Vähän puolen välin alapuolelle tehtiin reikätiilistä "vyörymäeste". Tiilet riviin ja tikkua reikien läpi maahan sitomaan ne. Tiilen yläpuolelle tehtiin vähän tasaisempi kaistale. Lumimarjan ja ruusun juuria löytyi joka kerta kun lapion iski maahan. Halleluujaa vaan, niistä ei ikinä taida päästä eroon.
Tasanteen yläpuolelle tehtiin seinämätukea vanhoista kattotiilistä. Pappa ne jostakin edelliseen osoitteeseen minulle raahasi ja enkä minä niitä(kään) sinne voinut jättää. Mukaan ne piti saada.
Ihan ylös tuli tällättyä vielä puolikas penger sivusuunnassa mitattuna. Siellä kasvaa koristesalviaa ja jos hyvin käy, niin poikien A ja P liljat. Olivat hitusen kuivia ostettaessa, mutta pakkohan ne oli ostaa, kun pojat välttämättä halusivat.
Yksi iso kuunliljapaakku nostettiin ylös, kun se oli ihan väärässä paikassa ja siitä saatiin mukavasti jaettua alariviin tiilien taakse koko matkalle satsit. Rinteeseen on päässyt myös kolme pionia. Yksi on Charles, kahdesta muusta ei ole tietoa. Ostin ne puutarhalta, jossa kesätytöt antoivat hyvät rabatit, kun eivät tienneet mitä merkkiä mikäkin oli. Minuahan se ei haitannut, pionithan on pakosti kauniita, oli ne mitä hyvänsä. Naapuriltakin olen saanut vaikka mitä kasveja. Tuohon on päässyt mukaan kaksi jättipoimunlehteä, tsinnia, arovuokko ainakin.
Helsingistä ostin messuilta ukkolaukkoja satsin, murri ne laittoi maahan ohjeitteni mukaan. En vaan muista millaiset ohjeet annoin. Lisäksi olin ostanut kaksi särkynyttä sydäntä, varmaankin ritarinkannuksia ja muutamaa muuta kasvia. Tuolla ne ovat, toivottavasti ainakin osa jäi henkiin. Kovasti koitin ohjeiden mukaan huolehtia, ennen maahan laittoa, mutta pahoin pelkään ettei mennyt ihan nappiin. Ja juuri tällaista puutarhanhoitoni on. En muista edes mitä ostin, saatika minne ne on istutettu. Mutta souwot, haluankin yllättyä. Jos kasvaa, niin kasvaa. Jos ei paikka vaikuta oikealta, siirretään myöhemmin. Ei kaikki voi olla täydellistä puutarhassa, kun ei muuallakaan. Voihan se nälkä kasvaa syödessä, mutta nyt mennään näillä.
Aurinkoa!
