Oi voi

Kyllä sitä tajuaa koulun ja eskarin ja hoidon ja töiden ja syksyn toden teolla alkaneen, kun kaikki mahdollinen tauti ja vamma koittaa pesiytyä meille. Poika Aa oli ainoa, joka vatsapöpön toistaiseksi ja pääsi kerrastaa eroon siitä taudista. Itsellä oli viikko töitä takana kun iski selkä-niskaosastolle sen sorttinen jumitus, ettei ole sitten pitkään aikaan ollutkaan. Päätä ei saanut lopulta nostettua pystyyn, vaan piti kurkkia kumien alta, kun koittia jonnekin liikkua. No, se ongelma on jo lähes selätetty, mutta onneksi on flunssaa pukkaamassa tilalle. Isännällä alkoi torstaina, parilla pojalla perjantaina ja itselläni eilen.

Jotakin hauskaa onneksi mahtuu sekaan. Lauantaina poika Pee juoksi 40 metrillä pronssia. Ja ne olivat sentään ehkä maailman huonoimmin järjestetyt kisat tai ainakin surkuhupaisimmat. Poika Aa taas halusi näyttää koulun takana olevassa metsikössä sijaitsevan pyllypuun. Kyllä pieruhuumori toimii meillä ainakin, joten haluan sen jakaa myös teidän kanssanne.

Ja hei, aurinko taitaa paistaa jo toista päivää peräkanaa...

Asfalttia

Eilen koettiin ilon hetkiä, kun vihdoinkin saimme asfattipaikat kinteistöjen sisäänkäynteihin. Kolme vuotta olemme täällä asuneet ja koko sen ajan olen lähestynyt sähköpostein kaupungin tienpidon edustajia. Olemme olleet välillä kanjonin takana, toisinaan kosken takana "loukussa".



Kerran on mennyt etujousi autostani poikki. Yleensä on vain keula tai perä raapaissut maata, kun on ollut tulossa tai menossa. Kulkeminen jyrkässä mäessä pihaan ja pois on ollut suoraan sanottuna v-mäisen hankalaa. Asfaltoinnin jälkeen kulkeminen on ollut suorastaan hämmentävän mukavaa. Ei tarvitse miettiä, että milloin kolahtaa. Jippii ja hip hip hurraa sanon mä!

P.S. Naapuritkin kiittivät muutamaan otteeseen oikein. He olivat jo luopuneet toivosta. Kyllä kai sinnikkyys todella palkitaan lopulta. Kiitokset nyt vaan minultakin vielä, kaupungille ja asfalttimiehille!

Japanialainen puutarha (part II)

Vihdoin oli sen verran poutaa (vapaapäivänä), että sai laitettua kasveja maahan. Myös ötököiden talvehtimispaikka / seinäkoriste on nyt tehty. Vuosia vanhat pajuniput sain niputtaa uudelleen, mutta nekin jotenkin sulautuvat tuonne. Tai ainakin toivon niin. Kuvissa ne tosin ovat vielä nojallaan koppia vasten.

Kovin laaja kirjo kasveissa ei ole, sillä taaimmaiseksi laitoin ystävältä saatua isoa kuunliljaa (nimen näin juuri jossakin, mutta en sitä kuitenkaan muista) ja keskikokoista, valkoisella reunalla varustettua kuunliljaa. Etualalle tuli omista varastoista pientä kapealehtistä kuunliljaa. Ihan pölkyn viereen laitoin vähän sinistä kurjenmiekkaa, jota omasta maasta olin myös saanut jaettua. Ja sitä saatan vielä lisät, kunhan jostakin jakopaloja pääsen ottamaan.

Mietinnässä on tuo nurmi(sammal)alueen ja kuunliljojen välimaasto. Siihen voisi sopia hyvin hieman mutkitteleva sora-alue. Vähän niinkuin kuiva vesiaihe. Saas nähdä, tulee kai sellaista mikä on mielenlaatu juuri silloin, kun sitä pääsen värkkäämään.

