat koneisiin vaikka. (Viime Jyväskylän reissulla löysin taas kirpparilta ompelukoneen. Oli ihan sairaan hieno kirkkaan vihreä. Järki kuitenkin oli tunnetta vahvempi onneksi, enkä lähtenyt edes koittamaan toimiiko. Vähän ehkä jälkeenpäin harmitti, mutta hyvä näin, kotona ei ehkä olisi ihan ymmärretty.)

Ompelupisteenkin siirsin taannoin palvaamoon, kun tietokone siirrettiin yläkertaan mun askartelupisteelle ja kellarista siirrettiin iso ruokapöytä olohuoneeseen. Parempi tämä näin kyllä onkin, kellarissa on paljon paremmin tilaa levitellä kankaita. Pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta. Vaati vain hieman liimaa liitoksiin. Keltainen kangaskaappi seurasi palvaamoon ja muutenkin siellä tavarat vaihtoivat paikkaa hieman.  Tuolit löytyivät mun luottokirppariksi muodostuneelta Kirpparilla.fi:stä.

Vielä kun oikeasti ehtisi joskus ompelemaankin...

Hki-Sto-Hki

Reissusta selvitty. Ei vaineskaan, eipä ollut kovasti selviämistä. Matka oli mitä mainioin. Pojat jaksoivat tosi hienosti, vaikkei kukaan nukkunutkaan kuten omassa sängyssä olisi nukuttu. Leijonat piti tietenkin nähdä ja sitten ne jalkoja syövät kalat. Parasta antia laivassa taisi olla kuitenkin pingviinimies. Plokkari, joka siisti aluettamme seisovassa pöydässä, esitteli itsensä pingviinimiehenä. Poika Aa oli tosin kertonut olevansa riikinkukko ja poika Pee dinosaurus. Pingviinimiehellä oli kyllä taito hyppysissään, hänen alueellaan kaikki lapset jaksoivat koko pitkän ruokailun.

Tukholmassa päivän kohde oli Vasa-museo. Kyllä me siellä aika saatiin hyvin kulumaankin. Pidettiin tauko Vasa-ravintolassa. Jep. Tyylikäs ravintola ja rahallekin sai vastinetta. Se sämpylä oli erittäin maukas, kahviakin sai santsikupin. kahvin lisäksi kun otti erittäin maukkaan puustin, niin sekin oli lähes kaupanpäällinen. Pojat otti hedelmät. Samalla rahalla Suomessa ei olisi saanut todellakaan kaikkea tuota, eikä varsinkaan niin visuaalisesti. (Ja sorry, kuvat ei kuitenkaan ole järin visuaalisia.)

Mulla varmaankin on jotenkin
häiriintynyt huumorintaju,
mutta onpahan mulla ainakin
hauskaa. Jotakin muutahan noista
silmäkkeistä tuli mieleen. Liittyy
kyllä vahvasti perään.

Koska pojilla poltti mummun antamat matkarat taskussa, oli ehdittävä myös leluostoksille. Aikaa oli melko vähän jäljellä, joten ajateltiin, että mennäänpäs käymään Junibackenin museokauppaan. Jepjep. Enää homma ei toiminutkaan. Aikuiset kyllä olisivat päässeet sinne ilmaiseksi, mutta lapset vaan maksusta. Ei muuten menty. Ei me kuitenkaan täti-T:n kanssa oltu niitä potentiaalisia asiakkaita, eikä viitsitty pistää lelurahoja pääsylippuun. Ei auttanut kun lähteä Åhlensille (ihan vähän Designtorgetin kautta). Kiirehän siinä tuli.

Desingtorgetilta ostin magneetin
tiskikoneen oveen. Toisella
puolella lukee rent. Aiemmin olin
askarrellut samaan tarkoitukseen
tällaisen lipareen.Se roikkuu nyt
jääkaapin ovessa.

Ehdittiin. Setä siinä lippuportilla sanoi, että nyt kyllä voi jo juoksemisenkin lopettaa. Syötiin taas seisovassa pöydässä ja pojat kävi polskimassa pallomeressä. Tanssejakin piti käydä katsomassa, mutta siellä oli joku superristeilykisa menossa. Jäi sitten näkemättä, pojat olivat vähän pettyneitä. (Ovat onneksi päässeet siitä jo yli.)

