Parturointi suoritettu

Koiramme on sellainen maanantaipainos. Tyyppi on jättiläinen. Painaa tuplat mitä pitäisi ja säkäkin on 13cm enemmän. No onhan se vähän pulskassa kunnossakin, mutta solakkanakin olisi aivan liian iso.

Eikä siinä kaikki, turkin pitäisi olla säänkestävä, mutta vielä mitä. Turkki kuuluisi nyppiä, mutta se ei irtoa kuten pitäisi, joten turkki ajellaan koneella. Ja siitä seuraa entistä pehmeämpi turkki, joka on huono suoja säätä vastaan.

Käytin aiemmin koiran trimmaajalla, mutta tulin siihen tulokseen, että osaan itsekin. Sehän ei ole mikään rotunsa paras edustaja, mitä väliä jos turkki ei sitten oo ihan priimaa sekään. Ekan koneen ostin kalliilla eläinkaupasta. Koko ajan ollut hankaluuksia sen kans. Pappa oli sitten ostanut jossain välissä Lidlistä parinkympin koneen. Se on hiljainen ja leikkaa hyvin.

Tää on muuten eka kerta kun tarinoin tänne kännykällä. Saattaa näyttää oudolta.

Tänään ohjelmassa...

...koiran parturointi. Turkki lyhennettävä. Koira haisee koiralle käytyään kerran ulkona. Toivottavasti ilmat tästä vielä lämpenevät, ettei raukkaparka palellu.

Koira on oikee tosimies, inhoaa märkää. Pitää siis hoitaa se parturointi tänään, kun se on pesty eilen. Aloitin myös sadetakin tekemisen sille, kun jäi pöytäliinasta sopivasti Linumin ruudullista kerniä yli. Pitää laittaa ohut fleece sisäpuolelle, niin tarkenee sitten näillä välikausilla.

Tää kuva on vuodelta 2005, mutta turkin pituus on suunilleen tuo. Kuva taitaa olla isännän ottama.

Voi typeryyden typeryys

Kai tiedätte kuinka purkalle käy, kun sitä on jauhettu hyvä tovi ja sen jälkeen siä hierotaan käsiin ja jalkoihin. No, siitä tulee pitkää tahmeeta säiettä, joka tarttuu hyvin kiinni ihoon. Ja jos on vaatteet päällä, niin sitä tarttuu luultavasti niihinkin. Ja jos satut olemaan sohvalla, niin ehkäpä purkkaa siirtyy myös siihen. No tää viimenen osottatui turhaksi peloksi, onneksi. (Muutama hikikarpalo saattoi kuitenkin tulla otsalle samalla kun pesin poika Peetä ja poika Aa juorusi tämän käyneen varmuuden vuoksi kahdella sohvalla purkkaisena.)

Poika Pee saatiin pestyä. Kyllä purkka onneksi lähtee iholta melko helposti ihan vedellä. Sammarit, jotka hänellä oli jalassa laitoin pakastimeen. Toivotaan, että jäädytys toimii. Sohva olis ollu paljon hankalampi työntää pakastimeen, heh.

Niin ja koko homma lähti lapasesta kuulemma siten, että poika Pee potkaisi poika Aata selkään, jolloin purkka lensi Aan suusta ja mystisesti levittyi Peen ihoon.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin...

Cruisin' mamas

Meikäläisellä on uus kulkupeli. Kiitos vinkistä H. (ja onnea vaan vaimollesi nelipyöräisestä). Halusin sellaisen jo viime vuosituhannen puolella, mutta ei vaan ole tullut hankittua. Tai jos sellainen on tullut kaupassa vastaan, niin olen ollut raskaana ja jättänyt hankkimatta. Tänään isäntä sitten kävi mulle sen hakemassa. Onneks on pihan laatotus paljastunut, voi omassa pihassa näyttää dorkalta ja harjotella alkeita sen aikaa kun sepelit on vielä kaduilla.