Harvinaista herkkua

Eilen käytiin kahdella isohkolla työmaalla tutustumassa työn puolesta. Ensimmäisessä kohteessa ei saanut lainkaan kuvata, joten jätetään se nähtäväksi myöhemmin television välityksellä. Sen voin kuitenkin sanoa, että hienoa jälkeä on saatu aikaan.

Toinen kohde oli Yliopiston kirjaston remontti. Onneksi siellä sai kuvata, sillä harvoin pääsee niin lähelle, niin isoja  kattomaalauksia. Kuvat puhukoon puolestaan. (Nämä sentään sain otettua vaikka puhelimen kamera kovasti koittikin temppuilla.)

Kannattaa maalauksia käydä ihmettelemässä sitten kun remontti on ohi, vaikkei ihan noin läheltä pääsekään näkemään. Näkeepähän koko rakennuksen kaikessa komeudessaan ja kokonaisuutena paremmin. Mutta pitää kuitenkin malttaa vielä ainakin vuosi...

Luuta liikkeellä

Siivosin. Blogilistalla oli jo lopettaneita tai muuten vain hiljaiseloa viettäviä, joten sellaiset poistin, vaikka niistäkin olisi voinut löytää jotakin vanhoja kivoja juttuja. En kuitenkaan itse ehdi milloinkaan kaivamaan vanhoja juttuja, joten kuten ehtii pysymään nykyisten perässä. Jos ehtii. Samoin poistin listalta sellaiset, jotka eivät ole enää antaneet pitkään aikaan varsinaisesti mitään uutta, ainakaan minulle.  Tuskin siivoaminen vielä tähän jää, enköhän jatka vielä toisella kerralla. (Näköjään tyhjensin samalla myös seuraamieni suosikkiblogieni listan, joten saan senkin laittaa ihan uusiksi.)


Lisäsin kyllä pari uuttakin. Kiitti vaan Sirkku, nyt mä koukutun sun juttuihin varmaan vielä enemmän, fb lisäksi. Ja joitakin juuri lisäämiäni poistin saman tien. Ei oo helppoo.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Taidan lähteä siivoamaan autotallia, kun olen kerran hyvässä siivousvauhdissa.

Jatkopätkän jatkopätkä eli terassitalkoot

Terassin tämän kesän laajennus alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vähän sellaista siistimistä ja maisemointia, mutta rakenteet alkavat olla siinä missä pitääkin. Melkoista nakertamista se lopulta oli. Oma vika, mitäs en tehnyt suoraa linjaa ja selkeitä kulmia. Mutta kun tuli tehtyä vähän maaston ja etenkin tuon syreenipensaan ehdoilla. 

Terassin kanteen tein jonkin sortin kalanruotokuviointia kulmaan päin. Kaiteet tuli kahteen korkeuteen. Taakse korkeampi, kun pudotuskin on siellä korkein. Molemmille sivuille tuli matalampi kaide. Ristikko kaiteessa on kulmasta kulmaan lähes yhtä pitkä (parin sentin heitto), mutta korkeammassa kaiteessa se on "kyljistä puristettu". 

Eiköhän tuonne syreenimajaan tule oranssi ja vihreä terassituoli löhöilypaikaksi. Pensas tuo sopivan varjon melko pitkälle päivään. Piha on etenkin tänä kesänä ollut ihan tolkuttoman kuuma, melkein joka paikkaan tuntuu aurinko ulottuvan. Varjo antaa siis todella kaivatun lisän terassille.

Ostin aurinkokeräimellä toimivat riisipallovalaisimet iltatunnelmointiin. Valot ovat ehkä hieman turhan lähekkäin toisiaan. Ne olisi hieman helpompi ripustaa, jos lamppuväli olisi isompi, kuten ikealaisissa, joita minulla on ennestään. (Niitä ei vain enää tälle syksylle löytynyt ainakaan Raision ikeasta.) Lisäksi näissä on tuplasti lamppuja yhdessä setissä. Ostin myös amppeli-/lyhtykannakkeita, jotta saadaan terassille valoa myös perinteisin keinoin. Ja turvallisuushan noissa kannakkeissa on se idea, ei tarvitse pelätä, että lyhty tippuu kaieelta tai paremminkin, että joku pikkuvintiö sen tahallaan tiputtaa.

