Surrur

Yhdeltä Jyväskylän reissulta tarttui kirpparilta mukaan Singer. Painaa kuin synti, mutta ainakin tietää, ettei sisuksista juuri muovia löydy. Kehrää kyllä kivasti, pitäisi vain ottaa kunnolla käyttöön. Nyt on vain tullut surruuteltua joskus 90-luvun lopulla ostetulla Brotherilla. Se ei ole ollut mitenkään ihmeellisen helppokäyttöinen ikinä, mutta onpahan ollut joku kone. Nyt voi sitten laittaa eriväriset langat koneisiin vaikka. (Viime Jyväskylän reissulla löysin taas kirpparilta ompelukoneen. Oli ihan sairaan hieno kirkkaan vihreä. Järki kuitenkin oli tunnetta vahvempi onneksi, enkä lähtenyt edes koittamaan toimiiko. Vähän ehkä jälkeenpäin harmitti, mutta hyvä näin, kotona ei ehkä olisi ihan ymmärretty.)

Ompelupisteenkin siirsin taannoin palvaamoon, kun tietokone siirrettiin yläkertaan mun askartelupisteelle ja kellarista siirrettiin iso ruokapöytä olohuoneeseen. Parempi tämä näin kyllä onkin, kellarissa on paljon paremmin tilaa levitellä kankaita. Pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta. Vaati vain hieman liimaa liitoksiin. Keltainen kangaskaappi seurasi palvaamoon ja muutenkin siellä tavarat vaihtoivat paikkaa hieman.  Tuolit löytyivät mun luottokirppariksi muodostuneelta Kirpparilla.fi:stä.

Vielä kun oikeasti ehtisi joskus ompelemaankin...

Valoa yms.yms.

Taas se aika kuukaudesta. Nimittäin kaksi päivää koulua Jyväskylässä. Koulupäivän jälkeen tein pienen hiihtolenkin järvenjäällä. Siellä oli melkoisesti väkeä, vaikka aurinko (!!!) oli jo laskemassa. (Oli jo aamu yhdeksältäkin, kun ajoin ohi.) Heti alkuun suksia jalkaan laittaessa, onnistuin kastelemaan toisen monon. Luulin, että jalka upposi vain hankeen, mutta lumen alla olikin kerros vettä. En antanut sen häiritä, sillä kyllähän uudet sukseni ansaitsivat toisen lenkin viikon sisään. Etenkin, kun olivat päässeet näinkin kauas kotoa.

Hotellin varasin tällä kertaa keskustasta. Seppo Harjavallasta kehui varaussivun reunapalstassa kuinka kotoinen tunnelma tässä hotellissa on. Jepjep. On joo, jos koti on jämähtänyt viime vuosituhannelle. Savuton huone, mutta haistuu kovasti pinttyneelle tupangille. No, aamupala on vielä testaamatta. Katsotaan pelastaako se tilanteen. Tietoisen riskinhän mä otin tämän varatessani, näinhän mä sentään ne kuvat huoneista varatessani.


Syömässä kävin parin muun opiskelutoverin kanssa Haraldissa. Ruoka oli oikein hyvää. Kyllä tuli hyvä mieli, ei pahimmoista pettymystä kuten viime kerralla täällä käydessäni.


Ai niin, teinhän mä hyvän ostoksen tänään. Kirpparilta löysin ruskeat talvi-Conssit. Yksi koko liian isot, mutta juurikin sitä mitä olin tarvinnutkin. Olen jo hetken etsinyt sellaisia kenkiä mihin mahtuu villasukat kunnolla. Eihän sitä ikinä pidä villasukkia mukana kenkäkaupoilla, joten nyt uskalsin ostaa nuo ilman villasukkia, kun maksoivat 7,5 euroa. Pistetään sitten vaikka kahdet villasukat, jos yksillä vielä hölskyy. Kenkien lisäksi ostin iltalukemiseksi Hus & Hemin, kun siinä oli kosmoskukan siemeniäkin pussillinen mukana.

No niin, Kauniita unia, oman puutarhan kuvia!

Ei mennyt kaikki ihan putkeen. (Mut olis voinut mennä.)