Muovit on vielä laudan päällä, kun pojat ovat surffanneet sisällä. Aamupäivän saavat vielä jatkaa sitä, mutta iltapäivällä viimeistään pitää päästä ulkoiluttamaan lautaa.

Varokaa siis risut ja männynkävyt, pian kaks hurjaa mammaa viilettää tän kylän raitteja tukka turbiinilla.












Kylvin muuten chilejä taas. Kuivista hedelmistä kaivoin siemenet. Tietää tehneensä sen. Käteni oon pessy aika tavan monta kertaa ja siltikin niistä tulee poltetta suuhun. Niin ja nenäänikin oon pyyhkässyt pari kertaa.

Puutarhaunelmia vai -suunnitelmia?

Tällaisen Magnolian haluaisin. Kuvan olen ottanut
jossainpäin Ranskaa useampi vuosi sitten. Pitänee tyytyä
hieman vaatimattomampaan, pohjoisessa viihtyvään.

Voi dääm, pää on kuin muurahaispesä. Vanhemmat pojat ovat olleet mummulassa yötä ja hyvä niin. Poika See on ihan räkäinen, hampaita puskee ja kaiken kukkuraksi sai eilen kolme rokotusta. Viideltä aamulla piti nousta huuhtelemaan nenää, että henki kulkisi. (Kuorsasi pahemmin kuin isänsä ja se on jo paljon se.) Tästä kaikestahan seuraa ainoastaan se, että mä oon väsynyt. Ainakaan lapsessa väsymys ei mitenkään näy. Kovasti harjoittelee ryömimistä, etupää ja peräpää ei vaan vielä oo yhteistyössä.

Mene nyt sitten väsyneenä lukemaan uusinta Maalaisunelma-lehteä ja varmuuden vuoksi käy vielä katsomassa Villi piha-blogia. Päässä myllää kaikenmaailman puutarhasuunnitelmat niin, ettei meinaa pysyä nahoissaan. Pitäs kasvihuoneen lisäksi rakentaa laatikoita/kohopenkkejä, järkevämpi lehtikomposti toiseen paikkaan, kahteen kohtaan pihaa tarvitaan portaat... 

Tien puolella taloa on sellainen typerä "katseenvangitsija". Vesiallas siis. Se on täynnä vaahteranlehtiä ja limaa. Siihen on olemassa suihkulähdekin, mutta siitä ei oo kyllä tietoa, milloin se on ollut käytössä. Allas kylläkin oli käytössä syksyllä, kun yksi nelivuotias testasi, että jokohan se jää kestää. Ei kestänyt. Onneks oli kurahousut jalassa ja ilma pysyi 

niissä sisällä, kellutti sen aikaa kun pojan isä sai 

kiskottua hänet ylös. Allas saa siis lähtöpassit ettei tule 

mitään pahempia onnettomuuksia eteen. Ja sille paikalle 

tulee perhospuutarha, näin on sovittu poika Aan kanssa.

Kiitosta vaan valosta!

Jossain näin, blogissa tai lehdessä, en enää muista. Joku fiksu oli tehnyt kameranjalasta lampunjalan. No tänään mulla sytty se kuuluisa lamppu. Jonkun aikaa ehti vissiin muhia.

Meinasin ensin, että jossakin on isältäni peritty tripodi, sellainen vanha klenkka joka välttäisi hyvinkin. Enhän mä sitä mistään löytäny. Eipä se mitään, paremmin käykin tuo musta vähän uudempi ja vähän vähemmän rampa.

Lamppukin oli valmiina, kun sain ostettua makkariin yövalot toissaviikolla. Yksi oli siis ihan ylimääräisenä. Nyt tää näkee lukee tai virkata tai jotain telkkua katsellessa. Ja onhan se nyt kätevä, kun on hyvät säädöt ja suuntausmahdollisuudet vähän joka suuntaan.

Jos nyt joku tietää idean omakseen, niin pistäkää viestiä. Linkitetään sitten idean alkulähteille. (Vaikka kai kaikki ideat on jo joskus ennenkin keksitty. Kierrätystä ja varkautta kaikki tyynni. Älkäätten siis loukkaantuko.)

