Suussa sulavaa...

Ai että, pihahommien välissä maistuu raparperipiirakka. Raparperit (muunmuassa) ryöpsähtivät ykskaks kauhean isoiksi. Pitää kiltisti ja teippaasti syödä, jottei mene hukkaan. Murri on ollut auttamassa poikain kanssa sekä niissä pihahommissa, kun isäntä on EM-kisoissa. Vaari tulee vaihdossa ensi viikoksi, joten vielä pitää varmaan pari pellillistä leipoa.

Kaunistuksia

Tammikuun toinen viikonloppu, kun sen reilu sata sipulia maahan laitoin, en tiennyt saavani näin kauniita tulppaaneita ja muitakin kukkia. Muutenkin on niin mukavaa odotella kasvien kasvavan ja kukkivan, kun olen vain istuttanut sellaisia joita olen ostanut ja saanut. Ilman mitään suunnitelmaa. Olen vain katsonut sellaisen kohdan, jossa ei tiettävästi ole ennestään mitään. Kasvit on sitten itse päättäneet, että ovatko tyytyväisiä sijoitukseensa vai ovatko heittäneet henkensä. On siis yllätys mitä mistäkin kasvaa, en ole piirtänyt karttaa tai hyvä jos muistan mitä olen multiin laittanut.



Olen kyllä erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Jännitys pysyy yllä ja joka päivä täytyy puutarhassa kiertää katsomassa, onko jotakin uutta ilmestynyt. Tällä hetkellä kaikki tuntuu kasvavan ihan silmissä. Tai no onhan niitäkin, jotka kuihtuu nopeasti pois, ennen kuin ovat kunnolla kasvaneetkaan. Kastelua en ole kovasti vielä harrastanut, oikeastaan tänään ensimmäistä kertaa kunnolla. Lannoitusta olen harkinnut, vielä en ole saanut sitä toteutukseen asti.





Isäntäkin on oikein ääneen ihmetellyt, miten tuosta rinteestä onkin tullut niin kivan näköinen. Salaisuushan on se, etten ole kitkenyt juurikaan, rikkaruohot rehottavat oikein kunnolla. Tuohan se vehreyttä heti, kun on vaan vihreää. Tiedostan kyllä, että rikkikset vievät ravinteita ja vettä, mutta toisaalta kasvusto myös pidättää kosteutta. Rinteen yläosa tarvitsee vielä kipeästi lisää kasveja, mutta eiköhän tuo tuosta. Kesä on vasta aluillaan. Ja jos ei muuta, niin voihan sitä toivoa, että rikkaruohot leviävät sinnekin vihertämään ja pitämään kosteutta. 




Oi voi, kai se on mentävä nukkumaan, jotta pääsee ajoissa nauttimaan sunnuntain lämmöstä. Jos vaikka saisi muutaman maton pestyä huomenna. Olisi ihana saada mäntysuovan haju tupaan.

Pellavaa

Perjantaina töistä lähtiessäni kuljin normaalista poikkeavaa reittiä ja "ajauduin" Lapuan Kankureiden liikkeeseen (Katariinankadulla Helsingissä). Niillä oli ständi siinä jalkakäytävällä ja kun ei ollut kiire, niin päätin poiketa sisään. Siellähän oli jotkin alet, paljon kakkoslaatuisia kankaita 4€/m. Ei ne kankaat kummemmin viallisia olleet. Saattoi olla esim. pyyheliinan leikkauskohtamerkintä näkyvissä. Paria kangasta oli pakko ostaa pari metriä, jos vaikka tekisi uusia keittiöpyyhkeitä ja pari tyynyliinaa. Ah, pellava on ihanaa. Kylpypyyhkeet jäi vähän harmittamaan, mutta kun ne ei mahdu mihinkään, niin eihän sitä kannata ostaa ennen kuin entisistä pääsee eroon.

Loput kamat kai lähtevät takaisin Lapualle, missä alet jatkuvat, mutta hyvällä tuurillahan sitä saattaa vielä tänäänkin olla jotakin alessa.

Pihakirppis

Huomenna ainakin kaksi naapuria ja me pidämme kadullamme pihakirppiksiä. Siitä on puhuttu jo vuosi sitten, mutta nyt saamme vihdoin toteutettua sen. Täytyy toivoa, että asiakkaita piisaisi, olisi oikeasti kaikenlaista, mistä pitäisi päästä eroon. Voisi sitten harkita toisemmankin kerran ja tehdä ihan perinteen. Mutta onhan se oikeasti kivaa, kun tulee sellaista yhteisöllisyyttäkin, kun naapurit yhdessä tekevät.

Antiikkia?

Itä-Pasilaa on viime vuosien aikana kaiketi koitettu faceliftata, mutta ihan kaikkialle se trendi ei ole vielä ulottunut. Aika sellaista, no, ankeaakin rakennuskantaa löytyy vielä.

Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että pitäähän niitä jokaisen aikakauden helmiä säilyttää. Tuokin on oikein malliesimerkki. Jääköönkin sellaiseksi.

Herkullista äitienpäivää!

Pieni pilvi pehmoinen (pimpeli pompeli pom)

Viime vuonnahan "tuuppasimme" vanhan pergolakatoksen kumoon, kun se ei vaikuttanut enää kovin turvalliselta. Terassi ilman minkäänlaista kattoa on vähän hankala, kun koko kesäksi ei ole tiedossa sopivaa pilvipoutaa. Isännän on pitänyt suunnitella katos oikein tietokoneohjelmalla, mutta saas nähdä tehdäänkö taas tunteella. On siis ollut kauheasti jotakin muuta tekemistä, joten hahmotelma on toistaiseksi hädin tuskin päässyt paperille.

Olemme pallotelleet ideaa katon materiaalista. Pitäisikö tehdä oikein huopakatto, kun valokate ei oikein tahdo kestää metrisiä lumikuormia? Lisäksi paikka on parin suuren koivun välittömässä läheisyydessä, joten roskaa katolla riittää. Valokate menee sii hetkessä kauhean näköiseksikin. Mutta pitääpä huopakattokin pitää puhtaana. Ja siinä olisi taatusti paljon enemmän työtä. 

Viime kesänä jo, varmaankin Rakkaudesta puutarhaan-ohjelmassa näin aivan upean aurinkovarjon. Pari iltaa sitten tein siitä pienoismallin, jotta isäntäkin pääsisi ajatuksesta perille. Sellaisen voisi tehdä ihan täysikokoisena katon alle, jolloin katemateriaalilla ei alhaaltakatsoen olisi niinkään väliä. Kangasta ei sattunut olemaan varastossani aivan oikeanlaista. Sen tulisi olla jotakin erittäin kevyttä, joka liikkuu pienestäkin tuulenvireestä. Se olisi aivan kuin pehmeä pilvi. Toivottavasti saatte ajatuksesta kiinni.

P.S. Lisäsin äitini pyynnöstä tuonne alapalkkiin Tykkäsitkös?-ruudun. Saa sitä tarpeen vaatiessa muutkin käyttää.