Tuotos

Niinpä niin. Kyllä sitä jotain sain aikaankin, eilen ompeluseurassa. Yksikin pyyhe on ollut ripustuslenkki irti toisesta reunastaan. Sepäs sitten tuli heti alkuun laitettua kuntoon. Sitten otin työn alle pitkään työmatkoillakin seilanneen virkkuun. Poika Aa tilasi aikoinaan sienen. Se valmistui viimein.

Poika Aa kysyi, että onko tuo sellainen herkkutatti? En kehdannut kertoa, että kyllä tuo taitaa olla vähän tujumpaa tavaraa. Psykedeliatatti tai jotain. Illalla hän istutti sen leikkiauton roska-astiaan kasvamaan. Nyt pitää tehdä myös poika Peelle oma.

Jatkoin myös kutomaani jotakin. Poika See on pyöritellyt trikookudetta pitkin lattioita ja oli onnistunut tekemään melkoisen tuulenpesän siitä. Aikaa meni selvittelyyn tovi, mutta siihenkin oli mahdollisuus. Kukaan ei vetänyt toisesta päästä uudelleen sotkuun. Kutomuksestani tulee ehkä joskus matto. Meinasin tehdä neliskanttisia ruutuja ja yhdistellä ne sitten joskus, kun niitä on tarpeeksi. Menköön siihen asti vaikka tuolinpehmusteina.

Muilla syntyi sukkaa ja pöytäliinaa. Eräskin rouva oli ottanut "muistolaatikon" mukaansa. Josko vaikka saisi skräpättyä hääalbumin kuntoon joskus. Vielä hän ei päässyt ihan siihen asti. Mutta tulipahan siivottua vanhat bensakuitit ym. seasta pois.

Jipii, jatkoa seuraa...

Ompeluseura

Vihdoin, vuosien suunnittelun ja saamattomuuden jälkeen. Sain kutsuttua kokoon ompeluseuran. Tai miksi sitä sitten tulisikaan kutsua. Oikein facebookilla kutsuin. Tulipahan sekin harjoiteltua. Ja kaiken lisäksi tilausta tuntui olevan. Alku meni melkein hiljaiselossa, kun kaikki olivat kovin keskittyneitä. Seitsemän naista meitä oli kaikkiaan koolla.


Oli hyvä syy järkätä kellarihuonetta (aka palvaamo*) taas pikkusen eteenpäin. Ja kellarin vessaakin tuli pikkasen sisustettua. (Se ei oo mikään helppo nakki, kun pöntön kansi määrittää aikalailla koko pikkuriikkisen tilan.)


Valkoinen matto lattiaan, peltitaulu peiliin, maatuskat ja peltipurkki peilihyllylle. Pyyhkeet ja vessapaperit Ikean vanhassa cd-hyllyssä. Sarjakuvat on piirtänyt lukion luokkakaveri Olli, jollain tunnilla. Se passaa tuonne just hyvin.

Tosi kiva, että toi koppi näyttää näinkin raikkaalta kuvissa. Todellisuus on astetta karumpi.





Huomatkaa myös tuo turkoosi. Sitä on täälläkin. (Hmmm..yläkerta taitaa olla säästynyt siltä. Ai mut ei ookkaan, onhan sitä portaissa.)






No, alakertaan kannoin kasapäin kirjoja. Ajattelin, että niistä saavat muutkin kaivella inspiraatiota, kuin minä vain. Yksi kirja pysyi hukassa, mutta onneksi sekin löytyi tänään.

Kannoin palvaamoon myös kahvi ja tee tarjoilut. Totesin, että meillä ei ole tarpeeksi teekuppeja. Niitä tulee hankkia lisää. Tee tulee ehdottomasti juoda isosta laakeasta mukista. Indiskassa ainakin on taas vaikka mitä kivoja. (Teenä tarjosin Clipperin kamomillateetä, se on niin hyvää, eikä haittaa unia.)

Tein myös torttuja. Valmiille taikinoille laitoin nokareet itsetehtyä raparperi-mansikkahilloa. Eivät pirulaiset meinanneet ruskistua, joten laitoin lisää lämpöä. Ja hyvä että ehdin kääntää selkäni, kun olivat jo tummuneet hieman turhankin paljon. Tyypillistä. Minulle.