Taulut on meillä muuten suurimmaks osaks tollai melkein seinällä.


Lähde löydetty! Mieleni syövereissä pyöri my 2nd hand lifen vintage tripod.

Koulittu on

Kasvikaappi on vihdoin kasattu. Se onnistuikin yllättävän hyvin tuossa sen omassa syvennyksessä, kun sai pyllyllä pidettyä toista päätyä pystyssä samalla kun ruuvaili toiseen päätyyn alahyllyä kiinni. Ei se silloin ekalla kerralla näin helppoa ollut.

Kellarissa oli kaapille just sopiva kolo. Vastapäätä on portaiden alla oleva komero, missä säilytetään tällä hetkellä suksia ym. sellaista. Hieman huono yhtälö sinänsä, mutta niiden käyttö osuu onneksi eri kausille. Kasvikaapin voi sitten vaikka siirtää talveksi toiseen paikkaan. Tuossa vaan on sopivat olosuhteet valoa ja lämpöä ajatellen tuolle taimettamiselle.

Rönsylilja tekee kylppärissä jatkuvalla syötöllä uusia rönsyjä. Niitä laitoin juurtumaan, jos vaikka sais multiin asti. Tosin ne viihtyy vedessäkin, voisi kokeilla vesiviljelyä ihan kunnolla.

Eka satsi taimia koulittu. Ostin Ikeasta tuon kolmen sinkkiruukkun setin. Siinä oli pelletit ja siemenet valmiina. Poika Aa rakastaa basilikaa, joten siitä koulin 18 tainta toisiin ruukkuihin. Muissa kahdessa ruukussa oli timjamia ja korianteria. Ne iti nopeasti ja teki hyvännäköisiä taimia. Muutamia tomaatteja ja paprikoita koulin myös. Vielä jäi aika paljon jäljelle, kun multakin loppui. 

Sitten pitäiskin vissiin laittaa lisää itämään, kukkiakin. Perhospuutarha olis aika kiva.

Rapatessa roiskuu

Jep, jep. Pistä vaan pojat kahdestaan ulos. Nyt on autopaikalta maa sulanut sen verran, että siihen saa kaivettua kuoppia. Ja sen kuran voi heitellä vaikka talon seinälle. (Kyllä sitä tais osua vähän isännän autoonkin.) Kaipa se rapisee alas, kunhan kuivuu. Näytti kyllä aika masentavalta, en halunnut ottaa edes kuvaa. Vaikka ehkä pitäis koota joku vandalismi-kansio, voisi sitten nauraa myöhemmin niille. Sinne samaan kansioon vois laittaa kaikki seiniin piirtelyt ja untuvatäkkien saksimiset.

Onneks noista kersoista on kuitenkin valtavasti iloakin. Nyt meillä on poikien yksi vanha päiväkotikaveri kylässä. Pojat leikkii piilosta. Ihan kun menee tyynyn alle piiloon, niin se tuntuu olevan riittävä piilo. Löytyminen taitaa olla hauskempaa, kuin piiloutuminen. Ja muutaman minuutin päästä on jo uusi leikki kehiteltynä.

Se on pottu.

Aurinko, aurinko, sulata lumet pihastamme.

Kyllähän niin on tapahtunutkin, kun vaan muistaa katsoa oikeista paikoista. Tänään kävin lusikoimassa kasvihuoneen tulevaa paikkaa ja kulkuväyliä. Hartiat vaan alkavat olla hellinä lapioimisesta ja petkeleen heiluttamisesta. Pojat auttoivat oikeinkin ahkerasti lapioimalla autopaikalle muodostuneesta lammikosta vettä. Pitänee kaivaa kuravaatteet esille. Kunhan vaan mahtuisivat vielä päälle.