Lyhyessä virsi kaunis. Kirjoitin jo pitkästi, mutta teksti hävisi jonnekin. En todellakaan jaksa kirjottaa kaikkea uudelleen.

Toissa tiistaina meni autosta laturi paskaks. Tonni, kiiitoos. Torstaina illalla laivalla Tukholmaan. Ääni jäi laivaan. Tukholmassa messuille. Messujen jälkeen isäntä soittaa ja kertoo, että haluavatkin 1800€ auton korjauksesta. Jippii. Ei siis ääntä, eikä sen koommin rahaakaan.

Tukholmassa hotelli on eri kuin piti, annettakoon anteeksi varauksen tehneelle, sijainti oli lopulta parempi. Varsinainen syy, miksi Tukholmaan lähdettiin oli lauantai-iltana konsertoiva David Calzado y su Charanga Habanera. Melkein ehdittiin poistua konserttipaikalta, kun bändi oli yli kaksi tuntia myöhässä. (Johan mun nukkumaanmenoaika oli mennyt aikoja sitten.) Onneksi ei ehditty, keikka oli loistava, vaikka järjestelyt muuten olivatkin ihan surkeat.

Toinen päivä Tukholmassa kaupoilla ja lopuksi Burger Kingiin. Siellä joku vikkelä kähvelsi mun puhelimen ja kruunasi koko viikon!

Okeiokei! Vakuutusyhtiö hoiti osansa mallikkaasti auton hinauksen ja varastetun puhelimen suhteen. Autohuollon hintaakin saatiin tarkistettua alaspäin (vaikkei alkuperäiseen). Äänikin alkaa olemaan normaali (kun sain kuurin keuhkoputken tulehdukseen ja olen nukkunut koko viikon).

P.S. Kandee mennä keikalle Suomessakin

David Calzado y su Charanga Habanera

ti 26.2. Apollo Live Club, Turku

ke 27.2. Korjaamo, Helsinki

to 28.2. Pakkahuone, Tampere 

Pikkujuttuja

Poika Aa sai syntymäpäivälahjaksi kaksi julistetta. Ne sain laitettua seinälle ja voi kuinka huoneen ilme muuttui valtavasti. Kotoisammaksi ja miellyttävämmäksi. Pikkujutuilla voi olla tosi iso merkitys.




Poikien huoneessa ollut tuoli sai päälleen hieman pehmustetta. Ikean halvin peitto on paljon edullisempi, kuin ostaa saman verran vanua. Ja onhan se aika kätevä vaan käsitelläkin, kun siinä on kangas päällä. Ei jää niin kovasti kiinni ja veny ja vanu. Vielä kun pääsisi siihen asti, että saisi verhoilukankaankin siihen päälle. Mutta pitää olla tyytyväinen toki, että olen päässyt edes tähän asti.



Ei voi kuin toivoa, että saisi muutaman pikkujutun tehtyä tänäänkin. Ja pian pitää alkaa viljelemään taas....

Joululahja lunastettu

Eilen oltiin isännän kanssa teatterissa. Saatiin joululahjaksi liput Andre Wickströmin ja  Stan Saanilan tähdittämään Riemukaksikon paluu-näytelmään. Valtavan hauska puolitoistatuntinen. Välillä tuntui, että naurua ei saa edes loppumaan vaikka oltiin jo siirrytty seuraavaan aiheeseen. Menkää katsomaan, jos sinne nyt enää on lippuja tarjolla!

Teatterin päälle alkoi perinteinen arpominen, että minneköhän mentäisiin syömään. Onneksi otettiin riski ja lähdettiin Sea Horseen katsomaan olisiko se ainoa vapaa pöytä vapaa vielä kun sinne asti päästään. Saimme nimittäin pöydän, vaikka kyllä siellä täyttä oli. Ja annoksetkin tulivat ihan alta aikayksikön. Taidettiin osua juuri oikeaan aikaan paikalle. Ruoka oli tälläkin kertaa mahtavan makuista. Joku naapuripöydässä kysyi tarjoilijalta, että kuinka usein teillä vaihtuu meny? Tarjoilija vastasi lyhyen ytimekkäästi, että ei vaihdu. Mitäpä sitä toimivaa konseptia muuttamaan! Johan se on pitkän olemassaolonsa aikana varmaan ruokalistakin saatu hiottua sopivaksi. Menkää sinnekin!