Kylläpäs sain palvaamonkin näyttäytymään edukseen näissä kuvissa. Jäi toki pari sotkunurkkaa kuvaamatta. (Oh, well.) Mutta tila toimi "seuran" kokoontumisessa mitä mainioimmin. Sovimme, että jatkossa minä tarjoan edelleenkin tilat. Muut hoitavat sitten tarjoilut. Heh! Terveisiä vaan mutsi, ei oo omena pudonnu kauas. 

Kuvissa näkyy myös meidän ruokapöytä. Niin, ei mahdu keittiöön, ei. Onneksi nyt sillekin on sitten käyttöä. Vaikka kyllä mä mieluummin söisin sen ääressä. Haaveilen siitä, että keittiön ja telkkuhuoneen väliin avataan joskus siinä ollut aukko uudestaan ja telkkuhuoneesta tehtäisiin ruokatila.





Tänään muuten lämmitin keskikerroksen pönttöä ekaa kertaa tänä syksynä. Puoli pesällistä vain, että ehtii luukut jäähtymään, ennen kuin poika See heräilee päikkäreiltä. Kai se on hyväksyttävä, että syksy puskee.


*Palvaamo on saanut nimensä siitä, että uunin lämmitys on taktiikkahomma. Se vaatii omat niksinsä, jotta saa käryt ulos hormin kautta, eikä tuulettamalla tilaa ikkunoista. Savustusta on tullut kokeiltua jo useamman kerran. Kiva piisi, mutta savustaa tilat. Sunnuntaipaistin siellä voisi varmaankin palvata  ihan mukavasti

Ihanat rannekorut

Viime viikolla pojatkin innostuivat askartelemaan kesäkerhossa. Tehtiin rannekoruja. Poika Pee teki yhden itselleen, minä myös. poika Aa sen sijaan teki yhden itselleen ja yhden minulle. Voi kuinka se sentään lämmitti äidin sydäntä. Aa teki myös pitkäkaulaisen (=pitkäkaulainen dino). Muut olivat hieman värikkäämpiä, mutta Aa:lla on nyt menossa musta kausi. Kaikki mahdollinen pitäisi olla mustaa. No tietenkin siksi, että se musta "änken böös" on paras lintu.

Itse tein puuhelmistä. Poika Aalta sain vihreämustan, missä on
haarapääsky.

Poika Pee ei oikein olisi ollut paikallaan, vaikka halusikin kuvauttaa
tekemänsä korun.

Poika Aan omat. Kämmenellä pitkäkaulainen. Voi sitä mielikuvituksen
määrää. Missä vaan voi nähdä mitä vaan.

Ajatuksenjuoksu katkolla.

No niin, uusi päivä valjennut ja uusin silmin liikkeellä. Näkeehän sen pikaisella kierroksella talossa, että niitä valkoisi seiniä on kyllä enemmänkin. On omassa makuuhuoneessa, poikien huoneessa ja kellarissakin muutama.

Vaalea koti oli ajatuksissa kun muutimme, vanha koti oli varsin värikäs. Kyllähän tänne aika vaaleaa tulikin aluksi, kun muutama lattia maalattiin valkoiseksi ja tapetoitiin vaaleilla papereilla. Ensimmäisen kerran pieni anarkisti minussa heräsi, kun rapsutin maalia vanhasta kaapista. Tarkoituksena oli maalata se valkoiseksi, mutta se jäi keltaiseksi. Kaappi on vanha keittiön kaappi ja siihen on lisätty pyörät alle. Vanhassa kodissa se lojui kellarissa romukaappina, nyt se säilyttää askartelu ym. tarvikkeistoa.

Myös eteinen sai keltaisen värin, kun vanha väri muistutti lähinnä nikotiinin kellastamaa. Keltainen on ollut aina minulle piristystä tuova väri, mutta en ole sitä oikein missään käyttänyt.

Kuvissa kirppislöytöjä. Poika toivonut viidakkokasveja olohuoneeseemme, mutta se ei ole vielä toteutunut. Taulu kuitenkin hyvä alku, vaikka päätyikin eteiseen. Taulun hintaa en muista, mutta peili oli 6€. Ihan kelpo hintana pidän.