Japanialaisen puutarhan alkeet

Isäntä sattui taannoin kanavasurffaillessa jäämään katsomaan Maailman upeimmat puutarhat (vai mikä se nyt oli?), jossa aiheena oli japanilainen puutarha. Sattui sitten mainitsemaan, että hän haluaa sellaisen. Heitin ilmoille, että tontin etureunassahan olisi sopiva paikka, kun siellä kasvaa sammal nurmen tilalla muutenkin. Jäi vissiin ajatus muhimaan, kun on tässä ideoita sinkoillut. Kulmauksessa on "koppi". Pappa teki vanhaan pihaan rattaille kopin, kun ei meillä ollut silloin niille muutakaan paikkaa. Koppi siirtyi muutossa tälle tontille ja se vaan laitettiin tuohon sen kummemmin paikkaa miettimättä. Samalla kulmalla sijaitsee myös kivituhkakasa ja ihan vaan pikkasen kaikenlaista muutakin roinaa.

Etualalla kuvassa näkyy omenapuun oksaa. Sen puun ympärille rakennan penkin. Kopin seinälle ripustan pari lyhtyä, kunhan sopivat sattuvat eteen. Saatanpa laittaa seinälle myös peilin. Kivituhkakasa ja muu tarvike saa luvan löytää paikkansa jostakin toisaalta.

Eilen kauempaa katsellessani huomasin syreenipensaassa harvemman kohdan ja keksin, että siihen tulee aukko. leikkasin aukon sellaiseksi, että siitä oikeasti näkee katsella läpi. Tie kulkee toisella puolella, mutta se on paljon alempana, ehkä metrin, joten ei siitä pitäisi ihan kauheasti tulla katseita pihaan päin. Tai mitä sitten jos tuleekin? Juurikin aukon kohdalla, tien puolella, kasvaa sattulta kultapiiskua. Se on nupullaan, mutta kun se puhkeaa kukkaan, saamme keltaisen raidan aukon alareunaan.

Voi mitä kaikkea vielä ehdinkään kehitellä? Vielä kun ehtisi toteuttamaankin sen kaiken. Itse en ole mikään japanilaisen puutarhan erityinen fani, joten olen tästä innostuksesta hieman hämilläni. Isäntä ehdotti myös retkeä Roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan. Se kortti on käytettävä, en ihan kovin usein saa puutarharetkiehdotuksia mieheltäni. Ekaa kertaa ehdotti!

Sulaminen käynnissä

Piti lähteä aamusta ostoksille. Ei pystynyt. Edes tieto siitä, että kaupat ovat ilmastoituja, ei saanut liikkeelle. Tuli kuitenkin tehtyä poika Peelle Minioni.

Käytiin me meressäkin lopulta. Oli ihan mahdottoman virkistävää. Uittamon uimaranta oli (lähes 20 vuoden tauon jälkeen) edelleen toimiva. Väkeä riitti, mutta sekaan mahtui hyvin.

Maalaistunnelmaa kaupungissa

Tultiin loppuviikoksi Turkuun. Jäätiin paikallisbussista pois Tonttumäen kohdalla ja mitäpä siellä olikaan? Harvoin enää näkee heinää seipäillä. (Paitsi viimeksi sunnuntaina Raaseporin linnanraunioilla.) Ainakaan kaupungissa. Kylläpäs tuli hyvä mieli, kaupunginpuutarhuriko se on mahtanut olla asialla vaiko jokin performanssiryhmä?

Turnajaiset

Lauantaina käytiin lasten ja ystäväperheen kanssa turnajaisissa Raaseporissa. Ukkonen iski päälle onneksi vasta kun näytös oli ohi ja olimme menossa linnanraunioille. Kastuimme niin märäksi kuin vain sateessa voi kastua. Harvoin niin pääsee käymään. Siinä sitten pidimme sadetta puun alla ja kastuimme ja kastuimme. Toki taivasalla olisi saattanut kastua vielä vähän enemmän. Kaikki tyynni, kivaa oli. Ja kyllä jo iltaan mennessä oltiin saatu itsemme kuiviksi.

Yykaakoo

Eilen aamulla päätin jumpata vähän kotipihassa, kun lenkillelähtö on ollut jotenkin tosi hankala ajatus näillä helteillä. Ei vaan jaksa. Olipa tuossa jumpassakin jaksamista, vaikka heti aamusta aloitinkin. En vetänyt mitenkään raivolla, vaan ihan kevyesti. (Niin ainakin kuvittelin.) Poika See makoili vieressä riippukeinussa kyselemässä ja huutamassa, että älä laula äiti. En muuten laulanut, kyllä se oli Rihanna, joka puski ääntä tuubista.






Tänään tiedän jumpanneeni. Tai sain kyllä vinkkejä jo illalla kavutessani yläkertaan. Harvoin on näin nopeasti lihaskivut jumpan päälle tulleet. Hyvähän se sinänsä on, tietää tehneensä. Pelottaa vain, että kuinkahan kipeäksi sitä sitten oikein tuleekaan? Sen siitä saa, kun liian harvakseltaan urheilee. Tai hyppii narulla. (Narun olen ostanut joskus vuosituhannen alussa ehkä, enkä sen jälkeen ole sitä juuri käsissäni pidellyt.)

Mutta hei, pääskyt lenteli taivaalla ja hiki tuli pintaan. Ei sitä paljon mukavammin voi itseään rasittaa.

Flip flop fit

Sain ystävältä flipflopien kanssa yhteensopivat villasukat. Välillähän toki tarkenee ilman villasukkia, mutta on ne vaan hyvät olla olemassa, eihän tätä lämpöä vielä kovinkaan pitkään ole jatkunut.

Teimme talvella vaihtokauppaa. Kaisa sai valurautapannun minulta. (On hieman pieni, mutta kuulemma kovassa käytössä.) Sain esittää toiveen, mitä toivoisin takaisinpäin. Käsityökerhon joululahja-arvonnassa Kaisalle osui villasukkakirja, josta olin bongannut ko. sukat. Koska olen vakaasti päättänyt, etten itse opettele kutomaan sukkia, päätin kysäistä saisiko sellaiset vaihdossa. (Olen tehnyt ennenkin päätöksiä käsitöiden suhteen. Ei minun koskaan pitänyt opetella virkkaamaankaan, saatika kutomaan. Tulipa pienessä määrin kuitenkin opeteltua. Toistaiseksi pysyn kuitenkin sukkapäätöksessä!)

Ja paljon olen sukkia jo käyttänyt, vaikkakin viime päivät ja illat olen jo pärjännyt ilman.

Ihanan villiä menoa

Maanantaina tehtiin retki merenrantaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Tänään oltiin ihan suunnitellusti mato-ongella. Eilen jo päätettiin. Ja tää kaikki kahdestaan isännän kanssa. Pojat on ulkoistettu tämän viikon. Isommat vaarilla ja nappula mummulla. Me voidaan isännän kanssa olla ihan yhtä villejä ja spontaaneja vielä huomennakin, mitäköhän sitä oikein keksisi?

Mut hei, syönti oli hyvää. Melkein ei malttanut lähteä pois, kun saalista vaan nousi. Ja ahvenet olivat isoja, ei ihan merialueen kokoisia, mutta kunnollisia kuitenkin. Seitsemäntoista niitä lopulta taidettiin ylös saada. Nyt ne on perattu, suolattu ja odottamassa savustusta. Mmmm...