Paljastuupa ulkona talven aiheuttamia vaurioitakin. Muutama vesikouru roikkuu ikävästi, pergolan katon rakenteet ovat notkahtaneet ym. Ja jos ei luonto ole kokonaan onnistunut, niin meidän pikku kerviisit kyllä auttavat. Kuten puuvajan oven viereiselä seinällä. Olisi varmaan saanut vielä liimaa, laasti, askartelulla pidettyä pari talvea kiinni, mutta kun sinne halkeamaan mahtui pikku pikku kätöset niin mukavasti.

Kyllä pöhisee

Aurinko paistoi taas ihanasti ja kas, kyllä pöhisee. Olemme joutuneet muutaman viikon ajan laittamaan bioroskat sekajätteeseen. Emme muuton, rempan ja vauvan syntymän tiimellyksessä tajunneet tyhjentää kompostoria syksyllä. Kompostori tuli joku aika sitten täyteen, eikä lämpömittarikaan kovin paljoa lupaillut. Nyt on ollut sen verran lämmintä, että vekotin on taas täydessä työn touhussa. Lapioin polun perille ja möyhensin kompostorin sisältöä. Nyt onkin taas tilaa ainakin 30 cm pinnasta yläreunaan. Ei muuta kun Hesarista taitteleen biopusseja, eipähän tarvi niitäkään kaikkia kiikuttaa jätepisteelle. Ihan mahtavaa.

Muutenkin oli kiva pyöriä pihamaalla. Tuli taasen siirrettyä pari kuutiota lunta paikasta A paikkaan B. Vielä ei olla sen suhteen ihan maalissa. Vielä on kattotikkaiden kohdalta tulossa katolta jäätä, joten en kauheasti uskalla siinä alla lapioida. Pitänee ehkä siirtyä hetkeksi lapioimaan kasvihuoneen paikkaa sulaksi. Mies mietti, että voisi pitää toukokuussa viikon kesälomaa, jotta saataisiin lasihuone kasattua.

Tämän kummun alla on kasvihuone osissa. Toivottavasti
saman kokoisissa, missä ne on sinne syksyllä laitettu.

Kaikenlaista muutakin pihalta löytyy taas. Lumi katoaa niin eri aikaan eri paikoista.

We have a problem...

Meillä on sininen keinu. Pappa teki sen (minä maalasin). Se tilattiin häneltä vanhan kodin pihaan, puusta roikkumaan. Sellainen kuin ameriikkalaisilla on aina kuistilla. Sembrassa oli kuin keinua varten paksu vaakaoksa. Ei ole sembraa uudessa pihassa, ei. Eikä oikein muutakaan sopivaa puuta tahi oksaa, minne sen ripustaisi. Riippumatollekin pitäisi paikka löytää, mutta se on sentään helpompi ratkaista.

Pitänee lähteä mittailemaan pihaa. Mutta sitä ennen laitan elämäni ensimmäiset itsetehdyt pinaattiletut.

"Toimitus" poistanut kuvan. Alkoi ärsyttämään. Ruoka oli hyvää, mutta kuva ei tehnyt oikeutta. Pistetään tonne loppuun joku ihan randomi tilalle.

Namnam ja puolukkasurvosta päälle. Parempia ne oli kuin kaupan. 

Oho!

Jo sata(100) kertaa blogiani on katsottu. Äitini on tainnut olla ahkera ;) 

Tyhjää täynnä

Lauantaina vihdoin sain miehen avuksi tutkimaan eteisessä naulakon päällä olevaa koteloa. Vaikutti siltä, että se on tosiaan vain kotelo eli umpeen laitettua säilytystilaa. Meidän eteinen ei ole suinkaan mikään tilaihme ja kun tuo poika See hieman kasvaa, niin pipoja ja hanskoja kaikkea isompaakin on taas lisää laitettavaksi, jonnekin.

Ja kappas, mitä sieltä löytyikään. Tyhjää tilaa! Nyt vaan pitäs saada loputkin tuosta systeemistä purettua.  Puu, levy, puu, pahvi, puu, pahvi ja vielä kerran puu. Onkohan jollakulla jäänyt näitä kaikkea remontissa yli kun tuo tyhjä tila on pitänyt näin hyvin suojata?

