Tällaista taas tänään. Tää on ehkä maailmankaikkeuden kymmenen parhaan lelun joukossa. Legot nyt ainakin vie voiton, mutta kyllä junarata on kärkikahinoissa. Kaikki pojat on junaradasta tykänneet tosi paljon, kahdella vanhemmalla suurin innostus on kyllä siirtynyt niihin edellämainittuihin legohin enemmän. Nuorimmainen sen sijaan jaksaa ajella. Radan rakentaminen on kyllä niin ja näin, purkaminen toisaalta onnistuu sitäkin etevämmin.
No, äiti auttaa ja rakentaa aina uuden radan. Kertaakaan ei ole tullut samanlaista. Ehkä, jos pyöreän tekisi aina, niin silloin voisi samanlaista tulla. Mutta olisihan se aika tylsää.
maanantai 16. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Puuteria ja laastia

Etupiha on valjastettu toisenlaiseen käyttöön. Linnoitus valtaa ihan pian koko alapihan. Lunta on taas tänäänkin tullut jo kymmenisen senttiä, joten kolattavaa on riittänyt. Lumi on ollut sopivan märkää, joten kolallisen kun on aina painanut pystyyn, niin muuria on syntynyt pitkät pätkät. Nyt olisi otolliset mahdollisuudet mennä lumisotaa muurien väleissä, mutta en ole tohtinut antaa siitä pienintäkään vihjettä. Kyllä sen tietää mitä siitä seuraisi, joukko parkuvia lapsia. Olisi pelkästään epää ja pienin vähintäänkin joutuisi uhriksi. Jollakulla olisi kauluksessa lunta ja toisella pallo silmässä ja alakerran ikkunat rikki. Pitänee katsoa rauhassa, keksivätkö itse vai siirtyykö seuraavaan talveen. (Sormet ristissä.)
Vielä kun saisi auringon säteet osumaan sekä pihaan, että mäkeen. Tunnelma eilen ei kyllä ollut lainkaan niin harmaa, kuin keli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)