Bätmis ja kumppanit

Eilen vietettiin poika Peen 7-vuotis synttäreitä. Melkein kaikki eskarilaiset pääsivät juhliin mukaan. Vähän se lapsimäärä aiheutti etukäteen hikikarpaloita otsalle, mutta ihan turhaan. Kaikki meni ihan nappiin. Iso apu toki oli siitä, että sää suosi. Saatiin olla ulkonakin. Erilaisilla pikku kokoonpanoilla väki touhusi pitkin pihaa. Toiset pomppivat trampalla, toiset kiipeilivät puissa. Lisäksi pääsi "puhaltamaan" jättisaippuakuplia. Ja mitä kaikkea vielä lisäksi.


Kakun askarteli taas kerran täti Tee. Tuli sitä mitä oli tilattu ja vähän enemmänkin. Lisäksi oli kaikenmoista, esim. pitsaa ja mansikkahiiriä. Pitsapalatkin teki hyvin kauppansa.


Lahjat taisivat suurimmaksi osaksi olla Legoja. Vaikka mitä muuta sitä nuori mies tarvitsisi? Niillä pärjää aika pitkälle. Kaikenkukkuraksi päivänsankari oli onnellinen, tosi onnellinen.

Omnom & co

Poika Aa täytti kahdeksan vuotta. Toiveena oli Omnom-kakku. Sen hän saikin. Täti taas ahkeroi. Muitakin mahtavia tyyppejä ilmestyi paikalle, vai mitäs sanotte?

Olihan näiden lisäksi paikalla toki pojan kaveritkin. Siinähän sitä sai kalorit poltettua, kun kymmenen jätkää juoksi yläkerran ja alakerran väliä pari tuntia. Tai ehkä justiinsa saivat käytettyä puoli tuntia herkkujen parissa, mutta muuten kyllä oli melkoista juoksua.

Ihanan raikasta

Viimeiset jotakuinkin kunnolliset raparperit päätyivät kattilaan. Eipä paljon irronnut, vain vajaa litra. Mutta ah, sitäkin makoisampaa. Harvoin minua saa tekemään sommitelmia, mutta tänään jotenkin ihan inspiroiduin.

Pientä kivaa keittiössä

Grilliruoan sivuun sopii mainiosti pavut. Vielä kun tekee kastikkeen itse yhdistämällä Polpan tomaattikastikkeen Bonuelin valkoisiin papuihin, niin hyvää tulee. (Mausteista mulla ei ole tietoa, mutta chiliä ainakin. Isäntä hoitaa meillä kuitenkin ton kurmee-osaston.) Polpan tomaattisäilykkeet on muutenkin parhaita. Tölkkikin on sellainen, että kehtaa jättää näkyville. Pitäis varmaan taas laittaa herneeversoja niihin kasvamaan.

Noissa valkoisissa pavuissa taas on nykyään tosi kiva purkki käytettäväksi suojaruukkuna vaikka kaupan salaateille ja yrteille. Tai voihan niistä tehdä vaikka kynäpurkkeja mukuloille. Tai tekee nauloilla reikiä ja ripustuslenkit rautalangasta ja vualaa, tulloopi lyhty.





Ostin Ikeasta cd-laatikoita (kun halvalla sai) ja paketoin niihin teet ja mausteet. Mausteille askartelin pahvista välilehdet ja dymosin nimet. Meillä on tolkuttomasti mausteita ja kun oikea ei heti ole osunut silmään, on pitänyt ostaa uusi. Joitakin mausteita oli kolmekin pussia avattuna. Käytämme mausteita kyllä ahkerasti, mutta josko nyt ne kuluisivat ikäjärjestyksessä. Eikä ehkä aina tarvitsisi ostaa uutta pussia.

Tämäkin projekti on ollut suunnitteilla jo pitkään, mutta viime viikonloppuna sain ahaa-elämyksen miten saamme lisää laskutilaa sivupöydälle. Tietenkin hävittämällä siitä puulaatikot, jotka sisälsivät juurikin teet ja mausteet. Aikaa meni, mutta tulokseen olen tyytyväinen.

We have a problem...

Meillä on sininen keinu. Pappa teki sen (minä maalasin). Se tilattiin häneltä vanhan kodin pihaan, puusta roikkumaan. Sellainen kuin ameriikkalaisilla on aina kuistilla. Sembrassa oli kuin keinua varten paksu vaakaoksa. Ei ole sembraa uudessa pihassa, ei. Eikä oikein muutakaan sopivaa puuta tahi oksaa, minne sen ripustaisi. Riippumatollekin pitäisi paikka löytää, mutta se on sentään helpompi ratkaista.

Pitänee lähteä mittailemaan pihaa. Mutta sitä ennen laitan elämäni ensimmäiset itsetehdyt pinaattiletut.

"Toimitus" poistanut kuvan. Alkoi ärsyttämään. Ruoka oli hyvää, mutta kuva ei tehnyt oikeutta. Pistetään tonne loppuun joku ihan randomi tilalle.

Namnam ja puolukkasurvosta päälle. Parempia ne oli kuin kaupan.