Ei se kotelo ihan totaalisen tyhjä ollut. Sinne oli jätetty merkiksi 9.8.1988 Hamburger Abenblatt. Sarah ja Andrew olivat saaneet jälkikasvua.



P.S. Itse olen tainnut niillä main aloittaa viidennen luokan. Mulla oli siihen maailman aikaan Helkaman valkoinen kolmivaihteinen pyörä, joka oli tosi kovassa käytössä. Ei muuten tarvinut käyttää kypärää. (Vaikka nykyään tulee ihan alaston olo, jos meinaa pyörällä liikkeelle ilman kypärää.) Mitäs te ootte tehneet elokuussa 1988?

Vinkkivinkki

Tänään kävin Ikeassa hakemassa vaan muutaman pikku jutun, mutta... No, siellä oli tosi hyvässä alessa kylppärin allaskalusteita. Olin jo varautunut askartelemaan ison allastason itse, mutta nyt löytyi valkoinen vetolaatikollinen (4 ltk) kaluste 140cm levysenä vain 169€. Sen hinta oli ollut 390€, joten yli puolet rabattia. Kylppärin kalusteet on ihan naurettavan hintaisia ja olin etsinyt Huutiksestakin, tuloksetta. Kai sitä joskus vaan käy pulla mullakin. Ne kalusteet oli poistuvia malleja, joten äkkiä hakemaan, jos on tarvetta sellaisille.

Piis ja viikonloppua!

Pian vihertää

Aamupäivällä sain taas kylvettyä lisää. Tälläkin kertaa suurin osa oli tomaattia. Jokunen siemen viimekesän sadosta, mutta suurin osa oli kaupan pusseista.

Olen ostanut siemeniä ihan marketista, mutta viime vuonna tilasin niitä myös Isoäidin Kasveista. Jotkin siemenet ovat vanhempia, mutta kyllä ne silti saattavat vielä itää.

Kylvin siemenet jälleen turvebriketteihin. Vettä vaan briketin päälle, niin se turpoaa ruukkuun. Viime viikolla tajusin ottaa keksipaketista tuon muoviosan talteen, se toimii hyvin vesialtaana. Jäätelötikut meillä on laitettu jo muutaman vuoden ajan talteen, ne toimii loistavina nimikyltteinä. 

Hedelmäpussi vaan päälle ja ikkunan viereen itämään. Tikut pitävät pussinkin sopivasti ilmassa. Viikonloppuna pitäisi kasata kellariin kasvihuonekaappi (vanha Ikealainen), jotta saadaan taas keittiön pöytään tilaa. Nyt viljelykset vievät vähän turhan paljon tilaa siinä.








Ja kyllä pihakin on tarkoitus saada vihertämään. Tänään taas on kuljetettu monta kolakuormallista lunta toiselle puolelle taloa sulamaan. Kunhan jaksais joka päivä vähän.

Operaatio lumensulatus

Tänään se alkoi. Lumen lapiointi talon aurinkoiselle puolelle nimittäin. Aika kova homma, kun pinta on ihan jäistä. Pitää pistolapiolla palotella ja sitten lumilapiolla heitellä eteenpäin.


Ei sitä ihan kerralla jaksa kaikkea. Mutta jos ensi viikoksi ehtisi mattotelineelle (n. 3m etäällä nykyisestä polusta ja aika syvällä).

(Pilkottaa sieltä hangesta jo muutakin kuin mattoteline.)

Meidän kadun kävi karhu höyläämässä tänään. Nyt on sitten tie ainakin 15 cm alempana kuin piha. Kaipa meidän autoissa maavara siihen riittää, toivottavasti. Tai sitten on mentävä suolaamaan ja hakkaamaan jäätä tai jotain.

Kuukauden päästä piha saisi kyllä olla jo sula.