Ja kaiken tämän mahdollisti joulupukin pikku apurit, jotka tulivat varta vasten lapsia piikomaan (ja renkimään). Vähän eri meininki siis kuin tuossa puolessa viikossa.

Yksin. Ja paskaa ruokaa.

Aika ankee hotellihuone. Mutta ajaa täysin asiansa. Saan nukkua rauhassa. (Jos osaan. Pelkkä ilmastointilaitteen humina korvissa, ei itkua eikä vitinää.) Opiskelut vei taas pariksi päiväksi reissuun.

Lähdin illalla keskustaan syömään. Voitteko uskoa, jouduin maksamaan parkkimaksunkin, 2€ tunnista, vielä klo 19.07. Siis Jyväskylässä osataan kyllä rokottaa. Oikeesti. Eihän Helsingin keskustassakaan ryöstetä ilta kasiin asti.
Parkkikselta puikkelehdin kävelykeskustan läpi ravintolaan, jota oli nettiarvosteluissa moni kehunut. Food bar and kitchen tarjosi paskinta purilaista ikinä. Tilasin pekonipurilaisen, koska se on/ pitäisi olla ihan varma tapaus.
Pekoni oli vetelää, ehkä melkein raakaa. Pihvi saattoi olla eines tai sitten vaan pilallinen. Yritin maistella eri puolilta, mutta ei se paremmaksi muuttunut. Aterimet asensin kello viiteen, kukaan ei kylläkään meinannut huomata. Varmaankin noin puolen tunnin päästä sitten pääsin aterian laadusta huomauttamaan ja se lähti takaisin keittiöön. (Keittiössä ei oltu nähty annoksessa mitään vikaa. En mäkään sitä kyllä päällepäin nähnyt, piti laittaa suuhun ennen kun huomasin.)

Tarjosivat teetä tai kahvia, jos se olisi saanut vähän paremmat fiilikset mulle. Ei muuten kiinnostanut puoli ysin aikaan illalla kahvi eikä kyllä teekään. Kieltäydyin siis. Toivat sitten yhden lätkäliigan ja kolme niitä vastaavia hedelmäkarkkeja! Ja täyden laskun tietenkin.

Olisi sittenkin vain pitänyt kuunnella isäntää. Aiemmin kun puhuttiin puhelimessa, niin kehotti menemään Amarilloon. Niin että pääsipäs sanomaan.

Yäk, se "pihvin" maku tunkee suuhun ja pitäs alkaa nukkuun.

Old news

Ostinpa muuten uudet lantsarit. Viime viikolla jo. Olen kyllä pidempään harkinnut ja käynyt joskus muinoin loppuvuodesta kokeilemassakin. Tuli vain sniiduiltua tähän asti. Sitten tuli taas ne sulakelit. Pitihän ne käydä sitten ostamassa.

Ostin myös poika Aalle uuden haalarin. Olin pantannut ostoa alennusmyynteihin. No ne mitään missään alessa olleet! Myyvät kiskurit täydellä hinnalla, kun ei tarvitse alennukseen laittaa. Menee kaupaksi muutenkin. Eka vaihtoehto oli turhan sopiva. Piti vielä vaihtaa toiseen, väljempään malliin. Ja värikin vaihtui ihanasta vihreästä tummaan siniseen. Onneksi siinä on yksi oranssi nappi, muuten en olisi tummaa pukua suostunut ostamaan. Olisi pitänyt etsiä jokin toisenlainen. Mutta kun nuo PoPin haalarit on meillä ainakin kestänyt melkeinpä isältä pojalle. (Lue: Veljeltä toiselle. Ja kolmannelle.)

Ihan vaan selvyyden vuoksi, ei ne kumpparitkaan missään alennuksessa olleet. Mutta pysyvätpähän varpaat huonommallakin säällä koko rahan edestä lämpiminä.

Onneksi joskus rahaa "virtaa" kotiinkin päin. Sain kaupaksi vanhan sängyn runkomme. Ikea on taas poistanut sen mallistostaan, joten sain sen summan mitä pyysinkin.

Ei muuta kuin LOMPS vaan, kyllä nuo saappaat pakkasellakin toimivat.