Katolla kukkii

Roskiksen katolla kukkii. Mittakaava on paremmin havaittavissa alimmassa kuvassa, vaikka kuvan ottanut henkilö on tainnut olla hieman laitamyötäisessä, kun kuva ei ihan ole sattunut vaateriin. Ihan kiva. Pitäis ehkä vähän veistellä noita punaisia viiran reunoja pois.

Aurinkoa tarvitaan

Tomaatit tavoittelevat korkeuksia. Latvottu on jo, että saataisiin kunnon sato. Melkein kaikki ovat kirsikka tai päärynätomaatteja, joten varkaita en ole pahemmin karsinut. Alalehtiä sen sijaan olen vähän kerrallaan poistanut ja jokusen myös tuolta kaiken keskeltä, että valo pääsisi myös sinne. Paljon on kukkia, mutta sato on kyllä antanut odottaa itseään. Muutama terttu on melko muhkeana, mutta vielä vaan vihreänä. Tarttis saada väriä.
 

Kurkkuja ollaa sentään jo ehditty syömään muutama. niitäkin näyttäisi tulevan kahdesta kasvista ihan kivasti.


Kastelu sentään on ollut tänä vuonna helppoa. Vesisaavit ovat olleet seuraavana aamuna viimeistään täynnä. Ja kyllä kasvitkin ovat hörppineet vähän vähemmän kuin esim. viime vuonna tähän aikaan. Rännit pitäisi silti asentaa kasvihuoneen räystäisiinkin, ei tarvitsisi kantaa niin "kaukaa".


Nurmikin on tänä kesänä antanut hoita itseään, on niin nättiä että. Isännän silmäterä. Vesisateen jälkeen ei kenelläkään ole syytä kurvailla nurmikkoa kynnöksille. Etenkin nappikset jalassa jarruttelu on kiellettyä.

Etenkin vesillä

Pikku kesälomatourinki takana. Ensteks kävin "vanhan jengin" kanssa peltileivällä Pub Niskassa, Turussa. Ja muutamaan naiseen vedettiin ilta pitkän kaavan mukaan. Käytiin jokilaivassa ja jokilaivassa, elikkäs ensin vähän kutistetulla porukalla Cindyssä ja sitten kolmeen pekkaan Jakke Jokilaivassa. Seilattiin pimenevässä illassa pitkin Aurajokea, melko tunnelmallista. Kuva ei ihan kerro kaikkea, kun tuo roskis yrittää viedä kaiken huomion. Mutta nääkyy siellä muutakin: Aurasillan jälkeen jokilaivat ja teatterisilta, kauempana siintää piipussa valonumerot (Fibonaccin numerot).

Kaverit vielä veivät mut loppuillaksi iskelmäbaariin. Ihmettelivät itsekin, että miksi, oi miksi ihmeessä sinne. Mutta olihan sekin viihdyttävää. Siellä oli vaikka kuinka monta hahmoa, jotka olivat ihan suoraan jostakin komediasarjasta repäistyjä. Ihan uskomattomia karaktäärejä.

Enkä mä itsekseni missään reissussa ollut, koko ryhmä rämä oli kyllä messissä. Isät vaan viettivät laatuaikaa lasten kanssa, kun naisväki rillutteli.

                                                      

Seuraavana päivänä saatiin olla vielä rauhassa aamupäivä, kun miehet ja lapset kävivät vähän veneilemässä. Illalla miehet päästettiin autokauppoihin renkaita potkimaan ja vietiin mukulat Kupittaan maauimalaan. Siellähän ei ihan kovin kovaa ruuhkaa ollut. Ilmeisesti kaikki muut olivat hieman varuillaan mustien pilvien takia, mutta kyllä aurinko sinne niiden välistä vain osui. Ei silti haitannut, pysyipähän jotenkin perillä missä jälkikasvu viipotti.                                       

Koska yksien kavereiden nurkissa ei ihan kovin pitkään viitsi olla häiriöksi, niin vaihdoimme parin päivän jälkeen toisten kavereiden nurkkiin. Päästiin saareen mökille Taalintehtaan nurkille. Vesi oli melko kylmää, mutta kyllä nuo penskat vaan jaksoivat uida sielläkin, saunomisen lomassa toki. Käytiin veneretkellä Farmors caféssa Högsårassa ja isommat lapset kävivät isien kanssa kalassa.  

Lisäksi pidettiin päivä myrskyä. Ja syötiin hyvin. Monta kertaa.




















Olipa mukava kyllä palata kotiinkin.

Kohti korkeuksia

Poika See on oppinut kiipeämään puussa. Tai osasihan tuo jo viime kesänäkin, mutta nyt onnistuu myös puusta poistuminenkin. Ja toki sellainenkin hyvä puoli tässä nykytilanteessa on, että hän pitää nykyään kiipeillessään vaatetta päällä. Kyllä on hupia, kun siellä puussa on kaikki kolme apinaa samaan aikaan ja hyvässä lykyssä pari naapurin mukulaakin. Vähän on pieni puu useammalle kiipijälle, mutta ehkä se kasvaa poikien mukana.

Pinkistä persikkaan

Ajatelkaas, tämän värisestä nupusta tuli avauduttuaan ihan toisen värinen. Viereisen kuvan nuppu saattaa olla hitusen tummempi kuvassa kuin mitä todellisuudessa oli, mutta ei paljoa. Kuitenkin tuo auennut pioni on melkeinpä persikan värinen. On ne ihmeellisiä.

 (P.S. Isäntä kysyi, että onks toi nyt sellainen korallin värinen)

Pari uutta

Kaikeksi ilokseni tuo tummempi punainen pioni kukki jo samana
kesänä kun sen istutin. Tuo vaaleanpunainen sen sijaan oli iloinen yllätys, sillä se ei ole aiemmin kukkinut ja luulin, että sekin on valkoinen, kuten muutamat muut, mitkä ovat aiemminkin kukkineet. Sateetkaan eivät ihan kaikkia pioneita onnistuneet rummuttamaan pilalle, vaikka yritys oli kova.


Muutenkin alkaa tuo rinne olla mukavan rehevä. Toki on kaljuja kohtia, mutta eiköhän nekin ajan saatossa täyty. Ensin teki tulppaanit kunnon startin kevääseen, sen jälkeen tunnelma muuttui rauhallisen siniseksi. Nyt on taas useampaa väriä, keltainen yrittää vallata alaa. Suikeroalpi yrittää vallata alaa minkä ehtii, koitan pysyä perässä. Onneksi murri oli täällä viikon "raivaamassa".


On kyllä kaikki metkasti jälkijunassa, kun kevät ja kesä ovat olleet tällaiset hieman normaalista poikkeavat...