lauantai 30. marraskuuta 2013

Aurinko, aurinko, missä lienet?



Tämä syksy alkaa käymään voimille. Kaikenlaista tapahtumaa yhtä mittaa, eikä kaikki suinkaan niin mukavia.

Pimeyttä riittää ja suurin osa niistä päivistäkin on ihan mahdottoman harmaita. Vaikka kyllä muutama aurinkoinenkin päivä on soppinut joukkoon, ainakin olen saanut kotoa napattua pari varjokuvaa.

Onhan sitä hyviäkin juttuja sattunut. Kaksi nuorempaa poikaa ovat saaneet kaksi muuta lasta kaverikseen hoitopaikkaan. Ja seurahan kyllä kelpaa. Se väli kun sitä seuraa ei ollut näkyi ja kuului kyllä kotonakin aika rajusti.

Toivoisin kuitenkin lunta maahan tuomaan vähän valkeutta ja enemmän vielä toivon kevää tulevan pikaisesti, kirkkaana ja aurinkoisena.

Tänään menen tapaamaan isoa joukkoa ystäviä pitkästä, aivan liian pitkästä, aikaa taas. Josko siitä sitten riemu repeäisi.

Ja onneksi joululomaankin on enää kolme viikkoa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hollandse Waterlinie

Viime viikolla olin työmatkatta Utrechtissa Hollannissa. Melko hyvin tuli käytettyä kolme päivää. Sunnuntaina lähdettiin ja keskiviikkona palattiin. Siinä välissä sellaisia 13+ tunnin päiviä.























Tällainenkin kohde tuli nähtyä. Rakentavat museota. Tuohon kaarevaan alueeseen voi museon valmistuttua juoksuttaa vedet, samoin kuin ihan oikeaan Hollandse Waterlieniin olisi mahdollista. Katsokaa ihmeessä täältä lisää. Kielimuuria voi toki olla, mutta onhan tuo pätkä kuitenkin aika havainnollinen.

Saatan laittaa myöhemmin kuvia lisää. Kunhan ehdin tahi jaksan.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Ei auta itku markkinoilla

Autojobbariperheestä päivää! Tai no miten sen nyt ottaa, ollaan vaan oltu viimeajat kauheessa autokierteessä. Vaihdoin kesän lopulla autoni hieman uudempaan ja vähemmän ajettuun. Bensa dieseliksi, manuaalivaihteisto automaatiksi, vakionopeudensäädin, pienempi kulutus ym. No autoliike vaihtoi uuden lukkopesän ja antoi mulle auton rempan ajaksi. Tutkittiin myös ulinaa, joka kävi korviin määrätyissä nopeuksissa. No se vika meni korjaukseen vasta vähän myöhemmin. Korjaus kesti lopulta kuukauden, kun osia oli tilattava ja odotettava ulkomailta. Ja sen kuukauden aikana sijaisautoa oli vaihdettava useamman kerran. Ei siinä mitään.

Muutama viikko sitten olin reissussa ja isäntä soitti, että on joutunut nokkakolariin moottoritiellä. Ei mitään henkilövahinkoja sentään, mutta auto meni lunastukseen. (Ja kaikki meni onneksi vastapuolen vakuutuksen piikkiin, kun syy oli siellä.) Vuokra-auto vaan alle ja pari viikkoa aikaa etsiä uusi auto tilalle. No se etsintä on eilen saatu päätökseen.

Mutta jotta kaikki olisi täydellistä, niin viisi päivää sen jälkeen kun sain oman autoni takaisin huollosta, siitä katkesi etujousi. Tänään hinausauto kävi sen hakemassa pajalle. Saanhan toki itsekin vuokra-auton tilalle, mutta melkoista säätämistä silti. Olen lähdössä työmatkalle Hollantiin sunnuntaina ja sieltä palattuani olisi pitänyt hypätä autoon ja lähteä keskisuomea kohti. Mutta parempi näin, kuin että jousi olisi lauennut jossakin kovassa vauhdissa.

On meillä ollut omassa käytössä tässä parin kuukauden sisällä varmaan kymmenisen eri autoa. Naapurit eivät ole kyselleet sen kummemmin, mutta en yhtään ihmettelisi, jos joku niistä luulisi meidän alkaneen tekemään sivubisnestä automyynnillä.

Ei oo auto meidän, eikä kyllä takana oleva rakennuskaan. Piti vaan kaivaa joku autokuva tähän mukaan.

Eikö kaikki p yleensäkin tipu samaan aikaan niskaan? Poika Pee pöllöili eilen sokkopörrönä (vaikka oli kielletty), kompastui ja löi naamansa pöydän reunaan. Hampaat taisi menna alahuulesta läpi, varma ei voi olla, kun ei antanut siihen koskea. Poika Aa taas ei pääse eskariin viikkoon, kun se on suljettuna epidemian takia. Sitä odotellessa, josko sekin kumminkin iskisi meihin.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

...



Meillä on ollut töissä hetken aikaa italialainen rouva vahvistuksena. Yhtenä perjantaipäivänä hän teki isot satsit pastaa. Pasta oli maittavaa, mutta ah, jälkiruoka se minuun suurimman vaikutuksen teki. Toki tuntui hän itsekin olevan samoilla linjoilla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkkäri oli patonkia, jonka päälle oli sivelty (runsaalla kädellä) nutellaa! Ei voi kuin suositella. Sitä kuulemma määrätään italiassa masennukseen. 


Sukellusvene
Ehkä noin 15 viikkoa ikää















Ilmalaiva







Niitä noloja hetkiä, kun on pitänyt vammat peittää vaatteilla
Koiralla alkoi olla kovasti vaivoja ja yksissä tuumin totesimme, että emme anna sen kituuttaa talven yli.   


Kuikelo nuorukainen