Mitä sattuu otoksia

Pääasiassa olen ottanut kuvia kännykkäkameralla, kun se on aina mukana ja kuvat siirtyy talteen aina yön aikana. Viime aikoina on tullut aika paljon sellaisia hutikuvia, kameran kun laittaa päälle, niin se laukaisee siinä samalla jo ekan otoksen. Sitten on näitä tällaisia kuvia pilvin pimein. Osa ihan hauskoja, mutta ihan turhiahan ne ovat.

No, kyllä kai tämä kamera on ollutkin kovilla. Joskus puoli vuotta sitten tyhjensin pari tuhatta kuvaa muistista ja voisi varmaan taas tyhjentää saman verran. Ei kai sitä voi puhelimen kameralle odottaa samanlaista kestoa kuin ihan oikealle kameralle. Yksi syy nykyisen puhelimen mallille oli nimenomaan juuri kameran hyvä kuvanlaatu. Nykyinen kuvanlaatu vain alkaa olemaan aika surkea, kovasta käytöstä eittämättä johtuen.





Eihän puhelimen kameran ominaisuudet nyt ikinä saavuta oikean kameran ominaisuuksia, mutta minä olen kelpuuttanut peruskuvat. Zoomatut kuvat eivät ole alunperinkään olleen kummoisia.






Pitää alkaa miettimään muita ratkaisuja, jotta tulisi tallennettua aikaa yhtä ahkerasti kuin tällä nykyisellä luurilla. Ei viitsisi hankkia uutta puhelinta mokoman takia, mutta onko myöskään mitenkään todennäköistä, että saisi raahattua kameraa mukana?







Kantaako kaikki muut kameraa matkassa? Ehtiikö / jaksaako kameran aina kaivaa kassista, kun olisi kuvattavaa? Kotonahan kameran käyttö pitäisi vielä onnistua, mutta onko akuissa is´kinä virtaa, kun kuvaustilanne on päällä?

Yhdessäkin poutapäivässä ehtii

Tuli nimittäin jatkettua terassin tekoa taas. Poika Aa toimi työnjohtajana ja apulaisena. Ei nyt sentään valmista tullut, mutta "laituri" rakentuu kuitenkin. Runko on pitkällä ja kanttakin lai ladottua jokusen lankun. Seuraavaksi onkin haettava lisää puutavaraa kanteen, muutama kulmarauta ja sitten kai kaidekin pitäisi jostakin kehitellä.

Vielä ei ole laiturikuvaa saatavilla. En tullut eilen kuvia ottaneeksi. Tänään taas ei kiinnostanut mennä sateeseen kuvaamaan. Korvataan se siis toisella kuvalla. Kuvan rajauskin kun on oikein hienosti epäonnistunut. Mutta menköön paremman puutteessa.

P.S. Kukat jäi istuttamatta.

Syreenikiitäjä

Nähtiinpäs viikko sitten myös syreenikiitäjä. Ja jotenkin ihmeen kaupalla sain napattua siitä kuvankin. Melko hämärää oli jo ja kamerantähtäimestä en kyllä nähnyt yhtään mitään. Koitin vain laukaista oikeaan suuntaan. (Suoraan sanottuna en ymmärrä miten murri kiitäjän huomasi, se kun ei pidä minkäänlaista ääntä entäessään.)

Antiikkia?

Itä-Pasilaa on viime vuosien aikana kaiketi koitettu faceliftata, mutta ihan kaikkialle se trendi ei ole vielä ulottunut. Aika sellaista, no, ankeaakin rakennuskantaa löytyy vielä.

Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että pitäähän niitä jokaisen aikakauden helmiä säilyttää. Tuokin on oikein malliesimerkki. Jääköönkin sellaiseksi.

Syksyn värittömyyttä

Tunnelmakuvia tien päältä sunnuntaiaamuna. Kumman hyviä kuvia saa napattua vaudissa, auton ikkunan läpi. (En suinkaan yrittänyt multitaskata. Isäntä oli auton puikoissa ja minä kuvasin hanttarin paikalta.) Tunnelma oli erikoinen, vähän kuin olisi ajellut sellaisessa mustavalkovalokuvassa, mitä on hennosti väritetty.

Sattuipa joukkoon yksi värikuvakin. Tuolla pusikossa siintää kai Suitian kartano tai ainakin jokin tilan rakennuksista.

Ah, ihanaa arjen harmautta

Panelointi on vihdoinkin harmaa koko portaikon osalta. Alkoi nyppimään, kun kaikki kamat ylätasolta oli roudattuna yläkerran aulaan. Penkkiin löi aina varpaansa ja muutenkin oli ahdasta. Oli pakko saada valmista aikaiseksi. Välipätkäkin piti hoitaa nopeasti alta pois, kun kaide piti ottaa työn ajaksi irti. Portaat ovat tosi liukkaat ja ne kai lähtevät seuraavaksi työn alle. Mutta hetken pidän taukoa.

Taulutkin saatiin vihdoin paikalleen. Kulman takaa vaan paljastuu karu totuus. Kaikki ei ole vielä valmista. Tyytyväinen olen silti. Ihanaa kun pientäkin edistystä tapahtuu.


















