perjantai 10. huhtikuuta 2015

Nättejä ovat




Tänä vuonna näyttää tupsahtavan tällaisiakin. Hitusen ruotsalaisen oloinen penkki toistaiseksi, mutta onneksi siellä on pari ihan perinteistä krookusta. Ei mene ihan tyystin sinikeltaiseksi. Ja näyttää tulevan tulppaaneitakin aika tavalla enemmän kuin mitä aiemmin. Olen tainnut istuttaa sipuleita syksyllä.

Mä vedän niin tunteella. Mitään ei muista ulkoa, että mitäkö ja minnekö tuli laitettua? Ihannan yllättävää taas tänäkin vuonna. Ihan jännittää ajatella, että mitä kaikkea muuta jo unohtamaani tuolta tulla tupsahtaa.

Tänään olen vähän jo uskaltautunut haravoimaan lehtiä penkeistä pois. En vaan tiedä olisiko järkevämpää haravoida hyvissä ajoin ja sitten sirotella ilmavasti lehdet takaisin? Kun onhan se aika vaikeaa haravoida lehtiä kaiken kukkaloiston keskeltä. Tulppaanitkin on tosi nättejä, kun niiden päät miekkasevat kuivat lehdet ja sitten ne ovat kiinni toisissaan. Kuitenkin voi tulla vielä moonta kylmää yötä ja aika moni kasvi kaipaa vielä suojaa.

No näitä on mukava miettiä. Ainakin vastapainoksi sille, mitä tuolla muuten odottaa. Ketkut ovat uusineet vain tarkastuskaivoon tulevan pään viemäriputkista. Nyt on sitten röörit tukossa, juuria täynnä. On tää yhtä juhlaa, kun pitäis kaivaa pihan poikki juoksuhauta. Ja arvakkaas montako koneellista jää pesemättä pyykkiä?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kolme isoa koivua

No niistä koivuista riittää risuja. Pitänyt jo pitkään kötöstellä jotakin, vihdoin sain vietyä ajatuksesta teoiksi. Mikä lie otus siitä syntyikään. Pienihän se on, vielä jäi risuja yli. Pitääköhän koittaa väsätä vielä luuta vai voisiko jo loput vain hävittää? Pääsiäinenkin meni jo, ettei tässä luutaa tarvitse välttämättä lähiaikoina. Otuksella luutiminen voi toisaalta olla haasteellista.

Jos jaksaisi jalostaa ajatusta ja lähteä isosti liikkeelle, niin voisi tuonne pihaan tehdä vaikka lohikäärmeen luikertelemaan...

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Eka julkinen




Poika Aan ensimmäinen, julkisesti näytillä oleva työ on kissa. Se on tuo sinisilmäinen. Valitettavasti sen takamuksessa oleva karkkikeppi ei näy. Mutta sellainen siellä on, puna-valkoraidallinen. Ja arpia naamassa. Ei voi tietää miksi, mutta eipähän ollut kovin vaikea veikata, mikä noista kissoista on poika Aan. On melko tunnistettava tyyli.


Paikallisen kauppakeskuksen ikkuna oli ollut pitkään tyhjänä, kun koko rakennuksen oli määrä mennä remonttiin. Remontti ei vaan ole alkanut (saa nähdä alkaako koskaan), joten kuvataidekoulu on saanut pitää vaihtuvaa näyttelyä näyteikkunassa. On siellä kissojen lisäksi ollut paljon muitakin hienoja töitä näytillä, mutta niitä en ole tullut kuvanneeksi.