Eka takana

Tuli tehtyä ehkä joku 10- suoritus. Nimittäin päällystin poika Aan matikankirjan kontaktimuovilla. Ihan lähimenneisyydessä ei ole paljon kontaktimuovia tarvinut käyttää. Joo, joskus toki. Ei voi kuitenkaan väittää, että olisi tarvinut edes vuosittain tehdä. No, tästä eteenpäin sitä sitten kai riittää. Ja toivon mukaan lähes täydellisen muovipäällysteen kannustamana oppimistulokset olisivat saman suuntaisia.

Annala

Annalan puutarhassa tuli pyörähdettyä edellisviikolla. Onhan hieno muotopuutarha, vaikkei se mikään suurensuuri olekaan. Kaikki kasvit eivät suinkaan olleet mitään lemppareitani, mutta toimivat kokonaisuutena oikein hyvin.

Toisaalta alhaalla polkuja reunustamassa oli monia kasveja joita munullakin on, kyllähän  erilaisesta asettelusta sai ideoita. Hoidon taso
tuossa puutarhassa vain saattaa olla hieman toista kuin meikäläisillä. Siellä hääri aika monta puutarhuria lyhyen visiittimmekin aikana.

Mutta oli kyllä kiva piipahtaa ilman mitään tapahtumaa, sillä saimme katsella ihan rauhassa. Muutama muu "turisti" oli paikalle sattunut, mutta ihmismassat eivät häirinneet näkymiä.

Talo / huvila mäen päällä näytti olevan tyhjillään. Harmillista.

Otsalampun valossa

Kahden ystäväperheen kanssa teimme torstaina retken Suomenlinnaan. Poika Pee oli toivonut sinne visiittiä jo kauan aikaa sitten. Meidän perheellä tuntuu olevan kesäretkien teemana ukkosmyräkät. Ainakin kun ollaan jossakin linna- / linnoitusteemalla liikkeellä. Näköalat toki olivat mainiot, kun ukkospilvi lähestyi Lauttasaaren suunnalta. Muut painelivat myräkkää suojaan kahvilaan, mutta me poikien Aa ja Pee kanssa menimme tutkimaan tunneleita.

Olimme varautuneet parilla otsalampulla ja taskulampulla. Tunnelin parasta antia oli sammakot. Poika Pee pelästyi iloisesti, kun sammakko alkoi hyppiä hänen edellään. Hetken päästä lähti toinenkin sammakko hyppimään. Isomman saimme ikuistettua kuvaan, mutta pienempi hyppi sinne tänne. Sitä yritimme lähinnä väistellä, ettemme olisi liiskanneet sitä jalkojemme alle.

Sateen ja ukkosen jälkeen kävimme vielä tutustumassa Vesikkoon (sukellusvene). Se oli nopeasti kävelty läpi. Muutama lapsista teki uusintakierroksenkin. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat siellä joutuneet aikaansa viettämään. Silloin kun ei ole ollut vain yksisuuntaista liikennettä ja mahdollisuutta kiertää ulkokautta takaisin toiseen päähän.

Mutta kuten yleensäkin, retken kohokohta oli jotain täysin muuta kuin mitä oli odotettu. Ne oli ne sammakot. Niistä on nyt puhuttu ja kuvaa näytetty kaikille mahdollisille. Niin että menkää katsomaan sammakoita Suokkiin!

Ihanan raikasta

Viimeiset jotakuinkin kunnolliset raparperit päätyivät kattilaan. Eipä paljon irronnut, vain vajaa litra. Mutta ah, sitäkin makoisampaa. Harvoin minua saa tekemään sommitelmia, mutta tänään jotenkin ihan inspiroiduin.