Ja jostakin syystä olen saanut kuvattua ennen-kuviakin tällä kertaa. Tai ainakin keskenkaiken-kuvia. Mennäänpä takaperoisesti tällä kertaa... Ja jos oikein uteliaisuus voittaa, niin vielä aiempia kuvia löytyy sivupalkin tunnisteista nimellä portaikko sekä eteinen.






















Kaikki kuvat on otettu huonossa valossa kameralla ja kännykkäkameralla. Kaiken kaikkiaan ihan surkeat kuvat, mutta ehkä idea jotenkin tulee selväksi. Turkoosista on vihdoin päästy eroon. Tarkennuksena mainittakoon, että vain tässä kohdassa turkoosi on hävitetty, kyllä sitä vielä kellarikerroksessa piisaa. Yläkuvissa sävyt lähempänä totuutta, alakuvien keltaisuutta en saanut säädettyä oikein mitenkään oikeaan suuntaan.

Huomatkaahan myös oliivi puun mahtava graafisuus! Se otti ja heitti henkensä, kun joutui ikkunan edestä evakkoon. Mutta kyllä se on ihan hyvä pikku ledivalonauhan ripustamiseen.

P.S. Taulujen kuvat Eiffeltorni ja Helsingin Tuomiokirkon kello ovat minun ottamiani, keskimmäinen "torni" on sähkölinja ja isännän ottama. Joskus muinoin on valokuvaaminenkin onnistunut vähän mallikkaammin. Ja kellohan näet paremmin sivupalkin kuvassa.

Silmät auki

Sitä kulkee omissa nurkissa melkolailla silmät ummessa. Noin niinku yleensä ja pääasiassa. Ei vaan näe monia juttuja, kun kaikki on tuttua. No onpahan Murrillakin aika tutut nurkat, mutta eilen katselin pikkasen tarkemmin ympärilleni. Monta kivaa uudempaa ja paljon vanhoja aina Murrin eri osotteisiin kuulunutta juttua.

Mahtavat verhot tällä hetkellä keittiön pikkuikkunan takana.

Tiskipisteessäkin voi olla taidetta.

Pojat Aa ja Pee askartelivat ja asettelivat keltaiset pallot keittiön oveen, ehkä alkuvuodesta. Nyt ne ovat jo hieman nuhjaantuneet, mutta piristävät edelleen.

Mahtikaappi

Peilin reunassa on kai aina ollut kortteja. Pyykkipoikiin Murri taiteili kuvioita ja koristeita joskus muinoin. Oltiin myymässä niitä markkinoilla ja sen jälkeen syötiin ravintolassa hyvin. Jokunen jäi jäljelle ja hyvinhän ne on kestäneet pari vuosikymmentä.

Pitsin lisäsin kaapin oveen Murrin tähän asuntoon muutettua. Kaapissa on kai joskus ollut peili, mutta me ei olla sitä nähty. Ovessa on vaan aina ollut reikä. Täällä piti saada maalituubit ynnä muu tarpeisto piiloon ja päätin vaan kokeilla saako tuon pitsin siinä pysymään. Hyvinhän se on pysynyt ja ilme sopii tänne.

Kilpi siivouskaapin ovessa

Kirjallisuutta sekä maalaustarvikkeita

Liskokello

"Perhoskasvi"

Liskoja kirjahyllyssä

Peltirasia

Lasipurkki, sulat ja paletti

Olkkarin valaisin

Pulpetti

Maalausteline & co

Maalausvälineistöä

Keittiön ja vessan ovien välissä

Kuvat nyt on, mitä on. Mulla on joku paha karma kamerapiireissä tällä hetkellä. Kun se oma järkkäri temppuilee, niin kerrankin ajattelin, että otanpas pokkarin mukaan matkaan. Löysin oikean laturin ja sain akunkin ladattua jo kotona. Täälläpä sitten meinasin ruveta oikeen räiskimään, niin pokkari kehtaa herjata, että muistikortti on lukittu. Joo, HV vaan mullekin! Todellakaan tiedä, mitä tollaselle lukitulle kortille pitäs tehdä. Minä sitten nämäkin kuvat otin taas kännykkäkameralla. Se ei ole ehkä ihan paras hämärissä tai vastavalo-olosuhteissa. Kuvasin enivei.

Nyt vaan kotiinpäin taas silmät auki.

30.9.2012 Täällä tapahtuu kummia. Kuvat ja tekstit olivat ihan sikin sokin. Koitin korjata parhaani mukaan, mutta eipä tuo lopputulos ole kummoinen. Ehkä se johtuu siitä, että tein alkuperäisen Murrin koneella. Ja nyt se näyttäytyy omalla koneella aivan toisin. Mä kun oon kuvitellut, että ne pysyy sellaisina kun ne on tallennettu. Kaipa tuo ruudun koko tekee "oman säväyksen".

