Muta, kura, lika, loka, sonta ym.

Poika Aa oli kolme päivää inkkarileirillä. Kaksi niistä sateista ja yksi sateeton. Olisi voinut luulla, että ne päivät menivät mutakylpylässä. Ainakin kengät olivat saaneet melko perusteelliset mutahoidot. Tossut esipesin hanan alla ja niistä tuli melko freesit verrattuna pesemättömiin. Kuitenkin tuntui, ettei kuran irtoamista saa iltistä loppumaan, joten päädyin heittämään ne lopuksi pesukoneeseen. Kyllä nahka näyttää konepesun kestävän ihan hyvin.

Kumisaappaatkin piti pestä sekä ulkoa, että sisältä. Niitä en sentään viitsinyt nakata koneeseen. Otin kuitenkin pohjalliset pois ja päästin vettä ihan kunnolla sisäpuolellekin. Niitä siinä huljuttaessani löysin myös salamatkustajan. Mikäs muukaan, kuin kastematohan se saappaassa oli vaihtanut vähän maisemia. Ei me sitä lemmikiksi otettu, mutta ei se enää kotiin taida löytää, joutui jäämään vierastyöläiseksi tänne.

P.S. Pojan inkkarinimi oli osuvasti Viemärirotta.

 

Ilmeilyä

Tämmöinenkin löytyi (entisen) ekaluokkalaisen kotiintuomisina koulusta, kun sitä mahtavaa materiaalipinoa tutkin. Kyllähän nuo on näköisiä. Saas nähdä millainen versio tulee seuraavan ekaluokkalaisen mukana. En tiedä tehtiinkö nämä juuri ennen vaaleja, kun ainakin paikallislehtien vaalimainokset piti "parannella" vähän samaan tyyliin. Niissäkin oli melkoisia helmiä.

Lähietäisyydeltä

Korallia

Atsalean hankin pari viikkoa sitten. Taimiston pojalle esitin kainon toiveen, josko heiltä löytyisi sellainen korallin värinen. Isäntä torui heti, ettei miehelle voi tollaista väritoivetta esittää. Mutta ihan oikean värinen tuo on. Pinkimpi nuppuna ja oranssimpi kukkana.

Toivottavasti se nyt vain viihtyisi tuossa paikassaan. Ei meidän pihalla oikein ole havuja seurana. Ainakin se ryhtyi kukkimaan melko pikaisesti, ettei heti ainakaan saanut menemään pieleen.







Kai sillä joku tarkempikin nimi on, löytyy kai tuosta "nilkkaremmistä". Mutta en mä niin pro (tai vaihtoehtoisesti hurahtanut) vielä ole, että opettelisin tarkempia tietoja. Atsalea on atsalea. Samalla kerralla ostetut pionit on pioneita. Toisen kerrottiin olevan karmiininpunainen ja toisen vadelmanpunainen. Nähtäväksi jää, toivottavasti pian.

TidididiTidididiTidididiTidididiTidididiTidididi

Adam West ja Burt Ward ovat tehneet suuren vaikutuksen poika Peehen. Varmaan meillä katsotaan jokaikinen jakso, toisin sanoen 34 arki-iltaa (klo 20.00-20.30) menee ruudun ääressä vuoden 1966 Batmania katsoessa. Ei sen puoleen, kyllähän se on ihan viihdyttävää katseltavaa näin aikuisen näkövinkkelistäkin.

Eikä kai ihan kaikkea aikaa tarvitse taistella erikoisrikollisia vastaan, välillä ehtii ihan hyvin puhaltelemaan voikukan hahtuvapalloja. Toisaalta, yllättävät tilanteet huomioonottaen on kuitenkin parempi lähteä hoodeille (enkä nyt tässä yhteydessä tarkoita vierailulle Robinin ja Marian luo) sankariasusteissa, jos vaikka kuitenkin sattuisi jotain rötöstelijöitä matkan varrelle...

(Kuva saatu täti T:ltä)

Eikös olekin hieno? Tulppaanit yllättää yhtenään. Tämäkin on hyvin yksinkertainen ulospäin, mutta kun sattuu kurkkaamaan sisälle, niin siellä on vaaleansinistä, oranssia ja mustaa.

Ei mulla nyt muuta.