Tein taas leivän, kun se oli päässyt vähiin. Yritän ainakin kerran viikossa leipoa yhden leivän. Tosin teen sen kokoisen kerralla, että siitä riittää pitkäksi aikaa. Resepti on todella yksinkertainen ja meillä ainakin tällä ohjeella tehty leipä tekee kauppansa. Se sopii erittäin hyvin myös pakastamiseen ja kuivanakin vielä se on hyvää.

Tuplaan ohjeen ja teen kaksinkertaisen taikinan. Hiivan lisään jo veteen. Tällä kertaa käytin kauraleseiden sijasta vehnäleseitä, joita sain lahjaksi ystävältäni. Leivästä tulee vehnäleseillä hieman karkeampaa.

Kohotan leivän yleensä korissa, silloin se mahtuu justiinsa pellille nurkasta nurkkaan. Uunin pohjalle sumutan vettä, jotta leipä saa rapean kuoren ja halkeilee pinnasta kauniisti.

Leipä kohoaa aina hyvin, mutta tällä kertaa se turpos melkein turhankin hyvin. Olis ehkä ollut parempi tehdä taikinasta kaksi erillistä leipää, on jo aika hankala leikata.

Kontaktimuovi kunniaan

Meillä on ainainen ongelma lasten kirjojen kanssa. Niitä luetaan paljon, mutta ei aina kauhean helläkätisesti. Sivut irtoilee ja sitten ne kiinnitetään takaisin kontaktimuovilla. Liima ja teippi sitten toimivatkin kaikkeen muuhun.

Tänään mulle annettiin tehtäväksi valmistaa yksisarvisen sarvi. Sitä ei ikinä päässyt aloittamaan, kun ensin piti tyhjentää työpöytä kaikesta, mitä on tuotu "pajalle". Yhden kirjan sivut siis kontaktimuovilla kiinni, rekka-auto oli ollut liimauksessa, mutta liitos ei pysynyt tarpeeksi tivakkana, joten paikkailtiin vielä teipillä. Toinen auto pistettiin liimaukseen ja legomopedille annettiin roskistuomio. Ihan kaikkea ei saa näillä varusteilla kuntoon. No, nyt on ainakin pöydällä sen verran tilaa, että voisi sen sarven rakentamisen aloittaa.

Pyykkipojat on muutenerittäin monikäyttöisiä. Meillä ne toimii enimmäkseen puristimina. Ainakin useammin kuin pyykin ripustamiseen.

Siisti kun sika pienenä. (Ei se sikakaan kovin pitkään pieni ole.)

Muutama kuva poikien huoneesta, ennen ja jälkeen. (Tosin se ennen-kuva on vanha, lauantaina sotku oli vielä pahempi. En vain tullut ottaneeksi kuvaa.) Jälkeen-kuvan jälkeen meni ehkä 5 minuuttia, kun näytti taas kuvan "ennen" kaltaiselta.

"Ennen"

Jälkeen

 

Sängyt pitkällä seinällä peräkanaa.

Pee sai kirjaston ja naulakkohyllyn.

Aa sai naulakkohyllyn, pulpetti vaihtoi paikkaa.

Poikien huoneessa taitaa olla enemmän kierrätettyä kuin uutta. Kierrätyskeskuksesta olemme ostaneet lasten korituolin, pyöreän pöydän ja poikien sängyt. Kirppiksiltä on automatto, pussilakanat, lintuaiheiset ristipistotyöt, pulpetti, kissatyyny, pari pinnatuolia ja keltainen säilytin, joka pilkistää Aan sängyn päädystä. Lampunvarjostin on Katariinan Kammarista. Iso villamattokin on vanha, se löytyi Fasaani Antikista. Turkoosi ränkky on isännällä ollut jo lapsena. Paljon on leluja ja kirjojakin tullut hankittua kirppiksiltä. Sängyt piti sentään hioa ja petsilakata, mänty kun ei ihan mun silmää miellyttänyt.

Poikien vaatekaapissa "uudet" vetimet.