Baanalla

Yksi päivä viime viikolla kävin työpäivän jälkeen ihmettelemässä ystävän remppaa. Siinä kun sitten oli Baana melkeinpä matkanvarrella kotimatkalla, niin pitihän sitä kautta kulkea. Sanovat mitä sanovat, mutta mä tykkäsin. Ainahan sitä valitettavaa keksitään kaikesta, vaikka parannus entiseen olisi huima. Joka tapauksessa kaupunkilaiset ovat todella ottaneet Baanan käyttöönsä.

Kaikki kuvat on otettu puhelimen kameralla vauhdista (pyöräillen). Ja sitten ne on kaiken lisäksi lopusta alkuun päin. Mutta en vaan jaksa vääntää ja kääntää. Olkoon.

Valkoinen mökki

Leikkimökin ulkomaalaus on saatettu vihdoin päätökseen. Ainakin melkein. Keittiön ikkunasta kun katsoo, niin terassin etulauta kaipaa vielä väriä. Viime lauantaina maalasimme isompien poikien kanssa kolme seinää. Tai no, pojat auttoivat aikansa ja loput jäi minulle. Voi kyllä sanoa, etten olisi kehdannut esitellä sitä edes harkkatyönä, mutta tulipahan tehtyä. Ei vaan jaksanut nähdä enempää vaivaa, kun tietää että nyt tehty maalaus varmasti riittää siksi aikaa, kun pojat sitä jaksavat käyttää. Sitten seuraava osoite on kyllä kaatopaikalla.

Vuorilaudat maalataan vielä myöhemmin eri värisiksi jos jaksetaan. Nyt kuitenkin väri käy meidän pihaan ja pojat voivat tosissaan ottaa sen käyttöönsä. Ikkunan alla on pitkä kukkaruukku, siihen on vaihdettu mullat, vielä pitäisi laittaa kasvit kasvamaan. Kasvaahan siinä kaksi vartta ruohosipulia jo, mutta ehkä pari muutakin kasvia voisi mahtua kaveriksi.

Onhan mökki ollut koko ajan käytössä, mutta nyt siellä sisälläkin on sopivasti kalusteita ja siistiä. Ainakin melkein. Poika Pee vei kasan hiekkaa ja levitti lattialle (kuten kuvastakin näkyy). En ole saanut aikaiseksi siivota uudelleen ja kukaan muu ei sitä varmastikaan aio tehdä.

Onneksi jossakin asiassa pojatkin ovat (edes joskus) järjestelmällisiä ja siistejä. Nytkin siinä mökin vieressä on varsin siisti vinoparkki. Kulkuvälineet ilmestyivät mökille, kun olin antanut maalin kuivumisen jälkeen luvan taas leikkiä siellä.









Kuvaaminen on ihan naurettavan hankalaa, kun kamera on sammutettava lähes joka toisen kuvan jälkeen errorin vuoksi. Väsynyt rakkine.



Flunssa vaivannut muutaman päivän, kuumetta ja räkää. Tänään kävin lääkärissä, määräsi tropit. Ja heti auttoi, on se kätevää. Huomenna ehkä sittenkin jazzeille Poriin...

Muistuttaisin arvonnasta, ottakee osaa! Muuten käy kauhea munkki kaikilla lukijoillani (joita on jo neljä). Paitsi heistäkin miinustetaan Murri, joka on töiden takana. Jättäkää merkki itsestänne joko kommenttikenttään tahi sähköpostiin, molemmat toimivat. (Tai jos ei toimi, niin kertokaa sekin.)

Selkäkipujen syytä

Olen saanut todeta, että selkä vihoittelee jatkuvasti, jos en liiku tarpeeksi. Olen jäänyt crosstraineriin (tai mikä härveli se nyt onkaan, missä on ne sauvatkin) "koukkuun". Ei se oikein mun juttu ole muuten, mutta sellaisessa on tullut viime aikoina kuntoiltua, kun siinä on voinut samalla päivittää juttuja kaverin kanssa. Tai katsella telkkua, jos on ollut yksin. On vaan tullut todettua, että kyseisen laitteen käytön myötä selkä on kipuillut melko vähän. Ja heti kun on kolme päivää väliä, niin jo kivut ja säryt palaavat.

No niin. Asiaan. Olimme poikien kanssa murrilla Turussa. Selkä alkoi tulla kipeäksi. Ajattelin, että kipaisempa Elixiaan nostamaan hien pintaan, kun sellainen on vain muutaman korttelin päässä. Eihän ne minua sinne laskeneet. Heillä kun on vain jäsenpohjaista kuntoilua pääasiassa. No ihan oikeesti olisin kyllä päässyt tutustumaan, kunhan olisin pulittanut tuosta tutustumisesta 20€. Ei kai missään ole oikeasti tuon hintaista tutustumista? Vai onko mulla mennyt jotkut nousuvuodet ohi? Eikö tutustumiset ole perinteisesti olleet ilmaisia? Nousi hiki pintaan. Ihan ilmaiseksi.

Meinasin sitten, että teen sellaisen reippaan kävelyretken. Lähdin eri suuntaan kuin yleensä siellä. Kävely kylläkin keskeytyi yhtä mittaa kun piti kuvata, mutta tulipa siitäkin huolimatta parempi tuntu selkään. Ja päähän. Omien ajatusten kuuleminen tekee ihmeitä.