Normaalista poikkeavaa

Eilen käytiin isännän kanssa syömässä ja leffassa. Pikkusisko pakotti. Tuli meille viikonlopuksi ja meinattiin, että olis ihan kiva, jos pitkästä aikaa päästäisiin isännän kanssa kaksin oikein ruokakauppaan, kun hän voi sen aikaa viihdyttää poikia. No se ei hänelle tuntunut riittävän. Olimme pakotettuja lähtemään vielä illalla riekkumaan. Meidän riekkuminen tosin on melko seesteistä, mutta olihan se kiva käydä. Ei maltettu mennä tosi kalliiseen ravintolaan, eikä kyllä oltais ehditty leffaan sitten. Mentiin ihan vaan pitsalle, mutta syötiin kyllä alku- ja jälkiruoatkin. Ja ehdittiin leffaan oikein hyvin.


Kotona onneksi oltiin jo kympin tienoilla. Siihen asti kaikki meni ihan hyvin. Mutta kun piti vielä katsoa telkkaria ja senkin jälkeen vielä höpöttää. Aamulla oli kauhea kankkunen, ihan vaan liian myöhäisestä nukkumaanmenoajasta (ja kesäaikaan siirtymisestä) johtuen. Ei oo helppoo. Olis varmaan pitänyt juoda enemmän punkkua, että olisi ollut olotila oikeasta syystä. No ehkä pääsin helpommalla sen yli näin.

Raketteja, robotteja, supersankareita

Poika Aa on piirrellyt viime aikoina kovasti sarjakuvatyyliin. Tai sarjakuvien piirtämisestä hän itse puhuu. Ne saattavat olla kyllä yksittäisiä, mutta kai niistäkin sarja tulee, kun laittaa kyllin monta vierekkäin. Ja joissakin on puhekuplia. Tyypit ovat melko pitkälti olleet neliöpäitä. Saattaapi olla jokin vallitseva trendi tällä hetkellä, napattu jostakin ohjelmasta tai lehdestä. Hauskoja, pikkutarkkoja yksityiskohtia ja tarkkaan harkittuja juttuja on paljon ja niihin menee aikaa, mutta hyvä niin. Ei paljon parempaa harrastusta tai mielenkiinnonkohdetta voisi nuorella miehellä olla.

Takapenkin jengi

Kevätaurinko paistaa matalalta. Hätä keinot keksii, kun aurinkolaseja ei vielä ihan joka kerta muista ottaa mukaan. Tai ei välttämättä tajua ottaa mukaan, onhan tässä pimeydessä menty monta kuukautta. Poika Aa rakastaa Sulo Vilén-pipoaan. Ja koska poika Aan pipossa on tupsu, niin poika Seen pipossakin pitää ola tupsu. Sillä ei ole juurikaan väliä, että pipo on aikuisten kokoa ja on aina valumassa silmille.  Pari muutakin tupsullista, huomattavasti kivempaa pipoakin olisi ollut, mutta poika See sattui näkemään tuon niistä ensimmäisenä, eikä sen jälkeen muut kelvanneet. Poika Pee taas rakastaa tuota tähtipipoaan, se on venynyt ja vanunut, mutta rakas. Tähden paikasta hän on kovin tarkka. Sen pitää ehdottomasti olla vasemman silmän yläpuolella.

Onneksi pian saanee heittää talvivaatteet pesuun ja kaapin perukoille. Lippahattukelejä odotellessa.

Kiipin Kaapin

Meillä on uusi kaappi. Saatiin, kun olisi mennyt roskalavalle. Ihan itse piti kyllä kantaa pois ja kuljettaa 100km, mutta kyllä sen vaivan viitsi maksaa. Passaa kuitenkin ihan mukavasti telkkuhuoneeseen muitten samansorttisten kaveriksi.


Kaapin toiseen sivuun sopii lauta- ym. pelit ja toisen puolen vetohyllyt luvannut isännän perhovehkeille. Sitä en tiedä, meinaako käyttää tilaisuutensa.


Kasvi, kello ja block-valaisin laitettiin kaapin päälle, kun muuten näytti turhan ankealta. Kasviksi tuohon pitäisi kyllä saada anopinkieli, olisi sitten vielä sopivampi. Ja kello pitää nostaa seinälle, että sohvaltakin näkee sen.


Kaapin vieressä oikealla puolella on laveri, joka ostettiin Espoosta kierrätyskeskuksesta 15€:lla. Selkätyynyinä siinä on edellisen sohvan selkätyynyt. (Viereisen kaltainen Howard, joka vaihdettiin uuteen, kun runko petti vuodessa. Tyynyt jättivät meille vaihdon yhteydessä.) Patja on kuitenkin ihan perus (ruma) varapatja. Patjan päälle ole askartelemassa istuintyynyjä ja patjaankin pitäisi saada tehtyä vähän siistimpi verhoilu. Kangasta olen jo ostanut, vielä kun ehtisi ompelukoneen ääreen.

Siksak

Tää äiti taisi oikasta vähän. Viime kerralla sentään olen jaksanut laittaa paikkapalan ja ommella ympäri. Nyt ei vaan millään pystynyt. Surrasin vaan eestaas. Sammareissa sentään laitoin farkkukaistaleen sisäpuolelle ja surrasin sitten. No, kaikki tyynni, housut on taas koossa ja käytössä.

Jostain syystä ei tahdo missään housuissa polvenkohdat pysyä ehjinä. Toisaalta nuorimmaisen housut kun menevät puhki, niin ovat jo olleet kahdella vanhemmallakin käytössä. Ainakin meillä käytetään housut loppuun asti. Enkä nyt suinkaan kaikkia ole paikannut, paljon riittää nuorimmalle myös shortseja.

Kuulemma on myös sellaisia tarrapaikkoja tai silityspaikkoja. No kyllähän mä tiedän, että sellaisia todella on, mutta en ole saanut hankittua. Kuka semmosia muistaa ostaa, kun ei ne ikinä kaupassa hyppää ostoskoriin. Sitten välillä tulee mieleen, että nuokin housut menee justiinsa pieneksi, jos niitä ei heti paikkaa ja saa käyttöön.