Norsuvetimet olen ostanut vuosia sitten Indiskasta, jostain miljoonalaatikosta ne ilmestyivät nyt. Ennen vetiminä oli patjaraitakankaiset lenkit. Kaappi on ostettu paikallisesta kierrätyskeskuksesta. Tarrat piti tulla poikien alkoviin, mutta ei ne siellä pysyneet, niin ja näin tuossakin. Karttapallo on kirpparilta.

Posliininorsut

Huoneessa ei ole tehty juurikaan remppaa. Alkovin seinät maalasin siniseksi ja muuriseinän valkoiseksi. Tapetit menee ehkä jossakin vaiheessa vaihtoon, kun vaan keksisi millaiseksi. Mutta ei ne pojat vielä ole valittaneet siitä vaaleanpuna- ja -vihreäraidallisesta tapetista, joten se ei ole kiireellinen. Lattian kyllä haluaisin maalata valkoiseksi, huone on talvella tosi pimeä. Enkä muutenkaan tykkää tuosta parketista kauheasti, kun se on niin oksaista. Näyttää ihan leopardilta. Onneksi on iso matto.

P.S. Sängyt ja pyöreä pöytä laitetaan lähiaikoina myyntiin, kunhan pääsen suunnitelmista tekoihin. Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia. Pystytään mahdollisesti toimittamaan Hki-Tku välimaastoon.

Sakkoja

Meillä jaettiin eilen kovasti sakkoja. Tuo vasemmanpuoleinen sakkolappu, kertoo että aikuiset eivät saa katsoa telkkaria, vaan lasten pitää katsoa lastenohjelmia. Toisen sakon syytä ei tarkemmin eritelty, mutta kalliiksi tuli kuulemma. Kuistin ovesta löytyi myös koirat kielletty-kyltti, ne kaksi muuta siinä taisi olla lapset sallittu samoin ruuanlaitto. Hyvin on taas kuunneltu muumilaakson tarinoita. Iltasadussa ollaan juurikin sillä kohdalla, kun puistonvartija on pistänyt Muumin, Niiskuneidin ja Vilijaanan putkaan kieltokylttien polttamisesta.

Onneksi ei isännän kanssa sentään kaltereiden taakse päädytty.

Vähitellen valkenee

Sunnuntaina oli määrä lähteä Ornamon teosmyyntinäyttelyyn Kaapelitehtaalle, mutta poika Peellä nousi taas kuume. Jäimme siis kotiin ja pääsin aloittamaan kylppärin katon vaalennusprojektin. Sängyn käsittelystä jäi vahaa ja sillä sain vedettyä kertaalleen katon tummuneen paneloinnin. Samoin saunan oven ja toisen oven karmeja.

Koska katto ei ole vuosien saatossa tummentunut ihan vähän, veikkaan että katon saa valkoiseksi aikaisintaan kolmella käsittelykerralla. Pitää siis ostaa vahaa lisää. Katto tuntuu erittäin tummalta edelleen (imi vahaa tosissaan), on ero entiseen huomattava. Vaikka ikkunasta tuleekin jonkin verran valoa, on tila ollut aika pimeä ja tunkkainen. Tämä onkin ensimmäinen askel kohti viihtyisämpää kylpyhuonetta.

Olisihan sitä toki voinut hoitaa asian nopeamminkin ja varmasti työmäärältään helpommin, kun olisi vain nakutellut uudet panelit vanhojen päälle. Mielestäni kunnossaolevia rakenteita, joita saa kohennettua kunnollisiksi, ei vain ole ekologisesti järkevää korvata uudella. Ainakaan, jos vanhaa ei pysty kierrättämään edelleen. No se siitä avautumisesta.

Kyllä varmaan alkaa kaakelit vaan näyttämään entistä kamalammilta, kun katto on valmis. Mutta sittenhän maalaan ne. Kyllä ne mua ottaa päähän jo, niissä on sellainen printattu marmorikuvio. Ei kiva. Ja vaikka boordi onkin lempivärini mukaisesti vihreä, sekään ei silti ihan tavoita mussa sitä jotain.